Energiajae: Jumala tuntee syvimmät toiveemme

”Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika.”
(1. Moos. 18:14)

Unelmani tuottavat minulle toisinaan ristiriitaisia tunteita. Mikä on vain omaa itsekästä unelmointia ja turhuutta? Mikä on Jumalan toive elämäni suhteen? Ovatko nämä erillisiä vai samoja asioita? Miten voisin unelmoida Jumalan kanssa yhdessä, häneen luottaen ja turvaten?

Rehellisesti sanottuna välillä hautaan unelmani mieleni syvimpään kivenkoloon, “piiloon” Jumalalta, koska en kehtaa esitellä niitä Hänelle. “Ei Jumala kuitenkaan niitä toteuta”, ajattelen. “Ihan tyhmiä juttuja ne on.” Mutta ovatko syvimmät toiveemme ja unelmamme Jumalan mielestä tyhmiä juttuja? Siitä huolimatta, että hän ei selvästikään ihan joka toivettamme toteuta.

Ovatko syvimmät toiveemme ja unelmamme Jumalan mielestä tyhmiä juttuja?

Vanhassa testamentissa Jumala tekee Abrahamin kanssa liiton. Hän lupaa Abrahamille ja Saaralle jälkeläisiä, vaikka nämä ovat jo vanhoja ja täysin luopuneet ajatuksesta saada lapsia. Jumala kertoo Abrahamille suunnitelmistaan. Saara nauraa itsekseen ja miettii voisiko muka todella vielä tulla raskaaksi.

Jumala ihmettelee Saaran nauramista. “Miksi Saara nauroi?” Saara yrittää vakuutella Jumalaa siitä, ettei nauranut, mutta tapahtumat loppuvat Jumalan toteamukseen “Saara, kyllä sinä nauroit.”

Itsekin joskus naureskelen sisäisesti Jumalan suunnitelmille ja lupauksille. Ajattelen, että ne ehkä koskevat muita, mutta epäilen, koskevatko ne minuakin.

Saaran kertomus on mielestäni täydellinen kuvaus ihmisessä olevasta epäluottamuksesta Jumalaa kohtaan. Vaikka Jumala ilmaisi suunnitelmansa hyvin selkeästi, nauroi Saara Jumalan aikeille. Siitäkin huolimatta, että Jumalan aikomus oli toteuttaa myös Saaran toive.

Kuinka helppoa onkaan unohtaa Jumalan hyvä tahto meitä kohtaan! Jumala ei tietenkään ole mikään toiveautomaatti, mutta kuten eräs rakas ystäväni joskus totesi: “Jos mä ystävänä haluan sulle kaikkea hyvää elämässä, niin mieti kuinka paljon Jumala haluaisi sulle hyviä asioita!” Jumalan tahto meitä kohtaan on hyvä, sitä ei pitäisi olla syytä epäillä.

Jos mä ystävänä haluan sulle kaikkea hyvää elämässä, niin mieti kuinka paljon Jumala haluaisi sulle hyviä asioita!

Kyseisessä Raamatun kohdassa puhuttelevaa on se, että lopulta Jumalan suunnitelma oli myös Saaran ja Abrahamin toive. Kauniilla tavalla Jumalan suunnitelma täytti myös ihmisen tahdon. Itse ainakin hairahdun usein ajattelemaan, että Jumalalla on oma suunnitelmansa, jota en ymmärrä ja jonka osana en välttämättä kovin mielelläni olisi. Se vasta “tyhmä juttu” onkin!

Jumala on hyvä. Hänen suunnitelmansakin on hyvä. Hänen tahtonsa on hyvä. En pyri näillä toteamuksilla pyyhkimään pois elämässä eteen tulevaa kipua ja kamppailuja pois, mutta kärsimyksistä huolimatta ei Jumalan tahto ole paha.

Joskus on vaikea uskoa, että Jumalan tahto minua kohtaan voisi olla edes osittain sama kuin ne toiveet, joita pelkään hänelle esittää. Mutta Jumala ei olekaan etäinen niin kuin usein harhailen ajattelemaan. Meillä on yhteys. Yhteys, jonka avulla voin esittää hänelle arastellen, mutta rehellisesti omia ajatuksiani ja tunteitani.

Olen varma, että Jumalaa kiinnostavat ne. Siitäkin huolimatta, että kaikki toiveeni eivät tulisi toteutumaan. Eikä se uskon ydin olekaan, että Jumalalle ladellaan vaatimuslistoja.

On usein hirvittävän vaikeaa luottaa Jumalaan. Siihen, että hän on hyvä ja kärsivällinen. Että hän pitää huolta. Että hänelle ei lopulta mikään ole mahdotonta. Kun luin pitkästä aikaa tätä Mooseksen kirjan kohtaa, teki mieleni korvata Saaran nimi omallani: “Siri, miksi sinä nauroit?”