Kuva: Anna-Kaisa Kuusela

Raamatun läpilukeminen muutti käsitykseni Jumalasta

Mitä Raamatussa ihan oikeasti sanotaan? Kysymys sai Jonna Heikkilän tarttumaan projektiin, joka sytytti hänessä uudelleen innostuksen uskonasioihin.

Kaikki alkoi väsymyksestä. Takanani oli useampi vuosi enemmän tai vähemmän näivettynyttä tapauskonnollisuutta. Viime talvi oli erityisen rankka pienen vauvan kanssa öitä valvoessa. Tiedän, että puolestani rukoiltiin, mutten arvannut, että rukouksilla olisi konkreettisia vaikutuksia.

Kevään tullen törmäsin netissä Ida Boisin kristinuskoa käsitteleviin videoihin, jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Löysin myös David Pawsonin How to read the Bible -videon. Se puhutteli ja herätti kysymyksiä: Voinko sanoa tuntevani Jeesuksen? Tiedänkö oikeastaan ollenkaan, mitä Raamatussa sanotaan? Millainen on Raamatun Jumala?

Tiedänkö oikeastaan ollenkaan, mitä Raamatussa sanotaan? Millainen on Raamatun Jumala?

Vähitellen hoksaamiset johtivat toisiin. Olin vuosien myötä rakennellut Jumalasta kuvan, joka pohjautui omiin toiveisiini, ajatuksiini ja median välittämään sanomaan. Mutta tämä itse tehty tekele ei kestänyt tosipaikan tullen. Koska en ollut oikeastaan koskaan paneutunut siihen, mitä Raamattu todella sanoo, oli tieni alkanut viettää väärään suuntaan.

Nyt halusin oppia tuntemaan totuuden. Minussa syttyi ihmeellinen into saada tietää elävästä Jumalasta kaikki mahdollinen. Toukokuun ensimmäisenä päivänä tein päätöksen: luen Raamatun läpi.

Tällä kertaa etsin Jumalaa enkä vastauksia ongelmiini

Aiemmin Raamatun lukemiseni oli ollut epäsäännöllistä sinne tänne harhailua. Muutaman kerran vuodessa olin lukenut jakeen sieltä, toisen täältä. Olin kyllä joskus kokeillut läpilukua, mutta joka kerta se oli jumiutunut 5. Mooseksen kirjan paikkeille. Se on täynnä lakeja ja ohjeita, jotka on paljolti mainittu jo edellisissä kirjoissa. Mooseksen kirjoista siirrytään sotaisampiin kirjoihin, joita en ollut taustoihin perehtymättä ymmärtänyt.

Tällä kertaa jokin oli toisin. Jos aiemmin olin hakenut Raamatusta taianomaisia vastauksia omiin ongelmiini, nyt päätin etsiä sieltä Jumalaa. Millainen hän on? Miksi Jeesus? Millaista on Jumalan rakkaus? Mitä on elää uskoen häneen?

Minulla kesti jonkin aikaa tottua Raamatun pelkistettyyn kirjoitustyyliin. Mutta vähitellen Raamattu alkoi muodostua rakkaaksi. Kannoin sitä mukanani kaikkialla ja luin jakeita eteenpäin aina kun ehdin. Ruut, Daavid, Ester, Job, Saarnaaja – monipuoliset kertomukset imaisivat mukaansa ja pistivät miettimään. Mitä Jumala tällä kirjalla haluaa sanoa? Mitä tämä merkitsee minun, uskovan, elämässä?

Jos joskus olin ajatellut, että Raamattu on liian vaikea ja tylsä minun luettavakseni, havaitsin olleeni pahasti väärässä.

Vanha testamentti herätti minussa kaikkien tunteiden kirjon. Osuvat sananlaskut saivat hykertelemään naurussa suin, Jesajaa luin kyyneleet silmissä. Jos joskus olin ajatellut, että Raamattu on liian vaikea ja tylsä minun luettavakseni, jo tähän mennessä olin havainnut olleeni pahasti väärässä. Tämähän on aivan mahtavaa!

Profeettojen jälkeen olivat vuorossa ilosanoman välittävät evankeliumit. Niiden lukemisesta olikin kulunut aikaa jo varmaan yli kymmenen vuotta. Nyt ne vaikuttivat minuun syvästi. Harmittaa, että annoin tämän kaiken pölyttyä kirjahyllyllä näin kauan! Onneksi luin myös Vanhan testamentin. Evankeliumeiden viesti on Vanhan testamentin taustoituksen jälkeen voimakas. Jumala todella puhuu sanansa kautta!

Oikea asenne auttaa vaikeiden kohtien yli

Vaikeita kohtia, niitä kyllä tuli vastaan. Minua auttoi paljon ainakin jonkinasteinen taustoihin syventyminen. Kuuntelin David Pawsonin Unlockin the Bible -sarjaa ja Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa. Raamatunlukijain liiton nettisivuilta löytyi johdanto jokaiseen Raamatun kirjaan, Sleyn sivuilta mm. aikajana ja luentoja Uudesta Testamentista.

 On myös osuvasti sanottu, että Raamatussa eivät useinkaan ole vaikeimpia ne kohdat, jotka ovat oikeasti epäselviä, vaan päinvastoin ne, jotka ymmärtää varsin hyvin. Mitä pidemmälle Raamattua luin, sen todemmalta tämä tuntui.

Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. (Heprealaiskirje 4:12)

Lukiessa täytyi koettaa jättää taakseen oma kaikkitietävyys ja ylpeys. Haasteeksi koitui sanan lukeminen sellaisena kuin se on, höystämättä sitä omilla mielipiteillä. 

Raamatussa eivät ole vaikeimpia ne kohdat, jotka ovat oikeasti epäselviä, vaan ne, jotka ymmärtää varsin hyvin.

Uuden testamentin loppuosasta, Apostolien teoista ja kirjeistä, en ennakkoon tiennyt paljoakaan. Kirjeet pistivät minut vielä urakan lopuksi koetukselle. Mutta usein, kun vaikean kohdan yli vain päätti jatkaa, asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Lopulta kirjeistä muodostui yksi lempikokonaisuuksistani Raamatussa. Ne jättivät jälkeensä innon opiskella ja tehdä muistiinpanoja.

Ja Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja. Se oli kuin piste i:n päälle hengästyttävän kauniissa kaanonissa. Se maalasi loppuun toiveikkaan maiseman. Viimein Jeesus voittaa. Kaikki järjestyy.

Kun viimeinenkin lause oli luettu ja painoin Raamattuni takakannen kiinni, olo oli sanoinkuvaamaton. Tasan kaksi kuukautta siihen meni. Lukutahtini oli aika nopea, mutta sitä hidasti se, että raportoin ajatuksiani Instagramiin jokaisen kirjan jälkeen.

Matka Raamatun halki oli sydäntä muuttava taivallus. Ennakkoluuloni siitä, että Raamattu olisi aivan kamalan pitkäveteinen kirja, jonka lukemiseen menisi vähintäänkin vuosi, oli tosiaankin väärä.

Yksi lukukerta ei täytä vatsaa loppuelämäksi

Raamatun läpilukeminen vei minut matkalle kohti Jumalan tuntemista. Nyt on takana toki vasta ensimmäinen kerta. Jos Jumalan sana kerran on leipää, kuten Jeesus osuvasti vertaa, ei riitä, että sitä kerran tankkaa vatsansa täydeltä. Uskova tarvitsee Jumalan sanaa ravinnokseen säännöllisesti, päivittäin. 

Koska minulle jäi ensimmäiseltä läpilukukerralta niin monia kysymyksiä, aion aloittaa koko homman uudestaan vähän rauhallisemmin. Nyt kun kokonaisuus on paremmin hallussa, olisi kiva syventyä kirjoihin aina huolellisesti yksi kerrallaan.

Jos Jumalan sana kerran on leipää, ei riitä, että sitä kerran tankkaa vatsansa täydeltä.

Jos yhtään harkitset Raamatun läpilukua, suosittelen! Ota matkaasi avointa mieltä, taustoja avaavia kommentaareja ja sitkeyttä jatkaa vaikeidenkin kohtien yli. Raamattua kannattaa lukea eteenpäin rukoillen. Pyhä Henki auttaa ymmärtämään sanaa ja soveltamaan sitä omaan elämään.

Sydämeni tarvitsee yhteyttä Jumalaan. En voi itse luoda tuota yhteyttä touhuamalla kaikenlaista tai suorittamalla hengellisiä rutiineja. En itseasiassa edes lukemalla Raamattua, jos luen sitä vain ’hauki on kala, hauki on kala’ -tyylillä eteenpäin. Yhteys Jumalaan on armon vastaanottamista. Saan kääntää sydämeni rukouksessa Jumalan puoleen. Levollisin mielin saan luottaa siihen, että hän kyllä kuulee, hän hoitaa.

Minulle sanan äärellä hiljentymisestä on tullut mieluisa tapa viettää Isän kanssa aikaa. Raamattu on Jumalan elävää sanaa, hän puhuu sen kautta yhä tänäänkin! Sana toimii oivana uskovan tienviittana: se auttaa pysymään oikealla tiellä. Tärkeintä elämässä on seurata Jeesusta ja parhaana tienviittana hänen teilleen toimii Raamattu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *