Sylin tarpeessa

3-vuotias tuo minulle pienen pehmokissansa ja sanoo kimeällä äänellä: ”Miau! Pääsisinkö sinun sylkkyyn?” Sitten hän jatkaa omalla äänellään: ”Kisulla on halmitus. Voisitko lohduttaa?”

Hän on oppinut hyvin harvinaisen ja erityislaatuisen taidon niin hyvin, että tunnen oppivani häneltä joka päivä jotain lisää lohdutuksesta. Hän osaa sanoittaa tunteensa, pyytää apua niiden käsittelyyn ja tunnistaa, milloin on ottanut vastaan sen lohdutuksen, jota tarvitsee.

Kun aamulla ei saa pukea päälleen liian isoa talvihaalaria tai rinkelit ovat päässeet loppumaan, lapsi alkaa itkeä, kertoo että häntä harmittaa ja pyytää päästä syliin. Siihen hän käpertyy ihan pieneksi rintaa vasten ja imee itseensä läheisyyttä, hellyyttä ja lohdutusta. Muutaman minuutin päästä hän nousee sylistä iloisena ja toteaa: ”Nyt olen lauhoittunut!”

Pienelle lapselle pienetkin vastoinkäymiset herättävät niin suuren tunnereaktion, että siitä selvitäkseen tarvitsee toisen ihmisen apua. Kun saa monta sataa tai tuhatta kertaa selvitä tunnekuohusta toisen ihmisen sylissä, vähitellen ihmiselle kehittyy kyky selvitä itse haastavista tilanteista ja olla armollinen ja rauhoitella itseään silloin, kun tapahtuu jotain mikä herättää surua, kiukkua, kateutta tai pelkoa. Lohdutuksen ja sylin antaminen lapselle onkin tärkeimpiä asioita siinä, miten kasvattaa eheä ja onnellinen ihminen.

Aikuisillekin tulee tilanteita, jotka järkyttävät niin, ettei selviä ilman toisen ihmisen apua – ja se on ihan normaalia!

Silti aikuisillekin tulee tilanteita, jotka järkyttävät niin, ettei niistä selviä ilman toisen ihmisen apua – ja se on ihan normaalia!  Elämää ei ole tarkoitettu kestettäväksi yksin. Jokainen meistä tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä apua ja tukea.

Avun ja tuen voi kuitenkin saada vain, jos sen pystyy ottamaan vastaan. Pelko estää monia pyytämästä apua ja lohdutusta – pelko siitä, että on toisille taakka, tai siitä että toiset näkevät, että ei ole pärjännyt ja onnistunut elämässä niin kuin olisi halunnut.

Siitä syystä taito pyytää lohdutusta on harvinainen ja erityislaatuinen. Että osaa tunnistaa tarpeensa, pyytää apua ja ottaa avun vastaan – me jokainen tarvitsemme sitä, ja mitä paremmaksi tulemme tunteidemme tunnistamisessa ja lohdutuksen vastaanottamisessa, sitä paremmin selviydymme elämän kolhuista. Sillä kolhuja tulee, siihen emme voi vaikuttaa, mutta kolhuista selviytymisen taidossa voimme kasvaa ja kehittyä.

Jos ei ole toista ihmistä, jolta pyytää lohdutusta, meillä jokaisella on Isä, joka on lohdutuksen maailmanmestari. Toisessa korinttolaiskirjeessä sanotaan, että Isä on ”armahtava Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala.” Jumala on sinun vierelläsi juuri nytkin, valmiina antamaan lohdutuksensa, armonsa ja rakkautensa virrata sille, joka avaa sydämensä ja uskaltaa avata haavansa Hänen edessään.

Jutun avainsanat
,
More from Meri Hannikainen

Maria Magdalena – ylösnousemuksen ensimmäinen todistaja

Syntinen nainen, joka rakasti Jeesusta. Maria oli sitäkin, mutta toisella tavalla kuin...
Read More

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *