Maailman paras pyyhkijä

Hei, olen äiti. Toiselta nimeltäni mestaripyyhkijä. Olen jo vuosia vitsaillut siitä, miten päiväni kuluvat pyyhkiessä. Pyyhin pöydältä muruset, maitovirrat lattialta, pyyhin pikkuisen nenän. Pyyhin poskelta kyyneleet, polvesta hiekanmurut pois, pyyhkäisen ohijuoksevan hiuksia. Pyyhin kylpyammeen, pölyisen hyllyn, pyyhin likaisen pepun. Ja aloitan joka aamu alusta.

Eräänä päivänä jotain pyyhkiessäni muistin, että Raamatussakin on kohtia, joissa Jumala pyyhkii.

Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. (Ilmestyskirja 21:4)

Maailma on runoilijan mukaan murheen laakso. Vaikka pystyn päivän aikana lohduttamaan monen surun pois, kyyneleitä tulee aina lisää. Sitten on sydänsuruja, joita ei äitikään pysty pyyhkimään. Voimme kokea taivaallista lohdutusta elämän aikana, mutta kyyneleiden lähde ei lopullisesti kuivu. Vasta sitten kun kaikki entinen: kaikki kipu ja suru, kuolemakin, on mennyttä, viimeisen kyyneleen pyyhkii pois Jumala.

Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. (Jesaja 44:22)

Pahojen tekojen tunnustaminen keventää sydäntä, ja monena hetkenä on äitikin saanut kuulla soperrettuja tunnustuksia. Mutta synti on loppujen lopuksi rikkomus Jumalaa vastaan, eivätkä sen poispyyhkimiseen äidin taidot riitä. Jumala on kuitenkin luvannut pyyhkiä synnit pois ja äitinä suurin tehtäväni on tutustuttaa lapset Pelastajaan, joka voi pyyhkiä sydämet putipuhtaaksi.

Tarvitsen puhtaaksi pesemistä ja pyyhkimistä, jota Jeesus tarjoaa myös mestaripyyhkijöille.

Erikoinen esimerkki pyyhkimisestä on hetki ennen pääsiäisateriaa.

Niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.

Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani.” Jeesus vastasi hänelle: ”Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani.” (Joh 13:3–8)

Minun on helppo ymmärtää, että Jumala pyyhkii syntini pois – kukaan muu ei sitä voi tehdä. Uskooni sopii myös ajatus, miten viimeiset kyynelet pyyhitään pois taivaassa. Mutta se, että Herrani ja Mestarini polvistuu pesemään ja pyyhkimään likaisia jalkoja on vaikea käsittää. Sehän on palvelijan tehtävä!

Ihmismieli luonnollisesti ajattelee, että Jumalaa palvellaan. Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta siitä, mitä Jeesus on puolestani tehnyt. Minusta on ihanaa osoittaa rakkauttani palvelemalla Häntä lahjoillani ja taidoillani. Mutta reaktioni siihen, että arvokkaampi palvelee vähempiarvoista on samanlainen kuin Pietarilla: ”Herra, sinäkö peset jalkani? Et ikinä!”

Jalkoja pesevä Jeesus opettaa opetuslapsia kahdella tasolla. Hän antaa esimerkin kristityille siitä, mikä heidän asenteensa pitäisi olla toisia kohtaan: nöyrä palvelija. Erityisen osuvaksi opetuksen tekee se, että juuri ennen ateriaa opetuslapset olivat kiistelleet siitä, kuka heistä on suurin.

Jeesus tekee selväksi myös sen, että minun täytyy olla vastaanottavassa asemassa. Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä, kun jalkani pölyyntyvät arkielämässä. Tarvitsen puhtaaksi pesemistä ja pyyhkimistä, jota Jeesus tarjoaa myös mestaripyyhkijöille.  

Moni meistä palvelee arkielämässä toisia ihmisiä, perheenjäseniä, asiakkaita, ystäviä. Mutta on ihanaa ymmärtää se, että Jumala on valmis polvistumaan ja palvelemaan minua: pyyhkimään kyyneleitä pois ja pesemään syntini pois, pyyhkimään pitkän päivän aikana kertyneet pölyt pois. Ja on valmis aloittamaan joka aamu alusta.

Avainsanat:

2 kommenttia

  • Katariina sanoo:

    Olipa todella hyvin oivallettu koskien kohtaa kun Jeesus pesee opetuslasten jalat ☺saamme olla vastaanottajan asemassa ja etenkin meidän pitää olla☺se on todella vaikeaa etenkin naiselle tämän hyvin vaativan voimakkaan tehokkuus keskeisen ajattelun aikana😕 se on valtavaa armoa jos saa oppia sen että voi ottaa vastaan kaikkea hyvää rakkautta Jeesukselta yrittämällä itse mitään

    • Maria Turner sanoo:

      Katariina, kiitos kommentista. Vastaanottajan asemassa ei ole helppo olla, mutta kun siihen osaa rentoutua, niin se tekee niin hyvää sielulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *