Kuva: Aaro Keipi

Rakkaustarina: Kahden kulttuurin liitto vaati rohkeutta

Hylätyksi tulemisen pelko ja kielimuuri meinasivat estää Juan ja Maija Gómezin rakkaustarinan. Lopulta kaksi kulttuuria sulautui yhteen vahvaksi tiimiksi.

Kun Juan ja Maija Gómez tapasivat toisensa neljä vuotta sitten, ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Juan toimi pastorina Suur-Helsingin seurakunnassa eli Suhella Kalliossa, ja Maija teki samassa seurakunnassa vapaaehtoishommia opintojensa ohella.

Maijaa jännitti englannin puhuminen ja hän ajatteli, ettei ulkomaalaisen kanssa seurustelusta voisi tulla mitään kielimuurin takia. Kolumbiasta kotoisin oleva Juan taas oli ajatellut, ettei haluaisi suomalaisen naisen kanssa naimisiin.

Jotain oli kuitenkin tapaamishetkellä ilmassa. Juan päätti ottaa selvää tästä naisesta, jota hän ei millään uskaltanut lähestyä, vaikka normaalisti tuleekin hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Ilman kavereiden apua olisin luovuttanut Maijan suhteen jo alussa, Juan sanoo.

Ensimmäinen kunnon tapaaminen järjestettiin Maijan kimppakämppään, jonne Juan kavereineen tuli paistamaan pannukakkuja. Maijalla oli kuitenkin opinnäytetyön teko pahasti kesken ja hän piileskeli huoneessaan pitkään.

Lopulta Maija uskaltautui syömään. Hänen tullessaan huoneesta ulos Juan sanoi Maijalle: ”Finally I met you”, vihdoin tapasin sinut.

Ei enää epämääräisiä “juttuja”

Maija ja Juan eivät suinkaan syöksyneet suhteeseen. Maija oli heidän tavatessaan 24 ja Juan 29. Molemmilla oli tuoreessa muistissa epämääräisiä ihmissuhteita, jotka eivät olleet johtaneet oikeaan seurusteluun vaan aiheuttaneet hämmennystä.

Ehkä vuosi ennen kuin tapasin Maijan sanoin Jumalalle, että nyt riittää: en halua enää mitään “juttuja”, koska ne vain satuttavat. Rukoilin, että sitten kun Sinä haluat, olen valmis menemään naimisiin, Juan kertoo.

Maija puolestaan taisteli aluksi suhteen syvenemistä vastaan muun muassa perumalla viime hetkellä kaikki tapaamiset.

Ajattelin, että koska Juan on ulkomaalainen, hän saattaa lähteä kohta pois. Hylkääkö hänkin minut? Minulla oli vanhoja pelkoja taustalla.

Lisäksi Maijaa hieman jännitti ajatus pastorin vaimona olemisesta: hän mietti, minkälaista se oikein olisi ja mitä odotuksia häneen ulkopuolelta kohdistuisi. Nämä olivat asioita, joista pari keskusteli avoimesti ja suoraan toistensa kanssa jo alusta asti.

Juanin hyväsydämisyys pysäytti.

Pikkuhiljaa Maijalle selvisi, miten huomaavainen Juan on. Kun Maija esimerkiksi mainitsi opinnäytetyönsä esittelyn lähestyvän, h-hetken koittaessa Juan lähetti rohkaisevan tsemppiviestin ja kysyi vielä myöhemmin, miten tilaisuus meni. Tämä teki Maijaan suuren vaikutuksen.

Ei kukaan muu ollut huomioinut minua aiemmin tällä tavalla! Ajattelin, että eihän tällaisia miehiä voi olla olemassakaan. Juanin hyväsydämisyys pysäytti.

Kieliasia oli aluksi molemmille iso kynnys, mutta nykyään pariskunta puhuu luontevasti suomen, englannin ja espanjan sekakieltä, jota he kutsuvat nimellä ”suopanglish”. Jos Juan kirjoittaa viestejä suomeksi, Maija tarkistaa ne kriittisten virheiden varalta, ettei esimerkiksi tapaamisesta tule tappamista. Nyt Juan puhuu sujuvaa suomea.

Minun olisi mahdotonta tehdä sitä mitä nyt teen Suhella, jos en olisi Maijan kanssa.

Käänteentekevät Kolumbian-matkat

Kun kysyn, onko suhteen aikana ollut jotain haasteita tai käännekohtia, Maijaa alkaa itkettää.

Vaikeaa oli se, kun isäni kuoli viime vuonna. Se pysäytti: elämä ei ole ikuista, joten pitää nauttia ja tarttua hetkeen. Isän kuolema tietyllä tavalla lähensi meitä. Ilman Juania se olisi ollut todella raskasta.

Juan pyyhkii kyyneleitä Maijan silmistä. Tapahtumahetkellä pariskunta oli Kolumbiassa tapaamassa Juanin sukulaisia.

Parin ensimmäinen yhteinen Kolumbian-matka kolme vuotta sitten oli myös käänteentekevä. Tuolloin Maija tapasi Juanin sukulaiset ensimmäistä kertaa. Juanille vahvistui samalla reissulla, että hän halusi naimisiin Maijan kanssa.

Perhe on latinoille iso juttu. Maija tuli perheeni kanssa hyvin toimeen ja yritti kaikin tavoin kommunikoida heidän kanssaan, vaikkei heillä ollut yhteistä kieltä. Se teki minuun vaikutuksen.

Uskallanko antautua autettavaksi?

Juan ja Maija eivät usko siihen, että parisuhteessa tai avioliitossa kaiken pitäisi mennä tasan. He peräänkuuluttavat kommunikaatiota, huomaavaisuutta ja avun vastaanottamista. Haastatteluhetkellä viimeisillään raskaana oleva Maija kertoo voineensa alkuraskauden aikana monta kuukautta todella huonosti. Hän ei pystynyt tekemään kotona juuri mitään ja poti siitä aluksi huonoa omatuntoa.

Jos en tee osuuttani, lähteekö se toinen vai tuleeko jopa katkeraksi?

Olen suomalaisena naisena tottunut pärjäämään yksin. Taustalla oli myös vanha pelko siitä, että jos en tee osuuttani, lähteekö se toinen vai tuleeko jopa katkeraksi. Mutta sitten päätin päästää irti ja antaa toisen auttaa. Voin sitten itse ehkä antaa takaisin myöhemmin, mutta ilman suorittamista.

Juan sanoo, ettei hänelle ole ollut mikään ongelma esimerkiksi siivota ja käydä enemmän kaupassa Maijan odotusaikana, sillä hän nimenomaan haluaa auttaa.

Me olemme tiimi, ja hyvä tiimi ei voi riidellä keskenään. On löydettävä dynamiikka, joka auttaa tiimiä menemään eteenpäin. On tärkeää myös kommunikoida, koska muuten elämästä tulee mahdotonta. Ei voi olettaa, että toinen ajattelee samalla tavalla kuin sinä.

Aktiiviselle parille jää vähän yhteisiä iltoja. He pyrkivät ainakin kerran viikossa istumaan yhdessä alas ja katsomaan tv:stä jotain mukavaa. Tällä hetkellä he seuraavat Amazing Race -ohjelmaa. Molempia kiinnostaa myös arkkitehtuuri, joten he käyvät toisinaan katselemassa rakennuksia yhdessä. Yhteistä aikaa tarjoaa myös matkustelu, vaikka pariskunta viihtyy toistensa seurassa hyvin ihan vain kotonakin.

Sen Oikean tunnistaa siitä, ettei halua taukoa toisesta.

Heti kun olen yksin kotona, minulle tulee olo, että jotain puuttuu. En koskaan halua taukoa Maijasta. 

En minäkään Juanista, eikä minua ärsytä hänessä mikään. Sen Oikean tunnistaa siitä, ettei halua taukoa toisesta. En uskonut ennen, että se on mahdollista. En kaipaa tyttöjen mökkiviikonloppuja tai muita vastaavia irtiottoja.

Elämä on parempaa, kun olemme yhdessä, Juan sanoo. 

Vahvoilla Jumalan avulla

Maija pitää isona ihmeenä koko heidän suhdettaan, jossa kaksi todella erilaista kulttuuria kohtasivat, ja sitä, että he saivat koko paketin toimimaan yhdessä.

Olemme vahvoilla, mutta tietysti tarvitsemme Jumalaa. En halua sanoa, että avioliitto on vaikeaa.

Toinen ihme Maijan ja Juanin tarinassa oli hääjuhla. Kun kaikki häihin liittyvät laskut oli maksettu ja häämatkalla käyty, Maija ja Juan olivat yllättäen jääneet reilusti plussan puolelle, vaikka etukäteen oli vaikuttanut siltä, että tiukille menee.  

Joskus me unohdamme, että Jumala on myös isä, joka haluaa huolehtia meistä, Juan sanoo.

Lopuksi Juanin pastoripuoli pääsee irti, kun hän innostuu puhumaan siitä, miten tärkeä rooli Jumalalla oli heidän avioliittonsa muotoutumisessa.

Meidän koko tarina ei olisi ollut mahdollinen, ellei Jumala olisi ollut kaiken takana. Jumalahan keksi avioliiton! Se on mahtavaa. Suosittelen, mies sanoo ja virnistää.

Kuva: Aaro Keipi

Nora on helsinkiläinen suomen kielen ammattilainen, joka rakastaa kirjoittamisen lisäksi tanssimista, kahvia ja Marvel-elokuvia.

2 Comments

  • Ihana lukea tällaisia rohkaisevia tarinoita kun itse elää samanlaisessa elämäntilanteessa! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *