Olin vasta aloittanut työt opettajana vieraassa kaupungissa. Muutaman kerran ajoin töihin autolla, kunnes päätin ensimmäistä kertaa mennä sinne bussilla ja junalla. Olin varalta selvittänyt illalla netistä, miten pääsisin asemalta koululle, jos puhelimeni navigaattori lakkaisi toimimasta. Se oli nimittäin toiminut täysin mielivaltaisesti jo pitkään.
Kuten arvata saattaa, juuri tuona päivänä se ei toiminut ollenkaan. Suuntavaistoa en omista, joten minulle oli lähes mahdoton tehtävä lähteä pelkän muistikuvan avulla edes kävelemään oikeaan suuntaan juna-asemalta.
Niinpä päätin kysyä eräältä kanssamatkustajalta neuvoa, missä suunnassa koulu mahtaa sijaita. Luulin pääseväni helpolla – seuraan vain hänen ohjeitaan! Parinkymmenen minuutin kuluttua varmistin vastaantulijalta, että onhan koulu varmasti siinä suunnassa, johon olen matkalla. Selvisi, että olin kävellyt koko ajan väärään suuntaan.
Taksi. Muuten en ehdi. Tilasin taksin ja odotin. Soitin uudestaan taksikeskukseen ja sain kuulla, ettei yksikään taksikuski ole ottanut varaustani vastaan. Kävin parissa sekunnissa mielessäni läpi vaihtoehdot, miten voisin vielä ehtiä töihin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi liftaaminen.
Nyt olisi pakko soittaa kouluun ja kertoa, että olen myöhässä heti toisella työviikolla. Hävetti.
Kävelin päätien laidalle ja ajattelin, että ensimmäinen auto varmasti ottaa minut kyytiin. Autot ajoivat toinen toisensa jälkeen ohitseni hiljentämättä, vaikka huidoin epätoivoisesti jokaiselle oikeaan suuntaan ajavalle autolle. Tajusin, että nyt olisi pakko soittaa kouluun ja kertoa, että olen myöhässä heti toisella työviikolla. Hävetti.
Yhtäkkiä yksi autoilija pysähtyi. ”Apua, voitko pliis viedä mut töihin, että ehdin sinne ajoissa? Tää on ihan katastrofitilanne!” kysyin epätoivoisena. Kuski vastasi, että totta kai hän vie minut töihin, kunhan vain kerron osoitteen.
Mies kertoi ajavansa kuukaudessa 5000 km autolla ja sanoi, että ensimmäistä kertaa elämässään hän otti liftarin kyytiin.
”Katoin sua ja tajusin, että sulla on oikeesti joku hätä, joten päätin auttaa.”
Ehdin ajoissa töihin. Enkeleitä on.
P.s. Kerran töistä myöhästyminen tuskin olisi maailmaa kaatanut, mutta tuon seikkailun jälkeen oli entistäkin hienompaa ehtiä sinne ajoissa.
