Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. (Matt. 6:25–27, 29–34)
19-vuotiaana en tiennyt Jeesuksesta tai kristinuskosta mitään. Olin kasvanut ateistiperheessä, käynyt ET-tunneilla ja riparin sijasta ollut Prometheus-leirillä. Käsitykseni Raamatusta oli, että se on paksu kirja täynnä listoja asioista, joita ei saisi tehdä.
Hippikommuunimme katonrajaa kiertävään pitkään kirjahyllyyn oli kuitenkin eksynyt yksi kappale tuota kirjaa, ja yhtenä toimettomana iltapäivänä ajattelin vilkaista sen sisälle. Vaikka minulla oli Raamatusta enemmän luuloja kuin tietoa, ajattelin kuitenkin, etten halua tuomita koko kirjaa vain mielikuvieni ja toisten puheiden perusteella.
Avasin Raamatun umpimähkään, ja se avautui Vuorisaarnan kohdalta, Matteuksen evankeliumin kuudennesta luvusta. Kappale Jumalan huolenpidosta oli jotain täysin päinvastaista kuin mitä olin odottanut lukevani. Se oli myös ehkä radikaaleinta, mitä olin koskaan kuullut.
Kun rahani olivat lopussa, metsäkävelyllä vastaan tuli nainen, joka halusi antaa minulle osan rahoista, jotka oli juuri saanut lahjaksi joltakin toiselta.
Maailmassa, jossa suurin osa ihmisen elämästä menee oman toimeentulon varmisteluun, Jeesus sanookin, ettei meidän tarvitse miettiä tällaisia toissijaisia asioita. Jeesus ei edes sano, että voisimme vähän hellittää ja murehtia niistä vain pikkuisen – ei, Jeesuksen viesti on, ettei kristityn tarvitse olla huolissaan näistä asioista tipan tippaa. Riittää, että etsii vilpittömästi Jumalan tahtoa, niin kaikki maallisen maailman asiat järjestyvät sen ympärille.
Puolen vuoden kuluttua tästä annoin elämäni kokonaan Jeesukselle, ja ainakin tämän kohdan Raamatusta halusin uskoa kirjaimellisesti.
Ei ole helppoa jättää toimeentuloaan ja siitä huolehtimista kokonaan Jumalan käsiin. Luottamukseen kasvamisessa ovat auttaneet ne hetket, kun epävarmuuden hetkinä on etsinyt rauhaa Jumalalta ja saanut tarpeeseensa vastauksen.
Silloin, kun Jumala kehotti odottamaan asunnon etsinnässä, ja uusi vuokra-asunto löytyi vasta pari päivää ennen edellisen vuokrasopimuksen päättymistä – ja sen vuokra oli vain murto-osa Helsingin normaalista hintatasosta. Tai kun rahat olivat lopussa, ja metsäkävelyllä vastaan tuli nainen, joka kertoi eläneensä jo yli kymmenen vuotta ilman säännöllisiä tuloja Jumalan huolenpidon varassa, ja halusi antaa minulle osan rahoista, jotka oli juuri saanut lahjaksi joltakin toiselta, vaikken edes kertonut omasta tilanteestani.
Kymmenen vuoden uskonelämäni aikana olenkin opetellut rukoilemaan näin: Isä, minä en osaa ratkaista itse ongelmiani. Huolehdi sinä niistä. Kiitos, että minun ei tarvitse.
Energiajae-juttusarjassa kirjoittaja jakaa raamatunkohdan, joka on koskettanut, lohduttanut tai herättänyt oivalluksia. Katso muut sarjan jutut!
Haluaisitko jakaa sinulle merkityksellisen raamatunkohdan ja kertoa, mitä ajatuksia se on herättänyt tai millaisessa tilanteessa se on tullut sinulle tärkeäksi? Laita meille viestiä!
