Mitä naisen keho kertoo meistä ja Jumalasta?

Minusta on kiehtovaa koettaa ymmärtää, millainen Jumala on. Toinen intohimoni on pohtia sitä, millaista on olla nainen – näin voin ymmärtää itseäni paremmin. Uskon, että naiseuden tutkiminen voi auttaa meitä myös ymmärtämään jotakin Jumalasta. Onhan nainen osa sitä kuvaa, jonka Hän on itsestään meihin ihmisiin painanut!

Kun mietimme, mikä tekee naisesta naisen, huomio kiinnittyy luonnollisesti ensimmäisenä siihen, mitä voimme silmillä havaita, eli millainen keho meille on naisina luotu. Ihminen ei kuitenkaan ole pelkästään biologiaa. Kristillisen ihmiskuvan mukaan keho on kiinteässä yhteydessä sieluun ja henkeen.

Naisen keho poikkeaa miehen kehosta, mistä voi päätellä, että myös hänen sielunsa on jollakin tapaa erilainen. Naiseus on siis samaan aikaan kehollisesti, sielullisesti ja hengellisesti ainutlaatuista. Tapa, jolla naisen keho toimii, kertoo jotakin myös siitä, mitä nainen voi maailmalle antaa.

Rakkauden vai himon kohde?

Raamattu kertoo, että Jumala loi ihmisen – sekä miehen että naisen – omaksi kuvakseen. Keho on pyhä, koska se tekee Jumalan kuvasta konkreettisen. Keholla on kristinuskossa jopa iankaikkista merkitystä: ylösnousemus koskee paitsi ihmisen sielua, myös kehoa. Elämä on kehon, sielun ja hengen yhteispeliä. Ei voida sanoa, mikä osa niistä olisi arvokkain, koska ne kuuluvat yhteen. Kaikenlainen ihmisen erotteleminen osiin on kristillisen ihmiskuvan mukaan vahingollista. Kammoamme luonnostaan niin aaveita kuin kuolleita ruumiitakin.

Kulttuurimme yrittää monin tavoin erottaa naisen kehon sielusta ja hengestä asettamalla sen välineen tai tuotteen asemaan. Samalla se lisää ulkonäkö- ja suorituspaineita. Välineellinen suhtautuminen kehoon loukkaa sekä miehiä että naisia. Jokainen ihminen kaipaa tulla rakastetuksi ehdoitta oman kokonaisen itsensä vuoksi, ei ulkonäkönsä, tekojensa, suoritustensa, tuottamansa tai saamansa nautinnon vuoksi.

Olemme kasvaneet ihmistä välineellistävään kulttuuriin niin kiinni, että on vaikeaa nähdä kehollisuutta ja seksuaalisuutta ilman kulttuurimme tuomia likaisia silmälaseja. Todellisuudessa naisen kehon kauneus on kuitenkin Jumalan luomana pyhää: se kutsuu rakastamaan, kunnioittamaan ja suojelemaan, ei kuluttamaan tai himoitsemaan. Tältä pohjalta voimme vapaasti tutkistella naisen kehon ihmeellisyyttä!

Naisen kehon tila vaihtelee

Jokaisella naisella on hormonijärjestelmänsä ja kuukautiskiertonsa ansiosta omat ainutlaatuiset vaiheensa, kuten luonnolla vuodenajat. Naisen keho on jatkuvassa muutoksen tilassa. Levon tarve vaihtelee, tunteet vaihtelevat, hedelmällisyyden aste vaihtelee. Välillä on aika vain rennosti ottaa vastaan ja välillä taas antaa eteenpäin.

Miehet joskus valittavat siitä, että naiset ovat ailahtelevaisia. Vaihtelevuudellemme naureskellaan, ja meitä saatetaan pitää lapsellisina tai epäluotettavina äkillisten mielialan ja mielipiteen muutosten vuoksi. Kehollinen vaihtelevuus on kuitenkin Jumalan luomaa, eikä siitä syntyviä tunnetiloja pidä hävetä tai vähätellä.

Naisen kehon vaihtelevuus on Jumalan luomaa, eikä siitä syntyviä tunnetiloja pidä hävetä tai vähätellä.

Vaihtelevuus ei tarkoita sitä, ettei meihin voisi luottaa. Päinvastoin naisella voi parhaimmillaan olla suurempi herkkyys ymmärtää erilaisia aikoja, vaiheita ja näkökulmia. Tämä vaikuttanee jotenkin myös hengellisyyteemme: ehkäpä meitä naisia erityisesti kutkuttaa ymmärtää sitä, mitä Jumala milloinkin on tekemässä ja luomassa. Uskon, että meillä on myös Jumalan kanssa omat henkilökohtaiset aikamme ja vaiheemme. Jokainen päivä saa olla erilainen!

Nainen kantaa sisällään elämää

Naisina meillä on kehossamme ainutlaatuinen kyky vastaanottaa ja kantaa sisällämme elämää, synnyttää ja ravita sitä. Itse Jumalakin syntyi ihmiseksi naisen kehon kautta. Biologisen äitiyden lisäksi voimme toteuttaa äitiyttä monella muulla elämän osa-alueella. Naiset kantavat, synnyttävät ja ravitsevat monenlaisia asioita: unelmia, rukousta, tiedettä, taidetta, yrityksiä, seurakuntia tai jopa yhteiskuntia.

Kohdun voi ajatella kertovan siitä, että nainen on sekä kehollisesti että sielullisesti erityisellä tavalla sisätila. Sisätilassaan ja sydämessään nainen voi rauhassa tutkistella kokemuksiaan ja Jumalan puhetta kuten Maria. Naisina todellisen kauneuden lähteemme onkin “salassa oleva sydämen ihminen”. Kaikkea ei tarvitse heti paljastaa toisille, vaan unelmiaan ja asioitaan saa luvalla hautoa ensin Jumalan kanssa kahden. Ajattelen, että sisäisen maailman kauneus syntyy yhteydestä Jumalaan, mikä edelleen kirkastaa kasvotkin.

Paavalin mukaan Jeesukseen uskovan ihmisen keho on Pyhän Hengen temppeli. Keho on siis pyhä myös siksi, että se voi olla Jumalan asuinsija. Uskon, että koska meillä naisilla on usein vahvempi ymmärrys kehomme sisätilasta, meidän on mahdollista myös käsittää Hengen asumuksena oleminen erityisellä tavalla. Parhaimmillaan oma sisätilamme voi olla jatkuvan rukouksen ja Jumalan läsnäolon paikka.

keho2

Nainen vastaanottaa ja antaa

Naisen sukupuolielimet verhotaan yleensä tarkasti, koska ne ovat erityisen herkkiä ja haavoittuvaisia – ei siksi, että niissä olisi jotain pahaa. Päinvastoin ne kuvastavat kauniilla tavalla porttia naisen “sisätilaan”. Sisätilan ei ole tarkoitus olla täysin suljettu, mutta ei myöskään kaikille avoin. Ajattelen, että tätä kuvaa kohtu, jonka tarkoitus on nimenomaan avautua ottamaan suojiinsa elämän siemen. Kehonsa kautta nainen voi vastaanottaa toisen ihmisen sisäänsä sekä antaa toiselle ihmiselle mahdollisuuden elämään.

Kumpikin sukupuoli on luotu sekä antamaan että vastaanottamaan vuorollaan. Ajattelen kuitenkin, että naisen kohdalla vastaanottamisen periaate edeltää antamista, miehellä taas toisin päin. Lisääntymisen biologia kuvastaa tätä: nainen ottaa ensin vastaan miehen siemenen ja antaa sitten itsensä uuden elämän kanavaksi. Mies taas ensin antaa siemenensä naiselle ja vasta myöhemmin ottaa vastaan naisesta syntyvän lapsen.

Naisen sukupuolielimet verhotaan tarkasti, koska ne ovat herkkiä ja haavoittuvaisia – ei siksi, että niissä olisi jotain pahaa.

Uskoakseni sama periaate voi näkyä muussakin elämässä, esimerkiksi tavassa tehdä työtä, rukoilla tai vaikkapa siinä, miten nainen ja mies kokevat tulevansa rakastetuksi. Tästä löysin oivallisen ajatuksen paavi Johannes Paavali II:lta: Nainen tahtoo tulla rakastetuksi voidakseen osoittaa rakkautta, mies taas tahtoo rakastaa voidakseen tulla rakastetuksi (kirjasta Love and Responsibility).

Nainen vastaanottaa toisilta ajatusten ja unelmien siemeniä ja kasvattaa niitä sisällään valmiiksi syntymään. Eikä hän ainoastaan synnytä uutta, vaan myös ravitsee sitä, mikä on jo syntynyt (imetyksestä lisää jutusta Imettäjän oppivuodet). Ennen kaikkea nainen voi vastaanottaa Jumalan sydämeltä ajatuksia, joita hän kantaa, synnyttää ja ravitsee rukouksissaan ja toiminnassaan.

Mitä nainen kertoo Jumalasta?

Ihmisen suhdetta Jumalaan kuvataan Raamatussa usein vertauskuvilla, joissa ihminen esitetään naisena. Uskovista puhutaan esimerkiksi Kristuksen morsiamena ja seurakunnasta äitinä. Naiseus kenties sopii kuvaamaan ihmisyyttä, koska jokainen ihminen, niin mies kuin nainenkin, on suhteessa Jumalaan se, joka ensin ottaa vastaan. Kumpikin sukupuoli on saanut alkunsa Hänestä.

Vaikka Raamattu suurelta osin käyttää Jumalasta maskuliinisia vertauskuvia ja ihmisestä feminiinisiä, on kuitenkin heti alkulehdiltä selvää, että sekä nainen että mies ovat Jumalan kuva. Voimme siis ymmärtää jotakin Jumalasta sitä kautta, miten hän on luonut naisen kehon, sielun ja hengen. Mitä hyvää on naisessa, se on Jumalassa moninkertaisena.

Mitä hyvää on naisessa, se on Jumalassa moninkertaisena.

On myös joitakin raamatunkohtia, joissa Jumala käyttää itsestään voimakkaan feminiinisiä vertauskuvia (esim. synnyttäjä, hoivaava äiti, kanaemo). Äidinrakkaus kuvaa häntä yhtä lailla kuin isänkin rakkaus. Jumala kutsuu meitä osallistumaan omaan elämäänsä, “sisätilaansa”, tulee kodiksi ihmisille ja kaipaa meitä siipiensä suojaan.

Jumalassa on paljon kätkettyä ja salaperäistä, sellaista, mitä ei voi ymmärtää ulkopuolelta tarkasteltuna. Hän etsii jatkuvasti meitä, mutta hän myös tahtoo tulla löydetyksi. Jumalan itsestään ilmaisema herkkyys, tunteellisuus ja haavoittuvuus sivuutetaan usein. Raamatun ja Jeesuksen antama kuva on kuitenkin kaikkea muuta kuin staattinen tai tunteeton. Jumala tuntee riemua, vihaa, surua, synnytyskipua, kaipausta, myötätuntoa, intohimoista rakkautta ja mustasukkaisuutta olematta kuitenkaan ihmisen tavoin pikkumainen tai itsekeskeinen.

Jumala on äärettömän kaunis, häntä kuvaavat maailman kaikki naiset kauneudessaan – sinäkin!

Nainen kertoo Jumalasta myös sen, ettei Hän ole ainoastaan antaja vaan myös vastaanottaja! Se, että Hän haluaa vastaanottaa meiltä ihmisiltä, kuvastaa mielestäni erityisellä tavalla Hänen sydämensä nöyryyttä ja lempeyttä. Eihän Jumala tarvitse meidän ihailuamme ollakseen sitä mitä Hän on, mutta koska Hän on rakkaus, tahtoo Hän vastaanottaa rakkautta myös meiltä.

Jumala on äärettömän kaunis, häntä kuvaavat maailman kaikki naiset kauneudessaan – sinäkin! Kauneus herättää halun ylistää ja palvoa. Naisten kauneus kutsuu meitä ihailemaan Häntä, joka on luonut kaiken kauniin. Olen varma, että Hänen ihana kuvansa on painettu jokaiseen naiseen, sekä kehoomme että sieluumme. Näin ei kenelläkään ole oikeutta kävellä peilin eteen ja valittaa ulkonäöstään (note to self: ei minullakaan!).

Jos valitustaan on vaikea hillitä, kannattaa katsoa peilinä mieluummin Jeesusta kuin lasinpalaa. Silloin selviää totuus: olen kaunis, koska Hän rakastaa minua. Laulujen laulun neidon lailla voin huutaa: “Olen kyllä iholtani tumma (vaihtoehtoisesti vaalea, punainen, pilkullinen tai mitä lie) kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!”