Naiset Jumalan käytössä -juttusarjan neljäs osa esittelee Batseban. Mutta mitä ihmettä skandaalikaunottarena tunnettu nainen tekee tässä sarjassa?
Raamattua lukiessani minua monesti harmittaa se, miten vähän aikalaisnaiset ovat voineet vaikuttaa elämänsä kulkuun. Isä on naittanut naisen sopivaksi katsomalleen miehelle (tai sille, jolta sai parhaat vastalahjat), ja naisen elämää on määritellyt paljon se, onko kohdalle sattunut hyvä ja lempeä vai välinpitämätön puoliso.
Batseban kohtalo on yksi niistä, jotka ovat jääneet vaivaamaan mieltäni. Hän koki monen tytön unelman ja pääsi kuninkaan vaimoksi, mutta se tapahtui karulla ja surullisella, jopa häpeällisellä tavalla. Näyttää siltä, että hän joutui pelinappulaksi miesten virittämässä vyyhdissä.
Batseban tarinan lopussa odottaa kuitenkin huikea palkinto, joka päihittää ruhtinaallisesti hänen kohtaamansa surut.
Katolta näkyi kaunotar
Batseban tarina alkaa keväästä joskus 900-luvulla eKr. Toinen Samuelin kirja Vanhassa testamentissa kertoo, että kevät oli “kuninkaiden sotaanlähdön aikaa”. Batseballe se tarkoitti hyvästien aikaa, sillä hänen miehensä, Uria, oli yksi kuningas Daavidin parhaista sotilaista.
Uria ei ollut juutalaista syntyperää, mutta hän oli silti korostetun uskollinen tehtävälleen Israelin sotajoukoissa. Hänen arvojärjestyksessään oli ykkösenä lojaalius kuningasta ja aseveljiä kohtaan, ja vaimo oli vasta kakkosena.
Miltä mahtoi tuntua odotella sodasta kotiin miestä, jonka tietää taistelevan joukkojensa rinnalla viimeiseen saakka? Täyttyikö Batseban arki haikeasta kaipauksesta, yksinäisyyden tunteista tai pelosta? Vai oliko Uria poissa niin paljon, ettei häntä enää osannut ikävöidä?
Täyttyikö Batseban arki haikeasta kaipauksesta, yksinäisyyden tunteista tai pelosta?
Sinä keväänä Urian joukot lähtivät sotaan poikkeuksellisesti ilman kuningasta. Daavid, joka oli johtanut joukkonsa hienoihin sotavoittoihin, halusi jostain syystä jäädä kotiin. Ehkä hän oli kyllästynyt sotimiseen, tai sitten hänellä oli muuta tärkeää tekemistä.
Jotkut ovat spekuloineet, että palatsin mukavuudet taisivat houkuttaa liikaa. Hurskaana tunnettu Daavid oli nimittäin muutenkin lipsumassa periaatteistaan.
Eräänä iltana katolla oleskellessaan hän näki kauniin naisen pesulla toisella katolla. Hän laittoi lähettinsä hakemaan naisen makuuhuoneeseensa – siitä huolimatta, että kyseessä oli hänen valiosoturinsa Urian vaimo.
Kutsu, jota ei voinut vastustaa
Mitä Batseba ajatteli, kun kuninkaan lähettiläs tuli hakemaan häntä palatsiin? Voin kuvitella, että tunne oli samankaltainen, kuin jos joku ihailemani julkisuuden henkilö yhtäkkiä haluaisi tavata minut henkilökohtaisesti.
Iik, mieletöntä! Apua, mitä laitan päälle? Eteen tullut uskomaton tilaisuus takuulla houkutteli heittämään mielestä elämän realiteetit, kuten sen, että Batseba oli naimisissa.
Raamattu kertoo illan tapahtumista lakoniseen tyyliin: “Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa.”
Moni mieltää Batseban viettelijänä, joka tahallaan houkutteli kuningas Daavidin lankeamaan. Tapahtumista olisikin toisin kerrottuna voinut punoa varsinaisen seireenitarinan. Pidän siitä, ettei Raamattu kuitenkaan päästä meitä niin helpolla: kertomuksessa ei osoitella hyviksiä ja pahiksia.
Paljastumisen todennäköisyys näytti pieneltä, olihan Batseban mies kaukana sotimassa.
Tekstistä ei voi päätellä, oliko ilmassa molemminpuolista romantiikan roihua. Kuvittelen Batseban palaamassa palatsista kotiin hurmiossa, kelaten mielessään läpi uskomattoman illan tapahtumia uudestaan ja uudestaan – tai musertuneena, katuvana ja häpäistynä.
Olivatpa Batseban tunnelmat kummanlaiset tahansa, mukana on täytynyt olla pelkoa: aviorikoksesta kiinni jääminen tarkoittaisi kivitystuomiota. Paljastumisen todennäköisyys tosin näytti varmasti pieneltä, olihan Batseban mies kaukana sotimassa. Tätä Daavidkin luultavasti vakuutteli itselleen: kukaan ei saa tietää.
Laskelmointi ei kuitenkaan ollut tarpeeksi nokkelaa. Batseba tuli raskaaksi, ja nyt oli ilmiselvää, että lapsen oli laittanut alulle joku muu kuin sodassa ahkeroiva aviomies.
Skandaaliraskaus
Raamattu ei kerro, oliko Batseballa ja Urialla ennestään lapsia. Kenties Batseba oli toivonutkin lasta, ja nyt toive toteutui aivan katastrofaalisella tavalla. Tilanne tuo mieleen toisen skandaaliraskauden vuosisatoja myöhemmin: Jeesuksen äidin Marian pelkäämässä sitä hetkeä, kun on kerrottava Joosefille avioliiton ulkopuolisesta raskaudesta.
Maria oli ehkä peloissaan, mutta Batseban on täytynyt olla aivan paniikissa. Toisin kuin Maria, hän oli todella tehnyt aviorikoksen, ja nyt kaikki näkisivät sen. Oma aviomies, koko kaupunki – hänet häpäistäisiin ja kivitettäisiin kuoliaaksi. Ellei sitten kuningas Daavid ottaisi vastuuta tapahtuneesta ja järjestäisi niin, että hän säästyisi kamalalta kohtalolta.
Maria oli ehkä peloissaan, mutta Batseban on täytynyt olla aivan paniikissa.
Batseba lähetti kuninkaalle lyhytsanaisen viestin: ”Minä olen raskaana.” Hän jäi odottamaan.
Joidenkin päivien tai viikkojen kuluttua pelko vaihtui suruksi. Batseba sai tiedon, että hänen miehensä oli kuollut taistelussa. Raamattu ei kerro, kuuliko Batseba koskaan totuutta mutkikkaasta tapahtumaketjusta, joka johti siihen, että Daavid päätyi surmauttamaan Urian peitelläkseen rikkomustansa.
Batseban elämä muuttui täysin: hänestä tuli leski ja saman tien yksi Daavidin vaimoista. Hullaantuiko hän uudesta asemastaan ja palatsin hienouksista niin, ettei aiempaa elämää ja aviomiestä jäänyt ikävä? Vai oliko arki kiireisen kuninkaan vaimojoukon uusimpana tulokkaana odotuksia tympeämpää?
Jos Batseba olikin innoissaan palatsiin pääsystä, onni ei kestänyt kauaa. Jumala rankaisi Daavidia aviorikoksesta ja Urian kylmäverisestä murhasta ottamalla pois Batseban hänelle synnyttämän pojan.
Viimeistään tässä vaiheessa tuntuu, että Batseba on joutunut kestämään aivan kohtuuttomia. Missä näkyy Jumalan rakkaus Batsebaa kohtaan?
Viettelijä vai uhri?
Jotkut ovat hakeneet murhenäytelmään selitystä siitä, että rangaistus saattoi olla suunnattu Batseballekin: Jospa hän olikin itse juoninut koko suunnitelman ja tarkoituksella asettunut kylpemään paikkaan, josta arveli Daavidin näkevän hänet. Tiesihän hän varmasti Urian puheista, että Daavid jää kotiin muiden lähtiessä sotaan.
Oliko Batseba viettelijä vai viaton? Ehkä sitä ei tiennyt edes kertomuksen muistiin kirjoittanut henkilö. Tai ehkä tarkemmat yksityiskohdat on jätetty kirjaamatta ylös siksi, että meidän ei tarvitse tietää enempää. Kertomuksen ydin nimittäin on siinä, että Jumalan valitsema kuningas oli yhtä syntinen kuin kuka tahansa tavallinen tallaaja, ja lankesi eteensä tulleeseen koetukseen.
Jumalalla on voima kääntää traagisimmatkin onnettomuudet jollakin lailla palvelemaan omaa hyvää suunnitelmaansa.
Batseban kertomus päättyy onneksi lohdullisesti. Hän sai uuden pojan, Salomon, josta tuli viisaudestaan ja rikkauksistaan kuuluisa, vieläpä “Herran suosikki”. Kiinnostavaa on, että Batseba onnistui järjestämään poikansa kuninkaaksi, kun Salomon velipuoli oli viemässä hänelle luvatun paikan valtaistuimella. Ei Batseba siis mikään aivan avuton heittopussi ollut.
Jumalalla on voima kääntää traagisimmatkin onnettomuudet jollakin lailla palvelemaan omaa hyvää suunnitelmaansa. Joskus hyvää lopputulemaa ei kuitenkaan saavuteta yhden elämän aikana. Batseban kertomus huipentui vasta lähes tuhat vuotta hänen kuolemansa jälkeen, kun hänestä tuli Messiaan, Jeesuksen esiäiti. Se on vielä kuninkaan vaimoakin korkeampi arvonimi!
Näyttää siltä, että Batseba sittenkin ansaitsee paikkansa tässä Naiset Jumalan käytössä -nimellä kulkevassa juttusarjassa: Jumala käytti häntä osana koko maailman pelastamiseksi laatimaansa suunnitelmaa. Tämä on hieno osoitus siitä, että kuka tahansa meistä voi olla Jumalan käytössä, oli takana kuinka tahansa noloja epäonnistumisia tai syntejä.
