Aitoa ystävyyttä somessa – kyllä!
byMuistan sometuttujani rukouksissani. Iloitsen heidän kanssaan ja saan heiltä tukea vaikealla hetkellä. Eikö tämä ole aitoa ystävyyttä?
Kolumnit
Pakoton kuukausi teki elämästä ihanaa
byPäätin, etten tee tammikuussa mitään, mitä minun ei ole ihan pakko, ja se koskee varsinkin vapaa-aikaa. Kuukaudesta tuli ehkä tähänastisen elämäni paras ja ihanin.
Arkisia hetkiä tallentamassa
bySekin päivä tulee, kun ei tarvitse enää hiki päässä ujuttaa haalarinlahkeen lenksuja lapsen kenkien alle. Minulla ei kuitenkaan ole kiire vielä sinne.
Voiko tietämätön puolustaa totuutta?
byJos joku sanoo tietävänsä totuuden, minulla nousevat helposti karvat pystyyn. Uskon Raamatun totuuteen, mutten ajattele, että tietäisin totuuden kaikesta.
Terveisiä (lähes) älylaitteettomalta vyöhykkeeltä
byKuulun harvinaiseksi käyvään vähemmistöön: käytän pientä punaista nokialaista, jolla voi lähettää tekstiviestejä ja soittaa puheluita. On siinä kalenterikin, mutta jos kirjoitan sinne muistutuksia palaverissa, minulle nauretaan.
Itkekää itkevien kanssa
byJos ihminen kertoo itseään kohdanneesta onnettomuudesta, aina löytyy joku, joka vastaa siihen tarinalla vielä kurjemmasta kohtalosta, omasta tai toisen. Olemmeko surukateellisia?
Onko oma kutsumus pakko löytää?
byKristityt puhuvat paljon johdatuksesta, kutsumuksesta ja ”oman paikan löytämisestä”. Mitä jos tällaiset pohdinnat vain ahdistavat ja hämmentävät?
Tykkäyksien kyttäyksestä – somepohdintaa Raamatun kanssa
byMiksi kyttään somessa odottamassa, että näen tykkäyksien määrän kasvavan? Eikö riittäisi tieto, että joku tykkää?
10 neuvoa ylioppilaalle – ja itselleni
byOlisinpa tiennyt, että ei haittaa olla nuori ja kokematon. Maailmasta löytyy ymmärrystä ja tilaa erehtyä, epäonnistua ja oppia asioita kantapään kautta.
Jumala armahtaa, minä en
byKuvittelen usein, että olen oikeassa. Huomaan ajattelevani, ettei joku ihminen ansaitse arvostustani.