Kuva: Julia Rautanen

Uskalsin muuttaa ulkomaille – kolme tarinaa

Vaihto-oppilasvuosi, maailmanympärysmatka, työ ulkomailla, ihmisiin tutustuminen, lähetystyö… Moni meistä harkitsee ulkomaille muuttoa joko vähäksi aikaa tai pysyvästi jossain vaiheessa elämäänsä. Nykyään matkustaminen on entistä helpompaa ja yhä useampi toteuttaa unelmansa. Kolme rohkeaa naista kertovat, mikä sai heidät lähtemään kotimaastaan ja mitä maisemanvaihdos on opettanut heille.

Vilja: Asioista ja tilanteista selviää aina!

Vilja, 31, jätti kotinsa Helsingissä lähteäkseen Saksaan tanssikouluun. Jo aiemmin hän oli halunnut opiskella tanssia. Kun pari kaveria oli lähdössä samaan kouluun, myös Vilja päätti hakea.

– Aikaisempien opiskelujen aikana tein harjoitteluja ulkomailla. Jotenkin lähteminen ei koskaan tuntunut kovin hurjalta vaihtoehdolta. Saksaan auennut kouluvaihtoehto tuntui parhaalta, joten päätin kulkea sen avaamasta ovesta, Vilja kertoo.

Vaikeinta Viljan oli jättää taakseen rakkaat ihmiset Suomessa. Asiat olivat hyvin niin asumisen suhteen kuin muutenkin, joten hän olisi hyvin voinut jäädä myös Suomeen. Jälkeenpäin hänestä kuitenkin tuntuu, että päätös lähtemisestä oli oikea, vaikka vaikeitakin asioita on tullut vastaan.

– Yllättävän vaikeaa Saksassa asumisessa on ollut kulttuuri ja kieli. Välillä en vaan enää pysty vastaanottamaan saksankielistä puhetta. Vaikka koulussa olen tekemisissä monien eri kulttuurien kanssa, on asiat hoidettava Saksan tavalla. On ollut helppoa tuntea olonsa kotoisaksi, toisaalta olen taas kerran tajunnut, että ihmisiin tutustuminen vie aikaa.

Olen oppinut päästämään irti totutuista tavoista.

Vilja kehuu, että saksalaiset ovat kohteliaita ja huomaavaisia. Hän on myös oppinut arvostamaan monia keskieurooppalaisia tapoja, vaikka kaipaakin sitä, kuinka Suomessa ”asiat tuntuvat hoituvan helpommin, ehkä vähemmän paperisotkun jälkeen”. Ruuista Vilja ikävöi piimää, kalaruokia ja karjalanpiirakoita.

Muutto Saksaan on ollut Viljalle opettavainen kokemus:
– Olen oppinut päästämään irti totutuista tavoista. Joka päivä opettelen arvostamaan kulttuurien erilaisuutta ja olemaan hermostumatta, kun asiat toimivat eri tavoin, Vilja huomaa.

– Ulkomaille lähtemisesta oppii aina. Itsestä, muista, uusista kulttuureista, ja se rikastaa elämää. Asioista ja tilanteista selviää aina!

Mackenzie: Halusin tehdä jotain erilaista

Mackenzie, 22, on kotoisin Michiganista Yhdysvalloista. Heinäkuussa 2014 hän muutti Suomeen ja asuu nyt suomalaisen miehensä kanssa Helsingissä.

Mackenzie oli joulukuussa 2011 vierailemassa Suomessa, kun hän tapasi kiinnostavan miehen. Mackenzie oli tullut tapaamaan suomalaista ystäväänsä, joka oli aiemmin ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Kun Mackenzie tammikuussa lähti takaisin Michiganiin, hän alkoi puhua Suomessa tapaamansa miehen kanssa joka päivä Skypessä. Puhumisen kautta suhde syveni niin, että huhtikuussa 2012 pari päätti alkaa seurustella. Rakkaus kesti tuhansien kilometrien välimatkasta huolimatta, ja Mackenzie meni naimisiin miehensä kanssa elokuussa 2014.

mck-jalat1

Mackenzie muutti Yhdysvalloista Suomeen. Kuvat: Mackenzie.

mck-jalat2

Jo ennen kuin Mackenzie tapasi miehensä, hän oli harkinnut, että hakisi opiskelemaan Suomeen.

– Halusin päästä pois Michiganista, matkustaa ja tehdä jotain erilaista. Kun aloimme seurustella, pohdimme vähän väliä, kumpi muuttaisi kumman luo. Aluksi ajattelimme muuttaa Yhdysvaltoihin, mutta lopulta Suomi osoittautui helpommaksi vaihtoehdoksi byrokratian vuoksi ja myös siksi, että mies voisi opiskella ilmaiseksi Suomessa.

Tähän mennessä Mackenzie on ollut tyytyväinen siihen, että päätti muuttaa Suomeen. Vaikeinta on ollut alun työttömyys ja asioiden käsittely virastoissa, joissa annettiin ristiriitaisia ohjeita.

– Nyt, kun olen saanut työn, josta todella pidän, on vielä helpompi sanoa, että oli oikea päätös muuttaa Suomeen, Mackenzie kertoo.
– Olen ollut täällä niin monta kertaa aiemminkin, että tiesin jo, mitä on odotettavissa, millaista elämä Suomessa on ja millaisia ihmiset ovat.

Yhdysvalloista Mackenzie ikävöi läheisten ihmisten lisäksi halvempia hintoja ja tiettyjä ruokia, kuten erilaisia muotoja täälläkin tunnetusta hot dogista. Suomessa hän arvostaa erityisesti ilmaista koulutusta. Pariskunnalla on kuitenkin suunnitelmissa muuttaa Yhdysvaltoihin miehen valmistumisen jälkeen, sillä eläminen ei olisi siellä niin kallista ja Mackenzie arvelee, että he voisivat olla siellä onnellisempia kuin Suomessa.

Mackenzie on myös oppinut jotakin itsestään muuton myötä.
– Olen oppinut, että olen tosi hyvä kokki, sillä ennen kuin sain työn, kokkasin joka päivä itselleni ja miehelleni ja kokeilin uusia reseptejä. Muuten tiesin aika hyvin jo ennen muuttoa, millainen olen.

Ulkomaille lähtöä harkitsevia Mackenzie haluaa rohkaista tarttumaan mahdollisuuteen:
– You can end up loving it, and if you don’t like it, you can always go back. Voi käydä niin, että rakastat sitä, ja jos et viihdykään, voit aina palata takaisin.

titta

Titta Hämäläinen, kuvaaja: Tommi Nikkinen

Titta: Ulkomaille lähtö on hyvä mahdollisuus ystävystyä itsensä kanssa

Titta Hämäläinen, 44, on kotoisin Puumalasta Etelä-Savosta. Kymmenen vuotta sitten hän lähti lähetystyöhön Viroon.

Titta tutustui Viroon diakoniopintoihinsa kuuluvan ulkomaanharjoittelun myötä.
– Lähdin sinne osaamatta kieltä ja tuntematta Viroa sen kummemmin. Häädemeestellä viettämieni kahden kuukauden aikana ihastuin valtavasti Viroon, sen kieleen ja ihmisiin.

Silloin Titalla syntyi unelma siitä, että hän pääsisi joskus Viroon töihin. Kymmenen vuotta myöhemmin haave toteutui. Viroon alettiin kutsua ja lähettää lähetystyöntekijöitä, ja Titta kiinnostui ajatuksesta.

– Minusta tuntuu, että se lähteminen oli korkeammalta taholta suunniteltu juttu. Ensin oli maa, josta todella pidin, sitten tuli siellä mielekäs tehtävä ja siitä kehittyi ajatus, että voisin muuttaa.

Mietin paljon, pärjäänkö yksinäni. Tuttujen kuvioiden ja rakkaiden ihmisten menettäminen pelotti.

Ihan heti Titta ei kuitenkaan ollut varma lähtemisestään, vaan päätöstä piti miettiä ja punnita. Päätöksessä auttoi paljon myös entinen kollega, joka oli ollut jonkin aikaa Virossa töissä. Lopulta Titta tuli siihen tulokseen, että lähtemistä enemmän harmittaisi se, jos ei lähtisi. Hänelle oli tarjolla kahden vuoden sopimus ja hän halusi kokeilla, pärjäisikö.

– Mietin paljon, pärjäänkö siellä yksinäni. Tuttujen kuvioiden ja rakkaiden ihmisten menettäminen pelotti, vaikka olinkin muuttamassa niin lähelle. Mutta vaikka muuttaisi lähellekin, on käytävä läpi luopumisen prosessia jollain tasolla: arkipäivän kuviot ja ihmissuhdeverkostot muuttuvat väkisinkin.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Titta on iloinen siitä, että lähti.

– En ole kertaakaan katunut. Tunnen olevani kotona Virossa. Ilmeistä on, että Jumala oli näin tarkoittanut.

Maisemaa Tallinnasta. Kuva: Titta Hämäläinen

Maisemaa Tallinnasta. Kuva: Titta Hämäläinen

Vaikka Titalla ei ole ollut suurempia vaikeuksia Viroon sopeutumisessa, jotkin pienet eroavaisuudet kulttuureissa ja suhtautumisessa asioihin ovat yllättäneet.

– Joskus vain ihmettelen joitakin asioita ja saan niihin uusia näkökulmia. Mutta ihmetteleminen on terveellistä ja uudet näkökulmat avartavat.

Viroon kotiutumisessa Tittaa on auttanut hyvä työyhteisö, joka on avannut hänelle myös paikallista kulttuuria. Titta näkeekin paljon hyvää Virossa.

– Se on kaunis maa, kieli on kaunis ja ilmeikäs ja ihmisissä on paljon ystävällisyyttä, yritteliäisyyttä ja inhimillisyyttä.

Kotimaastaan Titta kaipaa läheisiä ihmisiä, mutta eri maassa oleminen on myös opettanut paljon.

– Olen oppinut valtavan paljon itsestäni, toisista ihmisistä ja Jumalasta. Yksi tärkeä asia on ollut se, että olen oppinut arvostamaan rakkaiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa paljon enemmän.

– Jatkuvat lähtemiset ja tulemiset maasta toiseen ovat opettaneet, että mikään tai kukaan ei ole itsestäänselvyys. Olen oppinut myös sen, että ulkomaille muuttaessa joutuu aika paljon tekemisiin oman itsensä kanssa ja joutuu tutustumaan itseensä paremmin.

Myös Titta rohkaisee niitä, jotka harkitsevat ulkomaille lähtöä:
– Jos on olemassa halu ja mahdollisuus muuttaa, sisäinen ja ulkoinen kutsu, on hyvä mennä. Varsinkin jos tuntuu siltä, että harmittaa, jos ei kokeile. Älä pidä sitä epäonnistumisena, jos palaat vaikka piankin – olet ainakin kokemuksen verran rikkaampi. Ulkomaille ei kannata lähteä itseään karkuun, se ei onnistu. Mutta se on hyvä mahdollisuus ystävystyä itsensä kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *