Päivi: Ensimmäinen ajatukseni Olavista oli: ”Tosi ärsyttävä tyyppi!” Olavi taas oli katsellut minua pianoa soittaessani ja ihmetellyt, miten nuori kaunis nainen voi olla noin elämään kyllästyneen näköinen.
Olin rukoillut itselleni aviomiestä. Eräänä päivänä pyysin Jumalalta, että kohtaisin tulevan mieheni niin monen päivän kuluttua kuin kotiovelle oli askelia. Askelten määrä taisi olla noin 75-100. Laskin päivät ja piirsin kalenteriin tietyn päivän kohdalle pienen sydämen.
Sinä päivänä, kun kalenteristani löytyi pieni sydän, menin kotiseurakuntani järjestämään iltaan, joka oli tarkoitettu uusille seurakuntalaisille. Olin vakuuttunut siitä, että tuleva aviomieheni olisi sellainen henkilö, jota en ollut tavannut ennen. Jännityksen kasvaessa menin juttelemaan Olaville, johon olin aiemmin tutustunut: ”Arvaa mitä? Mää oon varma, että tapaan täällä kohta elämäni miehen.” Olavi kertoi myöhemmin ajatelleensa, ettei jutussani ollut järjen häivääkään.
Kun tilaisuus oli jo alkanut, sisään tuli kaksi miestä, joista toinen oli minulle aivan uusi tuttavuus. Ajattelin, että tuntematon mies olisi mitä luultavammin tuleva puolisoni, joten aloin pitää häneen yhteyttä. Yhteydenpito tosin kuihtui kasaan hyvin pian, kun tajusin, ettei tästä synnykään sen kummempaa. Sen sijaan aloimme Olavin kanssa tutustua paremmin toisiimme.
Tutustuttuamme ystävystyimme ja aloimme seurustella. Menimme naimisiin vuonna 2014 ja nyt kuljemme yhdessä kohti tulevia iloja ja haasteita.
