Ritva-Elina Pylväs: ”Tee valintoja Jumalan johdatusta kysellen”

Voiko kirkkoherra julkaista kissarunoja tai dekkarin? Ritva-Elina Pylväs ei ole antanut muiden ihmisten odotusten rajoittaa omia tekemisiään ja valintojaan.

Ritva-Elinan Pylvään elämä ei ole ollut tylsää eikä tasaista. Hän on työskennellyt muun muassa psykiatrisena sairaanhoitajana, terveydenhuollon opettajana, pappina sekä kirkkoherrana ja kirjoittanut kolme kirjaa.

Tällä hetkellä eläkepäiviään viettävä Ritva-Elina on elämänsä aikana kohahduttanut valinnoillaan kerran jos toisenkin. Pyysin häntä kertomaan Ruut-lehdelle, miten elämän isot valinnat ovat syntyneet ja millaiseksi hän on kokenut Jumalan roolin niissä.

– Omat valintani eivät ole johtaneet helppoon elämään, mutta olen kokenut, että näin oli mentävä, Ritva-Elina kertoo.

– Välillä on päätettävä, kiipeääkö jyrkälle vuorelle, jolta näkee kauas, vai jääkö istumaan vuoren juurelle, jolloin säästyy kiipeämisen vaivasta. Minä olen kai sitten niitä, jotka kiipeävät.

“Ilman Jumalaa kaikki menee hullusti”

Ritva-Elina Pylväälle on ollut aina helppoa lähteä tutusta paikasta kohti tuntematonta.

– Kun on evakkojen lapsi, muutokset eivät ole vaikeita. Vanhempani ovat kokeneet niin suuren ja järkyttävän muutoksen, että olen saanut asioille erilaista mittakaavaa. Kun kysyin äidiltäni, miten he jaksoivat selviytyä kaikesta, hän vastasi, että heillä on aina ollut turva Jumalassa.

Ritva-Elinan ensimmäinen suuri lähtö tapahtui 18-vuotiaana, kun hän muutti kotipaikkakunnaltaan Kolarista, Ruotsin rajalta, opiskelemaan Oulun Diakoniaopistoon. Koulutusvaihtoehdot olivat Pohjois-Suomessa rajalliset, ja siksi tytöistä tuli useimmiten opettajia, sairaanhoitajia tai merkonomeja.

Ritva-Elina valitsi oppilaitoksen sillä perusteella, että siskolla oli kokemuksia samasta koulusta. Vaikka valinta ei ollut selkeä, se osoittautui hyväksi uskonelämänkin kannalta.

– En tuntenut Kolarista perheemme lisäksi ketään muita uskovia. Diakoniaopistossa taas oli paljon nuoria kristittyjä, joiden porukkaan pääsin mukaan.

Sanon Jumalalle, että jos tämä ei ole hyvä juttu, älä anna sen toteutua – tapahtukoon sinun tahtosi.

Myöhemmin hän oppi, että isoja päätöksiä ei kannata tehdä muiden vanavedessä, vaan on tärkeää kysellä, mikä on Jumalan tahto omaan elämään.

– Toivon, ettei mikään hankkeeni olisi irrallaan Jumalan tahdosta, muuten se menee ketuilleen, hullusti. Kaikki mitä teen on kytköksissä siihen, mitä Jumala laittaa minut tekemään ja mitä hän minulle antaa.

Jumalan tahtoa voi selvittää rukoilemalla asiaa itsekseen tai ystävän kanssa. Myös Raamatun lukeminen on tärkeää.

– Sanon Jumalalle, että jos tämä ei ole hyvä juttu, älä anna sen toteutua – tapahtukoon sinun tahtosi.

Pappiskutsumus oli tiukka paikka

Diakonissan koulutus johti töihin psykiatriseen sairaalaan. 1990-luvun lopussa Ritva-Elinan sisällä alkoi kuitenkin kolkutella kaipaus seurakuntatyöhön.

– Rukoilin, että löytäisin jonkun vapaaehtoistehtävän seurakunnassa. Mieleeni nousikin yllättäen ajatus, että minulle ei löydy vapaaehtoispaikkaa vaan työpaikka.

Ritva-Elina tulee taustasta, jossa naispappeuteen suhtaudutaan kielteisesti. Oman pappiskutsumuksen herääminen oli tiukka paikka.

– Rukoilin, että jos se on väärin, älä anna minun päästä yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Myös ystäväni rukoili samaa asiaa. Pääsin kuitenkin sisään ja aloitin opinnot.

r-e-pylvas2b
Ritva-Elina Pylvään uusin kirja käsittelee hengen hedelmiä.

– Jotkut ihmiset loittonivat elämästäni valintani vuoksi. Se tuntui surulliselta. Jotkut kävivät sanomassa miehellenikin, että tämä ei käy päinsä, mutta hän totesi olevansa vaimon tukena. Se oli minulle iso asia.

Ritva-Elina sai pappisvihkimyksen ja myöhemmin eteni kirkkoherraksi Toholammille Keski-Pohjanmaalle. Sinne pääsy tuntui johdatukselta: Ritva-Elinalla oli vielä kirkon johtajakoulutus kesken, kun paikka oli haussa. Hakuaikaa kuitenkin yllättäen jatkettiin, ja hän ehti saada tutkintopaperit käteen ennen haun sulkeutumista.

– Monesti kyllä mietin, että olisin päässyt paljon helpommalla jäämällä aiempaan työpaikkaani kappalaiseksi. Jostain syystä kuitenkin Toholammin seurakunta tarvitsi minua, tai Jumala tarvitsi minua sinne. Olen kiitollinen siitä, että uskalsin lähteä.

Ritva-Elinalla riittää ymmärrystä heillekin, jotka suhtautuivat kielteisesti naispuoliseen pappiin ja kirkkoherraan.

– Halusin tehdä yhteistyötä ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Totesin, että en voi heidän ajatuksiaan muuttaa. En kuitenkaan joutunut kokemaan, että minun pitäisi naisena erityisesti lunastaa paikkani.

“Ei uskoisi, että kirkkoherra kirjoittaa tällaista!”

Toholammi oli jo alkanut tottua naispuoliseen kirkkoherraan, kun vuonna 2012 ilmoille lätkähti uusi yllätys: kirkkoherra julkaisi lapsille suunnatun runokirjan Kissanunia.

Kirja herätti monessa iloa ja ihastusta, mutta Ritva-Elinan mieleen jäi myös kommentti “Ei uskoisi, että kirkkoherra kirjoittaa tällaista!”

– Olen aina ollut vähän odotusten rikkoja – en välitä kauheasti siitä, mitä muut odottavat minun tekevän. Aina on eri lailla ajattelevia ihmisiä, joten kenen mielen mukaan sitä pitäisi lähteä menemään?

Inspiraatio kirjan tekemiseen tuli Ritva-Elinalle täytenä yllätyksenä.

– Olen aina sommitellut pikku riimejä ja kerran ajattelin, että niitä voisi laittaa ylös, etteivät ne heti unohdu. En ollut kuitenkaan koskaan miettinyt kirjailijaksi ryhtymistä – ei minulla olisi kärsivällisyyttä sellaiseen!

Hän hautoi runoja monta vuotta muistitikulla ennen kuin rohkaistui tarjoamaan niitä kokkolalaiselle kustantajalle. Kustantaja löysi graafikon, joka toteutti kirjaan kuvituksen.

Fosforia silmissään
hiipii pihaan pimeään
kissa peloton.
Salaisimpaan tehtävään
kutsuu sitä lähtemään
mieli levoton.
Jossain kuuluu rapinaa
hiiren viiksen vapinaa.
On aika kuutamon.

Muutaman vuoden kuluttua julkaistiin toinen kirja Kulissit, joka edustaa täysin eri genreä.

– Kirjan voi lukaista rikosromaanina, mutta se on myös hengellinen kirja, vaikkei sitä heti huomaakaan. Tarinan varjolla voi kertoa paljon muustakin! Kirja kertoo rikoksen tunnustamisesta ja siitä, että jos sitä ei sovita, se voi poikia toisen rikoksen. Mukana on myös yksi raamatullinen hahmo.

Ritva-Elina Pylvään uusin kirja Kuljen Kristuksen kanssa hedelmätarhassa on hengellinen mietiskelykirja, jonka aiheena ovat hengen hedelmät. Sen syntyprosessi oli yllättäen kolmesta kirjasta työläin.

– Kun pappina kirjoittaa hengellistä kirjaa, on teologinen vastuu: ei voi lasketella mitä vaan, vaan on pysyttävä Raamatun linjassa. Halusin kirjan kautta kirkastaa Kristusta, ja löysin paljon uutta itsekin.

Aukeama Kissanunia-runokirjasta.
Ritva-Elinan Kissanunia-runokirjan kuvituksen on tehnyt Eeva Huotari.

Isoja ratkaisuja voi tehdä, vaikka pelkäisi

Ritva-Elinan viimeisin suuri valinta oli muutto Keski-Pohjanmaalta Rovaniemelle. Tämäkään päätös ei syntynyt ilman huolellista rukousta.

– Kyllä ihmiset haukkoivat henkeään, kun kuulivat, että myymme talon, jossa olemme asuneet 30 vuotta ja vaihdamme paikkakuntaa yllättäen. Iso syy muuttoomme on se, että vanhin poikamme ja pojanpoikamme asuvat täällä. Halusimme tarjota mummolan, johon voi pyöräillä.

Vaikka muutokset eivät ole Ritva-Elinalle yleensä vaikeita, on elämässä ollut pelkoakin.

– Olen luottanut siihen, että Jumalan johdatus kantaa elämää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten huolehtisi, pelkäisi ja miettisi – sehän kuuluu ihmiselämään. Mutta vaikka murehtii ja pelkää, silti voi uskaltaa tehdä ratkaisuja.

– Minulta on voinut jäädä jotain isoakin saavuttamatta pelon takia. Ties mitä olisin kokenut, jos en olisi pelännyt! Mutta niitä en muistele: tämä on se tie, jonka valitsin.

Minulta on voinut jäädä jotain isoakin saavuttamatta pelon takia. Ties mitä olisin kokenut, jos en olisi pelännyt!

Ritva-Elina on ajatellut monesti Abrahamia, joka lähti kotimaastaan tietämättä, mihin tulisi saapumaan.

– Voin itsekin uskaltautua lähtemään tietämättä, mihin tulen saapumaan. Luottamus on sitä, että uskaltaa hypätä, vaikkei tiedä, mihin on menossa.

Ritva-Elina kannustaa Ruut-lehden lukijoita välittämään vähemmän muiden asettamista odotuksista.

– Elä omannäköistäsi elämää niissä raameissa, joissa se sinulle on mahdollista. Silloin ei tarvitse ajatella, että sitten joskus elän sellaista elämää. Elämä on tässä ja nyt!

– Omannäköisyyden ei tarvitse aina olla järisyttävää, se voi olla jotain aivan pientäkin. Elämähän koostuu arjesta ja pienistä asioista.