Kuvat: Oonan ja Kristianin kotialbumi

Rakkaustarina: ”Tapasimme netin deittipalvelussa”

Helsinkiläiset Oona ja Kristian Pesti löysivät toisensa netissä. Aluksi heitä nolotti kertoa muille, mitä kautta he olivat tutustuneet, mutta nyt kuuden vuoden jälkeen he ovat sinut asian kanssa.

Kristitty mies, joka soittaa kitaraa ja tykkää laittaa ruokaa. Vautsi, ajatteli Oona Pesti. Hän oli kirjautunut kristilliseen deittipalvelu Kotisatamaan uteliaisuuttaan, kun työkaveri oli kertonut etsivänsä siellä seuraa. Tarkoituksena ei ollut löytää elämänkumppania, vaan ainoastaan kurkata, mitä työkaveri itsestään kirjoittaa.

– Löysin sattumalta Kristianin profiilin. Se oli tosi erilainen kuin muiden: teksti oli pitkä ja syvällinen ja siitä näkyi, että hän on hyvä kirjoittamaan.

Kristian oli luonut Kotisatamaan profiilin kaverin äidin kannustamana vain vähän aiemmin. Palvelu välitti hänelle tiedon siitä, että Oona oli klikannut hänen kuvaansa.

– Oona vaikutti hauskalta, mukavalta ja mielenkiintoiselta, Kristian kertoo. – Arvot ja kaikki tärkeä oli kohdallaan. Ajattelin, että kai sitä voisi koettaa.

Millainen mies ovesta astuu?

Pari viikkoa kestäneen viestittelyn jälkeen Oona ja Kristian päättivät tavata. Oona sai valita paikan.

– Halusin tutun paikan, joten valitsin ravintolan, jossa olen ennenkin käynyt. Jännitti, vaikka tykkäänkin nähdä uusia ihmisiä.

Kristian kertoo, että hänellä on suuri kynnys lähteä tapaamaan tuntematonta ihmistä.

– Olin paikalla 20 minuuttia etuajassa. Kävelin kadulla edestakaisin, jotten olisi ajoissa enkä myöhässä.

Oona taas istui sisällä ravintolassa jännittämässä, millainen mies ovesta astuu.

– Oli perjantai- tai lauantai-ilta, ja sisään tuli väkeä koko ajan. Katselin jokaista pohtien, että tuo se voisi olla, toivottavasti taas ei tuo…

Kumpikaan ei tunnistanut toista netissä olleen kuvan perusteella.

Kumpikaan ei tunnistanut toista netissä olleen kuvan perusteella. Lopulta Kristian laittoi Oonalle tekstarin ja löysi oikeaan pöytään.

– Oonalla oli profiilikuvana varmaan huonoin kuva, joka hänestä on ikinä otettu – hänen ulkonäkönsä oli siis ensitapaamisella positiivinen yllätys, Kristian toteaa.

Ravintolassa vierähti monta tuntia jutellessa. Molemmat kokivat, että toisen kanssa on helppo olla.

– Kristian ymmärsi, mitä yritin selittää – tai ainakin minulle tuli sellainen fiilis. Juttelimme aika syvällisiäkin asioita, muun muassa perheestä ja arvoista. Huomasimme heti, että arvomme ovat aika samanlaiset. Merkittävin asia oli, että olemme molemmat uskossa.

Tuleeko tästä etäsuhde?

Ensitreffien jälkeen seurasi lisää tapaamisia mm. elokuvissa ja ravintolassa.

– Kumpikin sai vuorotellen päättää tapaamispaikan. Kohta Kristian oli koko ajan meillä, Oona kertoo.

Noin kuukauden päästä ensitapaamisesta pari alkoi seurustella. Yhteistä alkua varjosti kuitenkin jännitys siitä, saako Kristian hakemansa opiskelupaikan Hämeenlinnasta.

– Ajattelin, että ihan kiva: tulee etäsuhde ja sitten erotaan, Oona muistelee.

Pääsykoetulokset toivat helpotuksen: Kristianin pääsy kouluun jäi kiinni puolesta pisteestä. Se tuntui molempien mielestä johdatukselta.

– Se, että opiskelupaikka jäi saamatta, oli lopulta parhaaksi meidän ja kaiken kannalta. Jäin Helsinkiin ja päätin, etten hae enää muihin kaupunkeihin. Valitsen jotain, mitä voi tehdä täällä, koska se tuntuu Oonalle tärkeältä, Kristian sanoo.

Moni pari tutustuu toisiinsa yhteisten tuttujen tai harrastuksen kautta. Oonalla ja Kristianilla ei ollut seurustelun alkaessa yhtäkään yhteistä kaveria. Toinen piti tutustuttaa omaan ystäväpiiriin.

– Meillä ei ollut yhteisiä harrastuksiakaan, mutta aloimme kehitellä yhteistä tekemistä. Salilla käyntiä, frisbeegolfia… viimeisimpänä tulivat lautapelit, Oona kertoo.

eclipse

Oona ja Kristian löysivät lautapeleistä yhteisen harrastuksen.

Pari huomasi pian, että he ovat luonteeltaan kuin vastakohdat.

– Oona on sosiaalinen ja puhelias, innostuu helposti ja tykkää tavata ihmisiä. Minä taas olen rauhallinen, hieman erakkoluonne, Kristian sanoo.

– Tyylimme hoitaa asioita on erilainen. Tykkään itse valmistella ja tehdä kaiken hyvissä ajoin, Kristian taas viime tingassa. Joskus olen miettinyt, miten edes olemme päätyneet yhteen, kun olemme niin erilaisia, Oona pohtii.

Yksi yhteinen asia oli kiinnostus sosiaalialaa kohtaan. He päätyivätkin opiskelemaan alaa samaan kouluun ja tekivät jopa opinnäytetyönsä yhdessä.

– Moni kauhistui kuullessaan siitä ja kehotti miettimään, onkohan se järkevää. Olimme kuitenkin hyvä tiimi, Oona sanoo.

Kristian nyökkäilee.

– Kun seminaarissa tuli palautetta työstä, Oona oli aina ihan rikki: tuli niin huonoa palautetta! Minä taas olin sitä mieltä, että meitä oli kehuttu ja kaikki oli ihan hyvässä vaiheessa.

”Johdatuksen huomaa jälkeenpäin”

Jo seurustelun alkuvaiheessa Oona ja Kristian olivat todenneet, että toiveena on päätyä kihloihin ja naimisiin. Häitä vietettiin vuonna 2012. Myös perheenlisäykseen liittyvistä ajatuksista puhuttiin jo tutustumisvaiheessa.

– Noin toisilla treffeillä tein selväksi, etten välttämättä halua lapsia, Oona kertoo. – Kristian otti asian hyvin vastaan: hän sanoi, että selvä, ei ole pakko. Sitten taisin aikuistua, ja aloimme suunnitella lapsen hankintaa.

Tänä kesänä perhe kasvoi pienellä pojalla. Tulokas on myllännyt Oonan ja Kristianin arjen uusiksi, ja myös prioriteetit ovat muuttuneet.

– Vauva on opettanut elämään enemmän hetkessä, sillä Joosualla ei ole vielä minkäänlaista rytmiä. Pahemmin ei pysty suunnittelemaan huomista, vaan mennään vauvan ehdoilla, Oona kertoo.

Noin toisilla treffeillä tein selväksi, etten välttämättä halua lapsia.

Oona ja Kristian uskovat, etteivät he päätyneet yhteen sattumalta.

– Koemme, että Jumala on johdattanut meitä. Sen huomaa näin jälkeenpäin, Kristian kertoo. – Olemme myös yhdessä kasvaneet uskossa.

– Olin juuri sanomassa samaa! Oona huudahtaa. – Olemme myös kasvaneet paljon yhteen ja löytäneet yhteisiä toimintatapoja.

Parille on muodostunut myös yhteinen ystäväpiiri. Kaverit kokoontuvat usein pariskunnan kotiin pelaamaan lautapelejä, ja Oona hemmottelee vieraita leipomalla herkkuja. Kotona kokoontuu myös raamattupiiri.

Kristian laittaa nykyään suurimman osan perheen ruuista, kuten treffi-ilmoituksessa lupailikin. Tosin hänen käsityksensä ruuanlaitosta oli omaa esittelytekstiä kirjoittaessa hieman erilainen.

– Mielestäni ruuanlaittoa oli se, että laitan kanat uuniin. Ilmoituksessa mainitsemaani kitaraakin soitin todellisuudessa hyvin harvoin. Nyt kitara on ahkerassa käytössä – nimittäin kotonamme käyvien vieraiden toimesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *