Tykkäyksien kyttäyksestä – somepohdintaa Raamatun kanssa

Myönnän, että kyttään tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Julkaistuani jotakin Facebookissa tai Instagramissa käyn monta kertaa katsomassa, onko tullut uusia peukutuksia tai sydämiä.

Hyväksynnän kaipaus kuuluu ihmisen perusluontoon, mutta tykkäysten odottelu on silti hassu ilmiö. Miksi tahdon nähdä määrän kasvavan? Eikö riittäisi tieto, että joku tykkää? Ajatella, jos somepalvelut eivät kertoisikaan, kuinka moni tykkäsi postauksesta, vaan ilmoittaisivat vain, että siitä tykätään – julkaisu kosketti ainakin yhtä ihmistä tai sai yhden hymyilemään. Se oli siis tekemisen arvoinen.

Yllätyin huomatessani, että Vanhan testamentin kuningas Daavidilla oli samantyyppinen kiusaus. Hän halusi tietää kansansa tarkan lukumäärän, vaikka tiesi väenlaskun olevan vastoin Jumalan tahtoa. Israelin sotapäällikkö Joab ihmetteli ääneen, mitä hyötyä siitä muka olisi, kun Jumalalla on joka tapauksessa voima kasvattaa joukko vaikka satakertaiseksi!

Fiksu sotapäällikkö ymmärsi, että jos joskus tulisi tarvetta oikein isolle porukalle, Jumala kykenisi kyllä järjestämään asian. Jeesuskin totesi myöhemmin, että Jumala voi herättää vaikka kivistä lisää jäseniä kansaansa.

Daavid joutui oppimaan surullisella tavalla, ettei suuri porukka ole mikään pysyvä turva. Väenlaskun jälkeen rutto tappoi Israelista 70 000 ihmistä. Myös Jeesuksen seuraajat hupenivat tuhansista vain muutamaan sillä hetkellä, kun hänelle julistettiin kuolemantuomio. Epäilemättä kenen tahansa sometykkääjille voi käydä samoin.

Toisaalta Raamattu myös näyttää kerta toisensa jälkeen, että pienikin joukko voi saada mullistavia asioita aikaan, kun Jumala on sen kanssa. Israelin sotajoukko peittosi Vanhan Testamentin aikoina moninkertaisesti itseään suurempia armeijoita silloin, kun se oli Jumalan tahto. Laskutoimituksella saatu lukema ei kerro mitään ihmisjoukon voimasta, joten miksi tuijottaa numeroita?

Jumala ei halua, että kiinnitämme huomiota porukkamme kokoon ja saamme siitä joko päänsärkyä tai pullistelun aihetta. Meidän ei tarvitse tavoitella ihmisten suosiota – ainoastaan Jumalan suosiolla on merkitystä. On aina kivaa saada lisää seuraajia ja tykkääjiä, mutta niiden kyttäämistä tärkeämpää olisi käyttää ajatusenergiaa sen pohtimiseen, miten voitaisiin kasvattaa Jeesuksen seuraajien joukkoa.