Kuinka pitkään Maria imetti Jeesusta? Todennäköisesti ainakin kaksi vuotta, kertovat tuon ajan juutalaiset lähteet. Onko pitkien imetysaikojen aika jäädä historiaan, vai voiko niillä olla merkitystä tämän päivän äideille?
Tätä kirjoittaessani minulla on rinnoillani kaksiviikkoinen vauva. Vauvan läheisyys saa aikaan valtavan hormonimyllerryksen kehossani. Minussa herää pakottava tarve suojella tätä pikkuista, vastata hänen jokaiseen tarpeeseensa, antaa hänelle kaikkea mitä hän tarvitsee ja vielä enemmänkin. Kun vauvan poski koskettaa minun ihoani, siitä kohdasta leviää koko kehooni sellainen hyvänolon ryöppy, jota juuri mikään muu ei pysty aiheuttamaan.
Yritän kuvitella, mitä vauvani kokee, kun saa levätä poski rintaani vasten. Yhdeksän kuukautta vauva on elänyt sisälläni, minun kehoni on ollut hänen kotinsa, ja menee useita kuukausia syntymän jälkeen, ennen kuin vauva alkaa siirtymään minusta kohti maailmaa. Kehoni on edelleen hänelle täydellinen turvapaikka, joka tarjoaa lämpöä, lohtua, turvaa, rakkautta ja ravintoa. Äidin lähellä pysyminen on vauvalle elinehto, ja sen ainakin minun vauvani tuntuu tietävän – hän osaa vaatia hyvin äänekkäästi syliin pääsemistä, jos huomaa jääneensä liian kauas, vaikkapa metrin päähän lampaantaljalle pötköttelemään.
Meille on varattu Jumalan sylissä samanlainen täydellinen turvapaikka, kuin lapsella on äitinsä rinnoilla.
Äidin ja vauvan välinen yhteys on ainutlaatuinen. Tuntuu, että vaistoan oman vauvani emotionaaliset tarpeet, ja myös kehoni alkaa toimimaan tavalla, joka on juuri minun vauvalleni paras. Tutkimusten mukaan kun vauva lepää ihollani, minun kehoni auttaa vauvaa säätelemään omaa ruumiinlämpöään. Minun hengitykseni auttaa vauvaa saamaan oman hengityksensä tasapainoon. Kun nukumme vierekkäin tai katsomme toisiamme silmiin, sydämemme alkavat sykkiä samaan tahtiin. Maito, jota tulee rinnoistani, on tehty juuri tätä vauvaa varten. Äidinmaidon koostumus on erilaista riippuen vuorokaudenajasta ja vauvan sukupuolesta, ja maitoon erittyy juuri niitä sairauksien vasta-aineita, joita vauvani tarvitsee tällä hetkellä. En ihmettelisi, vaikka maidon ravintoarvotkin muuttuisivat vauvan tarpeiden mukaan.
Äidin syli ja Jumalan syli
Tämä yhteys, jonka useimmat äidit tuntevat intuitiivisesti, löytyy myös Raamatusta. Imetys ja rinnat mainitaan eri puolilla Raamattua useassa kohdassa, ja suurimmassa osassa näistä kohdista kyseessä on vertauskuva ihmisen ja Jumalan suhteesta. Äiti hoitamassa rintalastaan on siis Raamatussa kuva Jumalan täydellisestä rakkaudesta meitä kohtaan, ja se vertauskuva toimii – harva tunne on yhtä syvä, pyhä ja kokonaisvaltainen kuin äidin rakkaus lastaan kohtaan.
Psalmissa 131 sanotaan: ”Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.” Meille on varattu Jumalan sylissä samanlainen täydellinen turvapaikka, kuin lapsella on äitinsä rinnoilla. Jesajan kirjasta taas näkyy, miten Raamatun aikaan imetystä ei pidetty vain ravinnon lähteenä, vaan myös lohtuna ja nautintona lapselle. Jesaja kirjoittaa: ”Te saatte imeä, tulla kylläisiksi lohtua antavista rinnoista, saatte nauttia, juoda yltäkyllin sen voiman ja mahdin nisistä. Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä. Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan.” (Jes. 66:11-13)
Jotkut raamatuntutkijat ovat jopa sitä mieltä, että yksi Raamatussa mainituista Jumalan nimistä El Shaddai, joka käännetään yleensä kaikkivaltiaaksi, tarkoittaisikin alunperin monien rintojen Jumalaa. Heprean sana šad kun tarkoittaa rintaa, ja shaddai on tuon sanan monikko. Ehkä varhaisille raamatuntekstien kääntäjille oli liikaa puhua monien rintojen Jumalasta, mutta ajatelkaa nyt, miten ihana kuva Jumalasta tämä on – Jumalalla on meille jokaiselle yksilöllinen syli, turvapaikka, joka vastaa juuri meidän tarpeisiimme, tyydyttää kaiken halun ja nälän mitä meillä on. Siinä paikassa meiltä ei odoteta mitään muuta kuin hoivattavaksi suostumista.
Kuinka pitkään kannattaisi imettää?
Yksi asia erottaa selkeästi nykyajan imetyskulttuuria Raamatun ajasta. Raamatun aikaan taaperon ja leikki-ikäisenkin imettäminen oli tavallista. Vaikka Raamatusta itsestään ei löydykään ohjeita imetykseen, muista tuon ajan juutalaisista lähteistä löytyy imetyksen kestosta kertovia kohtia.
Raamatustakin löytyy yksi viittaus imetyksen kestoon. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan, miten Hanna vei Samuelin palvelemaan temppeliin vieroitettuaan tämän rinnasta. Todennäköisesti Samuel oli siis tuolloin ohittanut ainakin taaperoiän. Raamatun ulkopuolelle jääneisiin apokryfikirjoihin kuuluvassa Makkabealaiskirjassa annetaan jo selkeämpi kuva asiasta. Kirjassa juutalainen äiti muistuttaa lastaan siitä, että on kantanut tätä kohdussa yhdeksän kuukautta ja imettänyt kolme vuotta.
200-500-luvuilla kootusta juutalaisesta oppikokoelma Talmudista sen sijaan löytyy imetykseen tarkat ohjeet. Imetystä pidetään yhtenä naisille kuuluvista tärkeistä tehtävistä, ja sitä suositellaan jatkettavan ainakin kahden vuoden ikään asti. Sopiva vieroitusikä on Talmudin mukaan 2-4 vuotta, tai viisi vuotta lapsen ollessa sairas. Tämän jälkeen imetystä ei enää saa jatkaa. Mielenkiintoista on, että kahden vuoden minimiaika on sama kuin WHO:n suositus nykyään.
Naisia ei tarvinnut erikseen ohjeistaa imettämään olosuhteissa, joissa imetyksen epäonnistuminen tarkoitti useimmiten vauvan kuolemaa.
Tuon ajan naisilla ei toisaalta ollut muita vaihtoehtoja. Voikin olla, että imetykseen liittyvistä asioista ei puhuta juutalaisissa teksteissä kovin paljon siksi, että imetys ja siihen liittyvät tavat olivat kulttuurissa niin itsestäänselviä. Naisia ei tarvinnut erikseen ohjeistaa imettämään olosuhteissa, joissa imetyksen epäonnistuminen tarkoitti useimmiten vauvan kuolemaa.
1-3 vuoden imetys on ollut normi ihmiskunnan historiassa kaikissa kulttuureissa aina 1950-luvulla saakka, jolloin ensimmäisen teolliset äidinmaidonkorvikkeet kehitettiin. Tätä ennen jos äiti ei voinut tai halunnut imettää lastaan, lapselle oli hankittava toinen imettäjä, tai muuten lapsen selviytymismahdollisuudet olivat hyvin heikot. Korvike teki pulloruokinnasta ensimmäistä kertaa jos ei nyt tasavertaisen vaihtoehdon, niin kuitenkin vaihtoehdon imetykselle.
Korvike oli ja on tänäänkin taivaan lahja lapsille, joiden äidit eivät syystä tai toisesta pysty itse imettämään, mutta sen keksiminen johti rintaruokinnan dramaattiseen laskuun kaikilla teollisten maiden lapsilla. Teollista korviketta alettiin pitämään parempana kuin rintamaitoa, jota pidettiin epähygieenisempänä ja epäterveellisempänäkin vaihtoehtona. Äidinmaidonkorvikkeen myötä 1970-luvulle tultaessa imetyssuositukset Suomessa olivat alentuneet kahdesta vuodesta ensin yhteen ja lopulta vain 3-6 kuukauteen.
Sopiiko imetys nykynaisen rooliin?
70-luvulla rintamaitoa saava puolivuotias oli ihmetystä herättävä harvinaisuus. Vähitellen lääkärit alkoivat kuitenkin havahtua rintamaidon terveysvaikutuksiin, mikä johti äidinmaidonvastikkeen markkinointikieltoon 80-luvulla ja erilaisiin rintaruokintaa edistäviin kampanjoihin. Noista päivistä ollaan tultu pitkälle, mutta silti imetysajat ovat Suomessa Pohjoismaiden lyhimmät. Nykyään vastasyntyneistä suurinta osaa imetetään, mutta puolivuotiaista enää joka toinen saa rintamaitoa. Täysimetyksellä on vastasyntyneistä hieman yli puolet, ja puolivuotiaista vain yksi sadasta. Tämä on todella vähän verrattuna neuvolan suositukseen, joka kannustaa täysimetykseen 6 kuukauden ikään asti.
Joillakin naisilla on imetyksen estävä lääkitys tai muita fysiologisia ongelmia, jotka tekevät imettämisen vaikeaksi. Onneksi nykypäivänä heidän lapsistaan kasvaa terveitä aikuisia korvikkeen ja äidinrakkauden avulla, jota voi onneksi antaa yllin kyllin muutenkin kuin imetyshetkinä. Jotkut eivät vain halua imettää. Syitä tähän on monia, niiden joukossa ainakin oman vapauden menettämisen pelko.
Monien kohdalla imetys on kuitenkin epäonnistunut puutteellisen imetysohjauksen tai jopa läheisiltä tai neuvolasta saadun virheellisen tiedon vuoksi. Äidit saattavat esimerkiksi luulla, ettei maito riitä vauvalle tiheän imun kauden alkaessa, tai väärän imuotteen vuoksi imettäminen on kivuliasta. Harva myöskään osaa varautua ennalta imetyksen haasteisiin – kipeisiin rintoihin, rintaraivareihin, rintatulehduksiin ja muihin vaivoihin, jotka ovat selätettävissä mutta vain oikean ohjauksen avulla.
Imetyksen esteiden taustalla vaikuttaa yksi perustavanlaatuisempi syy: äitiyden ja naisellisen hoivan aliarvostus yhteiskunnassa.
Imetysaikojen lyhyyteen vaikuttavat myös kulttuuriset syyt. Tutkimuksissa äidit ovat maininneet imetyksen esteiksi naisiin kohdistuvat vaativat rooliodotukset, julkisen imetyksen ongelmallisuuden sekä puolison tuen puutteen. Näiden kaikkien syiden taustalla vaikuttaa yksi perustavanlaatuisempi syy: äitiyden ja naisellisen hoivan aliarvostus yhteiskunnassa.
Muistan itse vielä elävästi sen järkytyksen, jonka itse koin jäädessäni kotiin hoitamaan esikoistani. Olin teinitytöstä ast i haaveillut lapsista ja kotiäitinä olemisesta ja arvostin itse paljon äitien työtä, mutta siitä huolimatta minusta tuntui siltä, kuin olisin jäänyt syrjään yhteiskunnasta, muilta näkymättömäksi. Vaikka minulla olikin vahva vakaumus hoitaa lapseni kotona, meni puolitoista vuotta, ennen kuin sain vaimennettua sisältäni ne äänet, jotka sanoivat, etten tee kotona mitään hyödyllistä, että olen vähemmän arvokas, kun en ole työelämässä, ja että toiset ihmiset eivät näe ja arvosta tekemääni työtä.
Lapsesta asti niin kotona kuin koulussakin minua oli kannustettu opiskelemaan pitkälle ja hankkimaan hyvä ammatti. Sen sijaan en muista yhtään kertaa, jolloin minulle olisi puhuttu siitä, millaista on olla hyvä äiti ja miten tärkeää äitien työ on – puhumattakaan siitä, että käytännön taitoja äitinä olemiseen olisi harjoiteltu missään. Pidin vauvaa sylissäni ensimmäistä kertaa synnytyslaitoksella! Äitinä oleminen, yksi elämäni haastavimmista ja vastuullisimmista tehtävistä, piti oppia itse.
Imetys suojaa lasta ja äitiä
Miksi sitten pitkää imettämistä suositellaan? Uusimman tutkimustiedon valossa rintamaidon paremmuutta korvikkeeseen nähden ei voi lähteä kiistämään. Imetyksen terveysvaikutukset ovat moninaiset, eikä kaikkia vaikutuksia varmasti vielä edes tunneta. Se tiedetään, että rintaruokituista lapsista kasvaa motorisesti taitavampia ja älykkäämpiä, ja imetetyt lapset myös sairastuvat harvemmin ja parantuvat nopeammin.
Yli 6 kuukautta täysimetetyillä lapsilla on pienempi riski sairastua leukemiaan, ja hieman lyhyempikin täysimetys riittää laskemaan diabeteksen, ylipainoisuuden ja kätkytkuoleman riskiä. Äidinmaidossa on yli 200 aktiivista ainesosaa, kun korvikkeessa niitä on vain viisikymmentä. Äidinmaidossa on mm. sairauksien vasta-aineita, kasvutekijöitä, hormoneita ja rasvahappoja, jotka korvikkeesta puuttuvat.
Terveysvaikutuksia riittää myös äideille, joilla etenkin pitkä imetys vähentää riskiä sairastua diabetekseen, verenpainetautiin, hyperlipidemiaan, sydän- ja verisuonitauteihin, rintasyöpään ja munasarjasyöpään. Imetys on myös parhaita keinoja päästä eroon raskauskiloista, sillä energiantarve imetettäessä on jopa 450-600 kaloria enemmän kuin tavallisesti. Imetysaikana voi siis huoletta ottaa suklaalevystä vielä toisenkin rivin.
Näiden lisäksi imetys tukee äidin ja vauvan kiintymyssuhdetta. Imetys saa äidin kehon erittämään oksitosiinia, joka on hellyyden, rakkauden ja kiintymyksen oma hormoni. Imetyshormonit antavat myös lisäbuustin jaksaa yöheräilyjä ja muuta vauva-ajan kuormitusta.
Ylpeä, haikea ja helpottunut äiti
Minä imetin esikoistani lähes kolmivuotiaaksi asti. Olin päättänyt imettää ainakin WHO:n suositusten mukaan, ja sen jälkeen niin pitkään kuin se minusta tuntuisi hyvältä. Ensimmäiset kuukaudet lapsi melkein asui rinnalla. Vielä 1-vuotissyntymäpäivän lähellä mieheni toi lapseni kesken päivää imetettäväksi, jos olin kotoa koko päivän poissa, mutta mitä edemmäs tästä mentiin, sitä vähemmän imetys sitoi minua.
Elämä alkoi helpottua. Puolitoistavuotias nukkui jo koko yön ilman maitotankkausta, ja 2-vuotiaan luota saatoin olla viikonlopun tai pidempäänkin poissa imetyksen, lapsen unen tai syömisten siitä kärsimättä. Sen sijaan lohtu, välipala ja pahimpien uhmakohtausten tyynnyttäjä oli aina puseron helman noston päässä. Lopulta imetyskertoja oli enää vain kerran, pari päivässä.
Kun oli viimeisen imetyksen aika, oloni oli ylpeä, haikea ja helpottunut. Helpottunut siitä, että kolmen vuoden jälkeen sain taas kehoni takaisin itselleni. Haikea siitä, että lapseni otti ison harppauksen kohti maailmaa, ja tällaista symbioottista läheisyyttä ei meidän välillämme enää koskaan olisi. Ylpeä siitä, että minä tein sen, olin valmis laittamaan omat tarpeeni sivuun antaakseni lapselleni sen minkä olin kokenut hänelle parhaaksi. Onnellinen yhteisistä hetkistä ja siitä, että vieroitusiässä lapseni oli jo tarpeeksi vanha muistamaan, miltä tuntui olla yhtä äidin kanssa.
Lähteet:
Imetyksen tuki ry: Imetyksen historia
Hannah Katsman: Breastfeeding and Judaism: Why Moses’ Mother Didn’t Put Bottles Into The Ark Of Bulrushes. Greenprophet.com
THL: Imetyksen edistäminen Suomessa. Toimintaohjelma 2009-2012
Kiitos! Tämä tuli Herralta uskon vahvistuksena minulle! Toivoo 2,5-vuotiasta imettävä, lähipiirin ihmettelevä uskova äiti.
Itse en voi uskoa ikinä noita tutkimuksia rintamaidolla kasvaneista lapsista. Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja imetyksessä tulevat hormonit olivat minulle myrkkyä, joten pääkoppani vuoksi lopetimme imetyksen ja siirryimme molempien lapsien kanssa parin viikon jälkeen korvikkeeseen. Lapseni ovat olleet koko ikänsä älyttömän terveitä, ei mitään lääkekuureja, eivät saa flunssakaudella edes flunssaa. Ja myöskin hyvin älykkäitä ja koulussa ja harrastuksissa upeasti pärjääviä. Ja kun vertaan omia lapsiani imetettyihin lapsiin, niin ne on aina kipeitä eikä mitenkään erityisen lahjakkaita. Ehkä minulla kävi vain tuuri tai sitten nuo tutkimukset on päästä vedetty. Kaikestahan tehdään aina tutkimus puolesta sekä vastaan.
Omat lapseni ovat nukkuneet koko yönsä putkeen jo 2kk ikäisinä, en olisi kestänyt itse yöheräämisiä noin kauan mitä tekstissä kuvaillaan. Mutta kaikki tekee niinkuin parhaaksi lapsilleen on. Minun tapauksessani parasta lapsilleni oli tasapainoinen, iloinen ja virkeä äiti.