Merkitystä arkeen päiväkirjan kanssa – testissä 3 erilaista

Voiko päiväkirjan pitäminen selkeyttää arkea tai tuoda uutta uskonelämään? Kokeilimme kolmea täytettävää kirjaa, joiden rakenne poikkeaa perinteisestä.

Arjen tapahtumia voi kirjoitella muistiin vaikka ruutuvihkoon, mutta markkinoille on viime aikoina tullut myös valmiilla kysymyksillä varustettuja versioita. Kaksi toimituskuntamme innokasta päiväkirjaihmistä selvitti, kuinka kirjoittaminen muuttuu, kun rakenne on suunniteltu valmiiksi tai poikkeaa totutusta.

Rukouspäiväkirja antaa luvan toivoa ja kaivata

”Sinä olet tämän kirjan kirjoittaja. Mutta elämälläsi on vielä suurempi suunnittelija, tarinankertoja ja taiteilija ja Hän on itse Jumala. Päivä päivältä Hänen ihmeellinen suunnitelmansa paljastuu meille vähän kerrallaan, ja tämä kirja on sen ihmeellisen luomistyön kartoittamista ja kirjaamista.”

Rukouspäiväkirja
Meri Hannikainen (teksti) ja Annika Metso (kuvitus)
Tv7 2019

Ruut-lehden tiimiin kuuluva Meri Hannikainen on suunnitellut rukouspäiväkirjan, joka onnistuu yllättämään jo esipuheessa: tarkoituksena ei olekaan rukousaiheiden arkistointi, vaan läheisemmän suhteen löytäminen Taivaallisen Isän kanssa. Huikeasta tavoitteesta huolimatta kirja ei lupaile ihmeitä tai äkillistä elämänmuutosta. Rukouksiin saa odottaa vastauksia, mutta ne eivät ole keskiössä.

Kiitosaiheet, pyynnöt, anteeksipyynnöt, esirukoukset… Arvelin aluksi, ettei minulla riitä  joka kerta asiaa kaikkiin aukeaman ruutuihin. Yllättäen kirjoittaminen tuntuikin keveältä, kun prosessia ei tarvinnut ohjata itse. Arjestani alkoi löytyä asioita, jotka olisivat muuten jääneet ehkä huomaamatta.

Yllättäen kirjoittaminen tuntuikin keveältä, kun prosessia ei tarvinnut ohjata itse.

Minua puhutteli se, että pyynnöille ja esirukouksille oli yhtä paljon tilaa. Vaikka läheisten huolet tuntuisivat omiani painavammilta, saan Jumalan eteen tullessani pyytää myös itselleni sitä, mitä kaipaan. Kirja vakuuttaa, että Jumala odottaa kuulumisiamme yhtä innolla kuin ystävä kirjettä. Päiväkirjan parasta antia olikin sen sytyttämä toivo siitä, että Jumalalla on minullekin varattuna jotain hyvää.

Täytettävien sivujen lisäksi kirjassa on käytännönläheisiä tekstejä rukouksesta ja kristinuskon perusasioista. Jokaiselle päivälle on myös raamatunkohta ja tilaa sen herättämille ajatuksille. Kristillistä kasvatustyötä tekevä Hannikainen puhaltaa lämpöä aiheisiin, joita usein käsitellään puisevasti. Rukouspäiväkirja sopiikin mainiosti rippilahjaksi tai oppaaksi ensimmäisiin uskonaskeleisiin.

Vaatimattoman vaaleansininen kansi kätkee sisäänsä yltäkylläisen värimaailman. Ulkoasun haaleus harmitti minua, mutta se herätti myös ajatuksia. Liittyyhän rukoukseenkin kätkettyä kauneutta, joka avautuu vasta, kun sille antaa aikaa ja tutustuu rukousten kohteeseen.

Tänään-työkirja auttaa keskittymään tärkeimpään

”Tänään on hyvä päivä, juuri tänään. Ei huomenna tai ylihuomenna, vaan tänään.”

Tärkeintä tänään
Maaretta Tukiainen (teksti) ja Sonja Eid (graafinen toteutus)
Tuuma kustannus 2019

Päivät kuluvat, rutiinit pyörivät samanlaisina ja aika tuntuu valuvan hukkaan. Tahtoisin vaalia arjessa luovuutta ja panostaa ihmissuhteisiin, mutta muutokseen ryhtyminen on vaikeaa. Maaretta Tukiaisen laatima työkirja Tänään johdattaa tarkastelemaan omia arvoja ja muuttamaan elämää niiden mukaiseksi – vaikkapa raivaamaan aikaa omalle hyvinvoinnille tai uskoon liittyville asioille.

Kirjan olennaisin kysymys on: Mikä on tärkeintä juuri tänään? Suunnitelmien sillisalaatista suodatetaan jokaisen viikon ja päivän aluksi se asia, joka juuri nyt ansaitsee tai tarvitsee eniten huomiotamme. Illalla pysähdytään pohtimaan, miten päivä meni. Itse tein suunnittelun ja reflektoinnin samalla istunnolla, jolloin kirja oli tarpeen avata vain kerran päivässä.

Pelkäsin kirjan tuovan arkeen suorittamisen makua, kun jopa rentoutuminen täytyy suunnitella ennalta. Omien ideaalien kirjoittamisessa ylös oli kuitenkin itua. Kun päättää jo aamulla viettää päivän vapaan hetken hyvän romaanin parissa, ei tule niin helposti jumiuduttua selaamaan kännykkää. Ja jos tulee, voi illalla pohtia, mikä esti toimimasta omien arvojen mukaan. Vaikka muutos tuntui aluksi takkuilevalta, samojen päätösten kirjaaminen yhä uudelleen alkoi vähitellen vaikuttaa toimintaani.

Kun päättää jo aamulla viettää päivän vapaan hetken hyvän romaanin parissa, ei tule niin helposti jumiuduttua selaamaan kännykkää.

Osa aukeaman laatikoista tuntui turhilta ja jäi minulta usein täyttämättä. Muutamaa muokkasin palvelemaan paremmin tarpeitani. Parasta onkin, että kun menetelmän oppii, sitä voi kirjan täytyttyä jatkaa mihin tahansa vihkoon juuri itselle sopivana versiona. Voi tosin olla, ettei edes tarvitse, jos uudet toimintatavat ovat jo asettuneet pysyväksi osaksi arkipäivää.

Kirja kunnioittaa hienosti käyttäjän elämänkatsomusta eikä neuvo liikaa. Jokaiselle päivälle on valittu mietelause, mutta kokonaisuus on neutraali. Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt myös opaskirja ”Tärkeintä tänään – Näin saat vähemmällä enemmän”. 

Kolme vuotta elämää samoissa kansissa

”Arkisista hetkistä jää kolmen vuoden jälki ja voit huomata, miten elämä kantaa.”

Kolme vuotta elämää
Susanna Sinivirta
Aikamedia 2019

Muistoissa tavalliset päivät sulautuvat toisiinsa ja vain kohokohdat tai pahimmat kuopat jäävät mieleen. Muistatko, mitä teit kaksi viikkoa sitten torstaina? Tai kaksi vuotta sitten?

Graafikko Susanna Sinivirta on suunnitellut ja kuvittanut päiväkirjan, jonka jokaisella sivulla on sama päivämäärä kolmeen kertaan: tälle vuodelle sekä kahdelle seuraavalle. Tilaa on vain muutaman rivin mittaiselle merkinnälle, pienelle muistolle kuluneesta päivästä. Kuukauden vaihteessa on aukeama, jolle voi kirjata senhetkisiä unelmia, haasteita tai kiitosaiheita.

Olen pitänyt vastaavanlaista päiväkirjaa nyt yhdeksän ja puoli vuotta. Lyhyistä muistoista on muodostunut arvokas kokonaisuus, jonka sisällä on yksissä kansissa ikävuoteni 18–28. Päiväkirjan pitämisestä on tullut samanlainen vaivaton rutiini kuin hampaiden pesu. Muutaman rivin mittainen tila on arkeen juuri sopiva – reissuja varten minulla on erillinen matkapäiväkirja.

Minulla päivän kulku tiivistyy verbeiksi: kävin koulussa, kävin töissä, söin, luin kirjaa X, tapasin ystävää Y, siivosin… Tavallisia asioita. Tunnelman pystyy kuitenkin aistimaan pienistä puuskahduksista ja rivien väleistä. Taustalla kulkevat opiskelut, erilaiset työtilanteet, ihastukset ja ihmissuhdepohdinnat. 

Monissa tilanteissa pystyn näkemään jälkikäteen selkeää johdatusta: onneksi kävi näin eikä niin kuin olisin halunnut!

Tapahtumat ovat kirjoitushetkellä arkisia, mutta vuosien päästä ne näkee laajemmasta perspektiivistä. Eilen oli aika samanlainen päivä kuin tänään, mutta viime vuodesta asiat ovat voineet muuttua valtavasti. Nuoruuden suuret ongelmat eivät olleetkaan niin vakavia, ja kaikki on aina järjestynyt. Monissa tilanteissa pystyn näkemään jälkikäteen selkeää johdatusta: onneksi kävi näin eikä niin kuin olisin halunnut!

On hienoa huomata, että olen vuosien varrella kasvanut paljon, mutta sisimmässäni kuitenkin  olen sama tyyppi edelleen. Muistojen arvo myös nousee ajan kuluessa. Kuinka mielenkiintoista onkaan lukea arkista päiväkirjaa vaikkapa 50 vuoden päästä!

Susanna Sinivirta on hahmotellut erilaisia ideoita Kolme vuotta elämää -kirjan käyttöön. Se voi toimia tavallisen muistikirjan lisäksi esimerkiksi rukous- tai kiitollisuuspäiväkirjana. Vanhemmat voivat tallettaa päiväkirjaan lapsen kolmen ensimmäisen vuoden kommellukset ja seurata, kuinka arjen puuhat muuttuvat ja taidot kehittyvät vuosien varrella. Näin kirjasta kehittyy arvokas lahja myöhemmin luettavaksi.

 

2 Comments

  • Mielenkiintoinen artikkeli! Mikä näistä kolmesta oli teidän mielestä paras? Mistä sai eniten rahoilleen vastinetta? Minkä näistä ottaisit itse käyttöösi?

    • Kiitos kommentista ja kysymyksestä, Taina! Rukouspäiväkirja jäi minulla käyttöön testiajankin jälkeen, ja nautin joka kerta yltäkylläisen värikkäistä sivuista. Jos siis rukous ja uskonasiat kiinnostavat yhtään, suosittelen sitä! Siinä on myös näistä kirjoista eniten sisältöä ja annettavaa, siis muutakin kuin vain kauniit puitteet omille raapustuksille. Toinen testaajamme varmasti vastaisi toisin, hän nimittäin ihastui Kolme vuotta elämää -kirjaan ja jatkoi sen käyttöä. Sen upea taide kyllä hellii silmää!

Comments are closed.