Onko ylösnousemus tunneasia?

Kuulin viime viikolla minulle aivan uuden näkökulman pääsiäiseen. Eräs tuttu totesi, että ylösnousemusta ei hänen mielestään yleensä selitetä tarpeeksi. Hänestä monella on väärä käsitys siitä, mitä Jeesuksen ylösnousemuksessa todella tapahtui.

En itse ollut tullut ajatelleeksi, että Jeesuksen ylösnousemus vaatisi erityistä selittelyä. Moni muu pääsiäisen ajan tapahtumista kyllä tuntuu vaativan. On vaikea käsittää esimerkiksi sitä, miksi Jeesuksen oli kärsittävä niin tuskallinen ja hirveä kuolema, saati sitten selittää asia ymmärrettävällä tavalla vaikkapa lapselle. Ylösnousemus tuntuu olevan helpoimmasta päästä: Jeesus oli kuollut, mutta heräsikin Jumalan voiman vaikutuksesta eloon. Onko asiaa mahdollista sen kummemmin selittääkään?

Keskustelukumppanini oli sitä mieltä, että on, ja täytyy. Hän kertoi uskovansa, ettei ylösnousemus tapahtunut konkreettisesti, vaan ainoastaan Jeesuksen opetuslasten mielissä. Hänen mukaansa ylösnousemus on vertauskuva epätoivosta nousemisesta: Jeesuksen opetuslapset saivat lannistumisen jälkeen uuden ilon ja rohkeuden.

Pyysin tuttavaani avaamaan selityksensä logiikkaa. Jos Jeesus ei noussutkaan haudasta, eikö hän myöskään ilmestynyt kuolemansa jälkeen opetuslapsille ja muille todistajille, kuten Raamattu kertoo? ”Ei se ole mahdollista”, vastasi tämä tuttuni.

Tuttavani oli sitä mieltä, että Jumalan kyvyt ovat rajalliset. Tämän todisteena hän esitti vanhan filosofisen kikkailun: “Voiko Jumala luoda niin painavan kiven, ettei itse pysty nostamaan sitä?” Jätin kysymättä, missähän kohtaa Jumalalla tulee raja vastaan. Vaikka ihmisen nokkelasti muotoilema kivenluomishaaste ei Jumalalta onnistuisikaan, millä perusteella kuolleiden herättäminen ei voisi kuulua taivaan ja maan luojan repertuaariin?

Tuntuu ehkä turvallisemmalta ajatella, että Jumala on vain jokin häilyvä energia, jota ei kiinnosta tämän maailman meno.

Tällaisissa ajatuskikkailuissa ja selitysrakennelmissa on jotain todella inhimillistä. Yritämme usein pakkomielteisesti löytää jonkin selityksen niille asioille, jotka ovat käsityskykymme ulkopuolella. Jos pätevää selitystä ei löydy, keksimme sellaisen itse. Monen ateistin mielestä usko Jumalaan on syntynyt juuri näin: ihmiset ovat keksineet Jumalan selitykseksi havaitsemilleen erikoisille ilmiöille.

Minusta vaikuttaa siltä, että asia on toisin päin. Selittelyä tuntuvat harrastavan eniten ne, joiden on vaikea kestää ajatusta kaikkivaltiaasta Jumalasta. He saattavat kehittää mitä kummallisimpia spekulaatioita väistääkseen sen mahdollisuuden, että ihmeellisten tapahtumien ja yhteensattumien takana voisi olla Jumala. Jopa hyvin horjuvat teoriakyhäelmät tuntuvat kelpaavan todisteeksi siitä, ettei Jumalaa voi olla olemassa, tai ainakaan hän ei pysty tekemään ihmeitä. Tuntuu ehkä turvallisemmalta ajatella, että Jumala on vain jokin häilyvä energia, jota ei kiinnosta tämän maailman meno (silti näin ajatteleva ihminen saattaa rukoilla häneltä apua hädässä).

Minusta vaikuttaa epätodennäköiseltä, että opetuslasten äkillinen voimaantuminen, tunteiden ja mielentilan muutos olisi yksinään ollut se sysäys, joka muutti historiaa. Olisiko yhdentoista miehen (ja muutaman naisen) tunnemaailman ailahdus voinut synnyttää kansanliikkeen, joka on voimissaan edelleen, kahden tuhannen vuoden jälkeenkin? Olisivatko opetuslapset todella lähteneet oman henkensä uhalla julistamaan kaikille: Kuolema (eli lannistuminen) on voitettu! Jeesus on noussut haudasta (ei siis oikeasti noussut, vaan meidän mielissämme)! Eivätkö he olisi luopuneet positiivisen ajattelun voiman julistamisesta viimeistään silloin, kun heitä sen vuoksi kidutettiin ja syötettiin leijonille?

Olisiko yhdentoista miehen tunnemaailman ailahdus voinut synnyttää kansanliikkeen, joka on voimissaan edelleen, kahden tuhannen vuoden jälkeenkin?

Kyllä tuo selitys on mahdollinen – mutta vain siksi, että Jumalalle mikä tahansa on mahdollista. Kuitenkin jos uskon, että Jumala on kaikkivoipa, minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta sitä, että hän kykeni herättämään Jeesuksen kuolleista. Kukaan ihminen ei pysty selittämään, miten Jumala sen teki. Ei tietenkään, emmehän me ole jumalia. Jesajan kirjassa sanotaan osuvasti:

“Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: ‘Mitä sinä pystyt tekemään?’ Sanooko teos tekijälleen: ‘Ei sinulla ole taitajan kättä.’”

Jos haluat tutustua tarkemmin siihen, millaiset todisteet puhuvat ylösnousemuksen historiallisuuden puolesta, kannattaa lukea vaikkapa Seurakuntalainen-verkkomedian lyhyt artikkeli arvostetun uskonpuolustajan, professori William Lane Craigin ylösnousemus-aiheisesta luennosta. Jasu Markkasen tekstissä käsitellään aihetta yksityiskohtaisemmin ja pureudutaan myös erilaisiin salaliittoteorioihin, joilla ylösnousemususkoa on yritetty vesittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *