Hyvä tyyppi vakituiseen kokoaikaiseen suhteeseen

Työpaikat ja parisuhteet ovat monissa asioissa hyvin samanlaisia, muutenkin kuin että molemmat tuntuvat joskus olevan kiven alla. Vaikka ajat muuttuvat, useimmat haluavat edelleen mieluiten vakituisen ja kokoaikaisen suhteen. Osa-aikaisiakin suhteita on jonkin verran esimerkiksi hankalien välimatkojen takia, mutta niidenkin toivotaan yleensä johtavan aikanaan vakinaistamiseen.

Valitettavasti nykyään useimmat työ- ja parisuhteet ovat vain määräaikaisia. Erittäin lyhyitä pätkäsuhteitakin harrastavia on paljon. Jotkut todella pitävät lyhyistä pätkistä ja suorastaan etsivät niitä, sillä he eivät haluaisikaan sitoutua pidemmäksi aikaa. Useat ovat kuitenkin pätkäputkessa vasten tahtoaan: he haluaisivat kyllä sitoutua, mutta toinen osapuoli ei ole valmis vakinaistamaan heitä. He joutuvat säännöllisesti arvailemaan, jatketaanko pätkäsuhdetta, vai täytyykö kaikki aloittaa taas alusta, mikä on hyvin kuluttavaa.

Vakituisen suhteen edut ovat kiistattomat sekä työ- että rakkauselämässä, vaikka joitakin ahdistaa ajatus elämän mittaisesta urasta saman henkilön palveluksessa. Suhteen jatkuttua pidempään on usein mahdollisuus ylennykseen, mikä sitouttaa osapuolet tehokkaasti ja tekee yhteistyöstä entistä tiiviimpää. Pitkässä suhteessa on toki myös mahdollista, että osapuolet leipääntyvät eli suhde ei enää innosta.  Silloin on syytä pitää kehityskeskustelu, ja miettiä miten alkuaikojen innon löytäisi uudelleen.

Vakituisen suhteen edut ovat kiistattomat sekä työ- että rakkauselämässä, vaikka joitakin ahdistaa ajatus elämän mittaisesta urasta saman henkilön palveluksessa.

Suhde alkaa aina aloitteesta: jommankumman osapuolen täytyy osoittaa kiinnostuksensa toista kohtaan. Monet ilmoittavat avoimesta paikasta esimerkiksi netti-ilmoituksella. Tällöin on tärkeää valmistella hakemus huolella, sillä samasta paikasta kiinnostuneita on usein monia, eikä suurin osa pääse edes haastatteluun asti.

Joskus voi lähestyä kiinnostavaa tahoa avoimella hakemuksella, sillä suurin osa avoimista paikoista ei tule lainkaan julkiseen hakuun. Hyvällä tuurilla se osuu juuri sopivaan ajankohtaan, ja seurauksena on kutsu tapaamiseen. Kun haku on päällä, verkostoituminen on avainasemassa. Piirit ovat yleensä pienet, ja avoimeen paikkaan löytyy usein sopiva kandidaatti omasta verkostosta.

Ensitapaamiseen on syytä varustautua huolella. Omaan ulkonäköön kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ensivaikutelma on olennainen. Tärkeintä on kuitenkin luonne: sekä työnantajat että kumppania kaipaavat etsivät useimmiten ensisijaisesti ”hyvää tyyppiä”. Etenkin vakituisia paikkoja jaettaessa merkitystä on myös koulutuksella, aikaisemmalla kokemuksella ja elämäntilanteella.

Tapaamiseen kannattaa valmistautua miettimällä vastauksia yleisimpiin kysymyksiin: usein puheeksi tulevat esimerkiksi motivaatio (Mistä keksit hakea? Mikä sinua kiinnostaa juuri tässä paikassa?) ja pitkän tähtäimen tavoitteet. Valmistaudu kertomaan itsestäsi ja historiastasi olennaisimmat asiat. On hyvä myös miettiä etukäteen muutamia kysymyksiä toiselta osapuolelta kysyttäväksi, jotta osoitat olevasi oikeasti kiinnostunut.

Jos tapaaminen sujuu hyvin, hakija voi päästä jatkoon ja lopulta suhteesta tehdään yhteinen sopimus. Sopimuksessa on hyvä määritellä ehdot riittävän tarkasti, jotta jatkossa ei tule ristiriitoja tai väärinymmärryksiä. Pidempiaikaisten suhteiden alussa on yleensä muutaman kuukauden koeaika, jonka aikana katsotaan, miten yhteistyö lähtee sujumaan. Kumpikin osapuoli voi halutessaan päättää suhteen koeajalla ilman sen suurempaa syytä. Koeajan päättymisen jälkeen suhteen lopettamiseen tarvitaan kuitenkin painavampi syy, kuten jatkuva ja räikeä tehtävien laiminlyönti.

Pidempiaikaisten suhteiden alussa on yleensä muutaman kuukauden koeaika, jonka aikana katsotaan, miten yhteistyö lähtee sujumaan.

Vakituinen, kokoaikainen suhde palkitsee tekijänsä, mutta vaatii myös paljon osaamista. Erityisen tärkeitä ovat vuorovaikutustaidot sekä kyky antaa ja vastaanottaa palautetta. Tiimissä työskentelyn tulee sujua hyvin, ja molempien osapuolten täytyy pystyä joustamaan.

Jos yritys tai perhe tulevaisuudessa kasvaa, myös organisointitaidot ja ihmisten johtaminen tulevat tarpeeseen. Vaitiolovelvollisuus on suhteessa itsestäänselvyys, ja usein sopimuksessa määritellään lisäksi kilpailevan toiminnan kielto: osapuolilla ei saa olla samaan aikaan kilpailevia suhteita.

Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja jotkut viihtyvät paremmin itsekseen. Yhden hengen yritys on myöskin yleinen ja hyväksyttävä toiminnan muoto. Yksinyrittäjä on luonnollisesti itse vastuussa koko toiminnastaan, mutta mukana seuraa myös täydellinen vapaus määritellä omat tehtävänsä ja aikataulunsa, mikä viehättää monia. Eikä senkään toki tarvitse kestää loppuelämää: jos yksityisyritys päättääkin jossain vaiheessa hakea kasvua, on aina mahdollista jättää ilmoitus avoimesta paikasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *