Millaista on olla pitkä nainen?

Hanna ja Raija ovat pidempiä kuin keskimääräinen suomalainen mies. He ovat itse sinut pituutensa kanssa, mutta muiden kommentit turhauttavat.

Pitkänhuiskeista naisista tulevat yleensä mieleen catwalkilla porhaltavat huippumallit. Toisaalta googlaamalla pääsee tutustumaan lukuisiin keskusteluihin, joissa pohditaan, ovatko pitkät naiset rumia tai pelottavia. Useimmat keskustelut käsittelevät parisuhteita: voiko mies olla lyhyempi kuin nainen?

Pitkälle naiselle ei ole mitään virallista määritelmää. Joku voi kokea itsensä pitkäksi jo 170-senttisenä, vaikka toinen huitelee lähempänä kahta metriä. Suomalainen nainen on keskimäärin 165 senttiä pitkä, ja miesten keskipituus on 179 senttiä.

22-vuotias Raija kertoo olleensa pienestä pitäen luokkansa pisimpiä, mutta se ei ollut kouluaikoina mikään ongelma. Hänellä on pituutta 183 senttiä.

– Omassa perheessäni kaikki ovat pitkiä ja pienellä paikkakunnalla oltiin totuttu siihen, että olin pitkä. Olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota pituuteeni sen jälkeen kun muutin pois, koska muut kiinnittävät siihen huomiota, hän kertoo.

– Pituus on yleensä ensimmäinen asia, jonka ihmiset huomaavat minussa. Olen periaatteessa sujut oman pituuteni kanssa, mutta nykyään mietin entistä tarkemmin ennen kuin laitan korkokengät jalkaan, haluanko saada kommentteja.

Kun koen olevani erityisen hyvin tai kauniisti pukeutunut, pituudesta tulee näyttävä ja itsevarma olo.
– Hanna

Myös 24-vuotias Hanna on ollut pitkä nuoresta asti, ja nyt hän on 184 senttiä pitkä. Hänenkin perheessään myös muut ovat pitkiä.

– En oikeastaan haluaisi olla eripituinen kuin olen. Kun koen olevani erityisen hyvin tai kauniisti pukeutunut, pituudesta tulee näyttävä ja itsevarma olo. Luulen, että pituuteni on vaikuttanut itsetuntooni negatiivisesti lähinnä muiden ihmisten typerien kommenttien vuoksi, hän kertoo.

”Sun jalat ovat laittoman pitkät!”

Pitkät naiset saavat kommentteja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Useimmiten vain todetaan, että vau, oletpa pitkä. Tai sitten tullaan vain suoraan kysymään, kuinka pitkä oikein on. Jutut ovat pääosin harmittomia, mutta pidemmän päälle ne alkavat rasittaa.

– ’Sun jalat ovat laittoman pitkät’, totesi joku tuntematon mies. Tai ’sä voisit lahjoittaa mulle muutaman sentin’. Sitä sanovat yleensä naiset, Raija kertoo. – Fysioterapeuttini kysyi kerran: ’Onko siskosikin syönyt lipputangon siemeniä, kun olette noin pitkiä?’

– Pituuden kysyminen ja hämmästely on ihan perusjuttu. Toiset haluavat kertoa, kuinka hienoa on olla niin pitkä. En ymmärrä miksi – onko näiden ihmisten mielestä lyhyys sitten jotenkin hirveän huono juttu? Hanna pohtii.

raija2a
Raija käyttää toisinaan korkokenkiä, vaikka ne kirvoittavatkin monilta kommentteja.

Monesti kommentoijat tiedustelevat, onko pitkä nainen tehnyt mallin töitä tai pelaako hän koripalloa. Jos ei koripalloa, niin entä lentopalloa? Tällaiset kommentit ovat kummallekin naiselle hyvin tuttuja. Hanna vastaa:

– Miksi minun pitäisi harrastaa tai valita ammatti pituuteni perusteella? Olenpa nuorempana kuullut sellaisenkin kommentin, jossa ihmeteltiin kuinka voin löytää miehen, kun olen niin pitkä.

Miksi juuri pituus on asia, josta voi kysellä ja jota voi kommentoida täysin vapaasti ilman estoja?

Hanna kertoo kommenttien monesti yhtä aikaa loukkaavan, huvittavan ja turhauttavan.

– Tuntuu vain typerältä, että fyysistä ominaisuutta, johon en voi vaikuttaa, toistuvasti kommentoidaan ja kuulen tahtomattani ihmisten mielipiteitä siitä. Olen miettinyt, miksi juuri pituus on asia, josta voi kysellä ja jota voi kommentoida täysin vapaasti ilman estoja.

Hän ottaa esimerkiksi toisten ihmisten painon kommentoimisen. Pituutta kyllä hämmästellään ja kummastellaan, mutta herättäisi suurta paheksuntaa, jos joku kommentoisi ylipainoiselle ihmiselle vastaavia asioita tai kysyisi hänen painoaan.

”Kaikkia asioita ei ole suunniteltu pitkille ihmisille”

Pituuden ikävät puolet liittyvät useimmiten käytännön tilanteisiin. Koulukuvissa ja tanssiesityksissä joutuu aina takariviin. Jotkut tuolit ovat liian matalia, mikä kuormittaa selkää. Lentokoneessa, junassa ja bussissa kilometrikoipien kanssa tulee ahdasta.

– Varsinkin kun joku edessä päättää laskea selkänojaa, Raija nauraa. – Kaikkia asioita ei ole suunniteltu pitkille ihmisille.

Myös sopivien vaatteiden löytäminen on hankalaa, erityisesti housujen ja takkien. Jotkut mekot ovat ennemminkin toppeja ja lyhyet hameet vähän liiankin minimittaisia.

– On hassua, kun jotkut ihmiset valittavat, että vaatteet ovat liian pitkiä. He voivat sentään lyhentää niitä, Raija huomauttaa.

Shoppailuvinkkejä tiedustellessa kumpikin mainitsee nuorisovaateketju JC:n. Sieltä saa tarpeeksi pitkiä, 36-tuumaisia farkkuja. Hanna kertoo löytävänsä jonkin verran vaatteita myös kirppareilta.

raija3b
Raija kannustaa pitkiä naisia keskittymään pituuden hyviin puoliin.

Kenkäostoksilla moni pitkä nainen valitsee mieluiten matalakorkoisen mallin. Hanna käyttää korkoja harvoin, sillä ne ovat epämukavat.

– Monesti muissa kuin oman suvun juhlissa tuntuu siltä, kuin olisin kutistunut viisi senttiä tai enemmänkin, kun lähes kaikilla muilla on korkokengät ja minulla ei.

Raija kertoo käyttävänsä korkokenkiä välillä, ”ehkä useammin kuin muut pitkät naiset”. Aikaisemmin hän ajatteli, ettei ikinä laita niitä jalkaansa, mutta jonkin aikaa mallin töitä tehtyään hänen mielensä muuttui.

– Ärsyttää, jos muut sanovat minun olevan niin pitkä etten tarvitse korkoja. En minä käytä niitä siksi, että saisin lisää pituutta. Korkokengät ovat naisellisia ja kivoja. Muut saavat käyttää niitä, miksen minä saisi?

Korkokengät ovat naisellisia ja kivoja. Muut saavat käyttää niitä, miksen minä saisi? – Raija

Pituuden hyvistä puolista Raija mainitsee auktoriteetin, jota pitkillä ihmisillä saattaa olla enemmän. Siitä on hyötyä esimerkiksi työelämässä. Parin vuoden takainen suomalaistutkimus toteaa myös, että pitkät naiset saavat parempaa palkkaa kuin lyhyet kanssasisarensa. Hanna keksii vielä muutaman plussan lisää:

– Yletyn hyvin ylähyllyille sekä omasta että usein myös muiden puolesta. Joskus nuorena tanssiharrastuksessa sain kommentin, että pituus tuo näyttävyyttä liikkeisiin. Kun valitsin hääpukua, myyjä sanoi, että minulle voi laittaa koristeellisemmankin mekon ilman, että se näyttää överiltä.

”Pituuden ei tarvitse määrittää parisuhdettani”

Aikoinaan miehen löytämistä epäillyt kommentoija oli kuin olikin väärässä, sillä nyt Hanna on naimisissa. Aviomies on Hannaa hieman lyhyempi.

– Miehen ei tarvitse olla pidempi, moni muu asia ihmisessä on parisuhteen kannalta tärkeämpi kuin pituus, Hanna sanoo.

Raija on tällä hetkellä sinkku ja haluaisi mielellään itseään pidemmän miehen.

­ – Haluaisin kokea, että mies on se tuki ja turva, niin että voisin piiloutua hänen taakseen. Eikä niin, että mies piiloutuu minun taakseni, hän sanoo ja nauraa. – Nyt olen alkanut miettiä, että ei se niin tärkeä juttu ole. Jos molemmat ovat sinut asian kanssa, on ihan okei, että mies on lyhyempi.

Luonne ja yleinen yhteensopivuus lienevät tosiaan pituutta tärkeämpiä kriteereitä, mutta silti aihe herättää paljon keskustelua esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla.

– On inhottavaa kuulla näitä juttuja, että mies ei halua itseään pidempää naista. Mietin että jaahas, mistä minulle sitten löytyy pitkä mies. Jotkut miehet sanovat, että on kolaus miehisyydelle, jos nainen on pidempi, Raija sanoo.

Jotkut miehet sanovat, että on kolaus miehisyydelle, jos nainen on pidempi.

Raija haluaa kannustaa pituutensa kanssa kamppailevia naisia keskittymään elämässä muihin asioihin ja pituuden hyviin puoliin.

– Ehkä vähän tyhmästi sanottu, mutta kun ei pituuteen voi vaikuttaa. Maailmassa on monia, upeita ja menestyviä pitkiä naisia.

– Ole rohkeasti sen kokoinen kuin olet! Älä välitä ihmisten kommenteista, vaan keskity hyviin puoliin, Hanna lisää.

Juuri omat asenteet ovat niitä, joita pystyy muuttamaan. Koska pituudelle ei voi tehdä mitään, se kannattaa saman tien kantaa kunnialla.

– Ei pidä antaa pituuden rajoittaa omia tekemisiään, Raija toteaa.

Hanna on samaa mieltä.

– Älä anna pituuden tai koon muutenkaan rajoittaa elämää yhtään enempää kuin välttämätöntä. En voi mitään sille, että joskus on vaikeaa löytää vaatteita, mutta esimerkiksi parisuhdettani pituuden ei tarvitse määrittää.

Jutun kirjoittaja on 179 senttiä pitkä, ja saa myös satunnaisesti vastata kysymyksiin koripallon tai lentopallon pelaamisesta.

1 Comment

  • Tunnen sielunveljeyttä Sakkeukseen kun ei tarvi kumartua ovesta mennen ja tullen. Olen vain siinä ja siinä 1.60cm ja 60v. ikisinkku ja melkein mies.

    Olen jossitellu miten olisi pitäny painokkaammin valittaa siinä 8 vuotiaana lyhyyttä ja siitä eteenpäin terveyssisarelle joka sanoi että ehdit vielä kasvaa joka kerta kun sanoin siitä kasvamisestani terveyssisarelle, olin luokan lyhin oppilas ja vakituisen kiusanteon kohde valittamatta ja sanomatta mitään. Ei ollu oikein varaa kiukutella isommilleni, siitä olisi vaan tullut kipeitä paikkoja, kokemusta sellaisesta oli jo kertynyt.
    Mutta oli ja on paljon kipeämpiäkin kuin vain nyrkit ja monot.

    Tyttöjen iva, halveksunta oli tuskallisempaa kuin poikien antamat selkäsaunat, he vain katselivat ja kikattivat ja yllyttivät poikia retuuttamaan, välitunnin valvojat eivät koskaan huomanneet mitään, eikä minulla ollut oikein varaa mennä valittamaan, seurauksia ei ollut vaikea arvata. Olin vaan apaattinen koulunpenkin kuluttaja, ei paljon muuta. Todistuksetkin olivat vain nelosia , viitosia ja joku harva kuutonen.

    En sitten ehtinytkään kasvaa, terveyssisar valisti minua, kun olin 15 vuotias, epifyyseistä, nivelistä ja kaikesta sen semmoisista, ja että ne olivat jo luutuneet ja pituuskasvu on siten mahdotonta koska kasvukäyräindeksi oli jo jumittunut puolitoista vuotta, eikä pituuskasvua ollut sanottavasti tapahtunut, eli sen minkä jo tiesin.

    Miksi miehelle ei sitten sallita lyhyyttä, kovin harva nainen hyväksyy pätkän, melkein miehen, kumppanikseen.
    Minun kohtaloni on yksinäisyys, vaikka olenkin yrittänyt monet kerrat hakea muutosta asiaan siinä onnistumatta.
    Kirjoitan tätä jeremiadia nyt kaverini koneelta, minulla ei ole montaa kaveria, eikä koskaan ole ollu tyttöfrendia.

Comments are closed.