Paasto – karkkilakkoa ja kieltäytymistä?

Tänään tuhkakeskiviikkona alkaa paasto eli neljänkymmenen päivän mittainen laskeutuminen pääsiäiseen. Paastolla on yleisesti hieman nihkeä maine, eikä sitä kovinkaan usein hehkuteta julkisesti. Viime vuosina olen saanut ilon yllättyä positiivisesti pääsiäispaaston mielekkyydestä. Siksi tahdon lausua muutaman rohkaisevan sanan paastoon liittyen: paasto ei todellakaan ole turha perinne.

Suomessa paasto on keskimäärin ihmisille aika vieras asia, koska sitä ei korosteta, eikä siitä opeteta paljoa kirkoissa. Itsekin lähdin nuorena kristittynä tutustumaan paastoon itsekseni ja ihmetellen. Ensimmäiset kokemukseni paastosta eivät olleet mukavia. Hampaita kiristellen koitin olla syömättä herkkuja ennen pääsiäistä. Ei meinannut onnistua.

Viime vuosina olen saanut kokea paaston hedelmälliseksi ja siunatuksi. Ero nuoruuteni paastoihin onkin ollut selvä. Olen rukoillen pohtinut, mistä minun olisi hyvä paastota. Yhtenä vuonna ostopaasto opetti minulle, kuinka elämä on täyttä ja hyvää ilman ostamisesta saatavaa iloa. Se siis johdatti minut kestävämmän ilon lähteille. Lisäksi huomasin, että minulla on jo kaikki tarpeellinen.

Toisena vuonna minulle vaikea herkkulakko sai todistaa konkreettisesti, kuinka Jumalan avulla ihmeelliset asiat ovat mahdollisia. Sain katkaistua sokeririippuvuuden, vaikka paasto alkoi rukouksella: ”Jeesus, tää ei takuulla oo mahdollista: olla ilman herkkuja ja vielä samalla lukea tenttiin.”

Kuulin kauniin paastoidean myös ystävältäni. Hän piti yhtenä vuonna kohtuullisen herkuttelun paastoa ja valitsi itselleen joka päivä yhden suklaakonvehdin. Konvehti muistutti sekä kohtuullisuuden siunauksesta että siitä, kuinka Jumala iloitsee kanssamme hyvästä ja haluaa antaa sitä meille.

Tänä vuonna oivalsin, mitä hyvien paastokokemusteni taustalla on. Luin Markuksen evankeliumin toista lukua, jossa Jeesus opettaa fariseuksille sapatista. Hän sanoo: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” Koen, että sama pätee myös paastoon: ”Paasto on ihmistä varten eikä ihminen paastoa varten.” Pieni sisäinen fariseukseni sai hyvää ajateltavaa.

Uskon, ettei Jeesus kutsu meitä ihmisiä paastoamaan vain siksi, että saisimme harjoitusta itsekurillemme.

Uskon, ettei Jeesus kutsu meitä ihmisiä paastoamaan vain siksi, että saisimme harjoitusta itsekurillemme. Sen sijaan paaston ideana olisi olla väline, jonka avulla voimme oppia uutta Jumalasta ja keskittyä häneen hieman tavallista enemmän.

Paasto on matka yhdessä Jeesuksen kanssa. Se ohjaa meitä kasvamaan suhteessa Jumalaan. Paasto on Jumalan lahja meille ihmisille, väline, ei rangaistus. Paasto on ihmistä varten.

Luulen, että Jumala haluaa antaa paaston kautta ihmisille parasta, mitä maailmassa on, eli omaa rakkauttaan ja hetkiä hänen kanssaan. Siksi paastossa ei suinkaan ole tärkeintä hampaiden kiristely, vaan paaston toteuttaminen yhdessä Jeesuksen kanssa jo sen valitsemisesta lähtien, miten aikoo paastota.

Omien hedelmällisiksi kokemieni paastojen lähtökohta on ollut se, että olen halunnut testata jostakin asiasta luopumista positiivisen kokeilun mielessä. Siten olen antanut Jumalalle tilaa näyttää, että hän voi antaa elämääni jotakin parempaa sen tilalle, mistä olen paaston ajaksi luopunut. Silloin paasto on palvellut ja siunannut minua, opettanut uutta Jumalasta.

Raamatussa puhutaan myös toisesta tavasta, jolla paasto voi olla siunaava. Jesajan kirjan 58. luku, klassinen paastoteksti kertoo, kuinka paaston tulisi ”vapauttaa syyttömät kahleista, irrottaa ikeen hihnat ja vapauttaa sorretut, murskata kaikki ikeet, murtaa leipää nälkäiselle, avata koti kodittomalle ja vaatettaa alaston”. Paasto voisi siis parhaimmillaan olla siunaukseksi koko yhteiskunnalle.

Uskon, että myös “hurjempien” ja totaalisempien paastoamistapojen tarkoitus on lähentää ihmistä Jumalaan. Jeesuksen kärsimykseen samaistuminen voi kirkastaa sitä rakkautta, jolla Jeesus antoi itsensä puolestamme. Eihän minkään paaston tarkoitus voi olla ainakaan se, että paaston myötä ihminen keskittyisi omaan kykyynsä kieltäytyä asioista.

Jos nyt ryhtyisin neuvomaan nuorempaa itseäni paastoamisen suhteen, kehottaisin paastoamaan tavalla, joka voisi viedä lähemmäs Jumalaa ja antaa hänen teilleen lisää tilaa omassa elämässä. Aina ei ole helppoa tietää, mikä olisi sellainen paastotapa. Silloin voi lohduttautua sillä, että se hyvä, jonka paastosta saa, tulee joka tapauksessa Jumalalta. Siksi paastotapa ei lopulta ole tärkein asia paastossa.

Näin jälkikäteen katsoen myös ensimmäiset paastoni ovat opettaneet minulle Jumalasta jotakin. Vaikka repsahtaisin paastossani, Jumala on armollinen ja hyvä. Hän ottaa avosylin vastaan myös epäonnistuneen herkkulakkoilijan ja kohtaa hänet rakkaudella. Siksi siunattu paasto ei ole kiinni ihmisestä, paastotavasta tai paastossa pysymisestä. Se on kiinni paastolahjan antajasta – hyvästä Jumalasta.

Inspiraatiota paastoon:

  • Do lent generously. Englanninkielinen ”haaste” jokaiselle paastonajan päivälle
  • 7 viikkoa kohtuullisuutta. Oma teema ja alustusteksti jokaiselle paastonajan viikolle
  • Ekopaasto. Vinkkejä siihen, kuinka muuttaa paaston aikana omia tapoja ympäristöystävällisemmiksi. Tänä vuonna teemana erityisesti ekologinen ruoka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *