Martta ja Maria kesäjuhlien emäntinä

Järjestimme toissa kesänä sukujuhlat äitini mökillä. Päivä oli kaunis ja tunnelma iloinen – näin voin päätellä jälkikäteen valokuvista. Itse en muista juhlista muuta kuin tiskivuoren ja keittiön ja tuvan välillä ravaamisen, kun ruokapöytiin asetettuja tarjoiluastioita piti jatkuvasti täyttää.

Jostain syystä pidin tärkeänä, että tiskit saadaan tiskattua juhlapäivän aikana – siis sillä aikaa, kun muut nauttivat auringosta ja päivittivät suvun kuulumisia pihalla. Tein mukamas muille palveluksen, mutta samaan aikaan olin salaa raivoissani. Seurasin jalkaa polkien, kun tukkeutunut viemäri imi likavettä sisuksiinsa sietämättömän hitaasti.

Juhlien jälkeen pohdin, mikä sai minut vetäytymään keittiöön, kun muu isäntäväki osasi ottaa rennosti. Mieleeni tuli raamatunkertomus Martasta ja Mariasta, jotka saavat Jeesuksen kotiinsa vieraaksi. Martta puuhailee keittiössä hiki hatussa, kun taas Maria asettuu nauttimaan rauhassa arvovieraan seurasta.

Martta ei palvele muita iloisesti vaan valittaen. Hän yrittää vedota Jeesukseen: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Sisarusten roolijako selvästi kismittää Marttaa, mutta jostain syystä hän ei yritä selvittää asiaa suoraan Marian kanssa, vaan hakee asiaan ulkopuolista tukea. Ehkä hän on yrittänytkin, mutta tuloksetta.

Rohkenisinko tarjota hienon ateriaspektaakkelin sijaan vieraalle sitä, mitä hän eniten haluaa: aidon läsnäoloni?

Mahtoivatko Martan ja Marian roolit olla joka kerta samat? Ajautuiko toinen kerta toisensa jälkeen hoitamaan emännöintiä toisen seurustellessa vieraiden kanssa? Voin kuvitella tilanteen: Martta haluaa laittaa vieraalle parasta pöytään, Marian mielestä taas eilen leivottu leipä kelpaisi tarjoiluksi ihan hyvin. Martta ei kestä ajatusta huonoista tarjoiluista. Hän alkaa puuhata monen ruokalajin ateriaa, ja Maria vetäytyy keittiöstä silmiään pyöritellen.

Ehkä Martta haluaisi istua sisarensa kanssa Jeesuksen jalkojen juuressa ihan rauhassa, mutta jokin ääni takaraivossa vakuuttaa, että se olisi laiskottelua. Kyllähän jonkun täytyy emännöidä, kun on vieraita. Ehkä hän yrittää touhuamalla kätkeä sen, ettei koe oikeasti olevansa Jeesuksen vierailun arvoinen. Jospa hyvää ruokaa laittamalla voisi kerätä hieman pisteitä vieraan silmissä. Ehkä Martta toivoi Jeesukselta kehuja ahkeruudestaan, ja siksi yritti kiinnittää huomion itseensä moittimalla rauhassa istuskelevaa siskoaan.

Mitäköhän itse tekisin, jos kotiini olisi tulossa maailman mahtavin arvovieras, Jeesus? Pakenisinko keittiöön, piiloutuisinko puuhailun taakse? Emännän rooli tarjoaa turvaa silloin, kun ei oikein tiedä miten pitäisi käyttäytyä. Rohkenisinko tarjota hienon ateriaspektaakkelin sijaan vieraalle sitä, mitä hän eniten haluaa: aidon läsnäoloni? Silläkin uhalla, että tarjoilut ja kattaus jäisivät vähemmälle huomiolle.

Kesäjuhlavieraammekin olisivat varmasti arvostaneet läsnäoloani enemmän kuin sitä, että likaiset astiat katosivat pöydistä tuulen nopeudella. Onneksi meidän juhlatiimimme osasi ottaa tapauksesta opikseen: seuraavien mökkijuhlien tiskit päätettiin suosiolla kuljettaa kaupunkiin astianpesukoneeseen. Ehkä sekin päivä tulee, kun olen valmis valitsemaan kertakäyttöastiat silläkin uhalla, että kattaus menee pilalle.

2 kommenttia

  • Ulla Rautiainen sanoo:

    Toisenlaista näkökulmaa Martan ja Marian tarinaan herättää esimerkiksi Kenneth E. Bailey kirjassaan Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Kun tapahtuma siirretään takaisin sen todelliseen paikkaan ja -aikaan, sen aikaiseen käyttäytymiskoodistoon, asennemaailmaan ja Jumalan lain tulkintaan, esiintyy tarina huomattavasti dramaattisempana, kuin on ollut tapana selittää.

    Todennäköinen syy Martan närkästykseen ei ollut epätasainen työnjako- vaikka hän niin asian esittääkin yrittäen hädissään häivyttää näkyvistä vielä pahempaa, nimittäin sisaren säädytöntä, maineen pilaavaa, vieraita – ja jopa Jumalaakin loukkaavaa käyttäytymistä.

    Kun taloon tuli miesvieraita, oli tavan mukaan naisten vetäydyttävä näkymättömiin. Miehet asettuivat talon parhaaseen huoneeseen puhumaan siellä keskenään, naiset pysyttelivät takahuoneissa tarjottavaa ruokaa tekemässä. He eivät yleensä näyttäytyneet edes ruokaa vieraille tuodessaan vaan joku miehistä kävi hakemassa oven taakse jätetyt tarjottimet.
    Maria teki kuitenkin jotain ennenkuulumatonta: hän tunkeutui samaan huoneeseen miesten kanssa!

    Martalla oli syytäkin olla vihoissaan, Marian maine oli lopuksi ikäänsä pilattu, tokko kunnollisiin naimisiinkaan tämän tempauksen jälkeen pääsisi. Kuka kunnon mies ottaisi vaimoksi naista, joka ei osannut käyttäytyä säädyllisesti vaan julkeasti änkesi vieraitten miesten sekaan itseään näyttelemään ja näitten kosketteluille altistumaan?
    Ja oli tämä loukkaus vieraitakin kohtaan. Hurskaat miehet joutuivat sietämään naisen häiritsevää läsnäoloa kun nämä olisivat halunneet puhua keskenään tärkeistä asioista. Ei mahtaisi vieraitakaan, ainakaan kunniallisissa aikeissa tämän jälkeen taloon tulla. Maine leviäisi, että tässä talossa naiset kuleskelivat miesten joukossa kuin missäkin porttolassa. Ja Marian käytös oli kapinaa Jumalaakin vastaan. Jumala oli säätänyt voimassa olevat sukupuoliroolit ja vain umpijumalaton ihminen niitä rikkoisi.

    Martta yritti pelastaa mitä pelastettavissa vielä oli. Jossain kohdassa hän onnistui pääsemään Jeesuksen puheille: älä hyvä mies ole niin kiltti, aja nyt tuo ymmärtämätön tytönletukka omalle puolelleen itseäsi häiritsemästä ja sinunkin mainettasi pilaamasta.

    Tässä kohdassa Jeesus vallankumouksellisesti rikkoi sopivaisuussäännöstöä. Mahtoi siinä naamat venähtää useammaltakin, kun Jeesus kehui Marian valinneen hyvän osan ja yllytti häntä pysymään valitsemallaan paikalla.
    Vastoin yleistä selitystapaa Marian valinnan puolustaminen ei ollut varsinaisesti naisparan suojelemista vaan jopa päin vastoin. Marian elämä olisi ehkä vielä voinut palata raiteilleen jos hän nyt olisi kiireesti pyytänyt röyhkeyttään anteeksi ja nöyrästi luikkinut takaisin naisten tiloihin. Mutta jäätyään ”kielletylle paikalle” hän oli julistanut itselleen oikeuksia, joista äärimmäisen patriarkaalinen yhteiskunta häntä vielä tulisi rankaisemaan.

    Sillä Maria ei valinnut kotitöissä ahkeroimisen ja Jeesuksen jalkojen juuressa laiskottelun välillä vaan valinta oli paljon rajumpi. Lyhyt hetki saada kuunnella Jeesuksen opetusta saattaisi maksaa hänelle maineensa, avioliittomahdollisuudet ja jopa taivaspaikan. Hänestä tulisi yhteisönsä hylkiö, se huono nainen, joka loukkasi kunniallisia vieraita ja joka kapinoi Jumalan säätämää järjestystä vastaan naisen paikasta.
    Jeesus ei siis oikeastaan sanonut – vaikka niin on monesti ymmärretty – että vähempikin tohotus tarjottavien ruokien kanssa riittäisi, vaan vapaasti käännettynä ennemminkin jotain tällaista: ”hiiteen ihmistekoiset sovinnaisuussäännökset, arvostan Marian uhkarohkeaa yltiöpäisyyttä, jolla hän pani koko elämänsä peliin minun takiani”.

    Tähän tarinaan löytyy vastine Vanhan testamentin puolelta niin kuin kaikkiin Jeesuksen toimiin. Kolmen mystisen vieraan tultua puhumaan Aabrahamille Mamren tammistossa piileksii Saara oven takana naureskelemassa. Silloinkin vieraat alkoivat puhua Saaralle suoraan ja Saara joutui vastaamaan näille piilostaan. Nämäkin vieraat rikkoivat tavan, joka pakotti naiset pois näkyvistä. Kun ymmärretään, keitä nämä vieraat olivat, ei Jeesuksen reaktio Martan ja Marian talossa ole yllätys.

    • Nelli Heinimo sanoo:

      Kiitos Ulla syväluotaavasta kommentista! Kiinnostavia ulottuvuuksia tässäkin raamatunkertomuksessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *