Sinkun juhannus

On olemassa helppoja ja hankalia juhlia. Minulla joulu ja vappu kuuluvat ensiksi mainittuihin: joulu on selkeästi perhejuhla, jonka luonteeseen kuuluu viettää se sukulaisten seurassa. Vappu taas on kaverijuhla, kiitos ystäväpariskunnan järjestämän jokavuotisen munkki-illanvieton. Pääsiäinen on rentoa rauhoittumisen aikaa ja kaivattu pitkä viikonloppu kiireiseen kevääseen.

Uusivuosi ja juhannus kuuluvat niihin hankaliin. Minulla ei ole mitään hajua, miten pitäisi tai miten haluaisin viettää niitä. 25-vuotiaana sinkkuna olen tietyllä tavalla väliinputoaja: Vielä ei ole omaa puolisoa tai perhettä jonka kanssa juhlia, enkä haluaisi juhlistaa kaikkea enää vanhempienkaan nurkissa. Monet kaverit ovat jo pariutuneet ja karkaavat mökeille kumppaniensa kanssa.

Viime uusivuosi meni oikein mukavasti, kun keksimme kokoontua parin sinkkuystävän kanssa yhteen ja viettää iltaa hyvän ruoan merkeissä. Juhannus on seuraava tapaus taklattavaksi: mitä silloin tekisin ja kenen kanssa?

Muilla on varmasti hauskempaa porukassa. Ainakin Facebookissa näyttää olevan.

Ongelmana on fear of missing out, paitsi jäämisen pelko. Sinänsä juhannus itsekseen olisi varmasti miellyttävä: fiilistelisin tulevaa kesää ja kohta alkavaa lomaa, vaivautuisin kerrankin tekemään kunnon ruokaa pelkästään itselleni ja viettäisin pitkän viikonlopun kirjojen ja elokuvien parissa. Ei paha. Takaraivossa tykyttäisi kuitenkin: Nyt jään jostain paitsi. Muilla on varmasti hauskempaa porukassa. Ainakin Facebookissa näyttää olevan.

Voiko yksin juhlia? Ensimmäinen ajatukseni on ei: juhlaan tarvitaan vähintään kaksi, eihän juhannus yksin tunnu samalta. Heti tämän kirjoitettuani tajuan kuitenkin, kuinka ylimielinen ajatus on. Oma tilanteenihan on hyvä: Yksin asumisesta huolimatta perheestä ja ystävistä löytyy melkein aina seuraa, kun vähän näkee vaivaa. Monet viettävät joulun ja juhannuksen joka vuosi yksin, halusivat tai eivät.

Jos siis juhlaseuraa löytyy, niin hyvä. Jos ei, siinäkin on itsellä valinnan paikka: voin istua juhannuksena yksin kotona ja murehtia, kuinka tylsää se on. Toinen vaihtoehto on viettää juhlapäivää keskenäni ja viihtyä. Todennäköisesti en jää mistään paitsi, ja maailma jatkaa radallaan kuten ennenkin.

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *