Aitoa ystävyyttä somessa – kyllä!
byMuistan sometuttujani rukouksissani. Iloitsen heidän kanssaan ja saan heiltä tukea vaikealla hetkellä. Eikö tämä ole aitoa ystävyyttä?
Muistan sometuttujani rukouksissani. Iloitsen heidän kanssaan ja saan heiltä tukea vaikealla hetkellä. Eikö tämä ole aitoa ystävyyttä?
Jos ihminen kertoo itseään kohdanneesta onnettomuudesta, aina löytyy joku, joka vastaa siihen tarinalla vielä kurjemmasta kohtalosta, omasta tai toisen. Olemmeko surukateellisia?
Hylätyksi tulemisen pelko ja kielimuuri meinasivat estää Juan ja Maija Gómezin rakkaustarinan. Lopulta kaksi kulttuuria sulautui yhteen vahvaksi tiimiksi.
Kuvittelen usein, että olen oikeassa. Huomaan ajattelevani, ettei joku ihminen ansaitse arvostustani.
Toisen lähelle tulemisessa on riskinsä. Kun ystävä tarvitsee tukea, riski kannattaa ehkä ottaa.
“Mä olen sulle ihan älyttömän kateellinen” on yksi parhaimmista keskustelunavauksista, jonka olen tehnyt eräälle ystävälleni.
Kyllä pojat tietävät, ettei ahdistella saa. Ympäröivät asenteet kertovat kuitenkin toista viestiä: viihteessä naiset ovat kauppatavaraa.
Väärinkäsityksiä ja traagisia ihastumisia – sitäkö seuraa, jos nainen ystävystyy läheisesti miehen kanssa?
Mitä jos isänpäivälahjaksi kokeilisitkin antaa anteeksi? Minusta se on isoimpia lahjoja, jonka isälleen voi antaa.
Anteeksi on annettava, melkeinpä rutiinilla. Mutta mitä tapahtuu rikkomuksen ja anteeksiannon välissä ja niiden jälkeen?