Moni pienen lapsen äiti kokee tänä päivänä vaikeaksi päättää, kuinka pitkään olla kotona, kun ympäristö painostaa palaamaan työelämään. Raamatun ajan äidit elivät aivan erilaisessa yhteiskunnassa ja erilaisten kysymysten kanssa. Voisiko Raamatusta silti löytyä vastauksia myös moderneille äideille? Millaisia olivat Raamatun perheet, ja millaiseksi Jumala tarkoitti miehen ja naisen välisen työnjaon?
Perinteinen perhemalli
Perinteisellä perhemallilla tarkoitetaan perhettä, jossa mies käy kodin ulkopuolella töissä ja nainen hoitaa lapset ja kodin. Tätä perhemallia on virheellisesti perusteltu myös Raamatulla. Perinteinen perhemalli on oikeastaan varsin moderni keksintö, joka syntyi 1800-luvun lopulla teollistumisen myötä. Ennen teollistumisen aikaa suurin osa ihmisistä teki töitä kotoa käsin maanviljelijöinä tai käsityöläisinä. Perhe oli yksikkö, jossa mies, vaimo ja lapset tekivät yhdessä työtä. Ydinperheen lisäksi perheeseen kuului pienempi tai suurempi joukko muita sukulaisia ja työväkeä. Vasta teollistuminen aiheutti sen, että suuren osan miehistä piti lähteä kodin ulkopuolelle töihin. Silloin naisen tehtäväksi jäi kodista ja lapsista huolehtiminen.
Kun luemme Raamattua, tulkitsemme helposti lukemamme omasta ajastamme käsin. Siksi monille voikin tulla yllätyksenä, ettei Raamatusta löydy tällaista mallia, jossa työnteko kuuluisi yksinomaan miehelle ja lastenhoito naiselle. Etenkin Vanhan testamentin aikaan useimpien ihmisten ”työpaikka” oli kotona maatalouden tai pienyrittäjyyden parissa.
Raamatusta ei löydy mallia, jossa työnteko kuuluisi yksinomaan miehelle ja lastenhoito naiselle.
Osa töistä oli eroteltu miesten ja naisten töiksi, mutta jako ei ollut selkeä. Naiset muun muassa kävivät kauppaa (Sananl. 31:16), toimivat maanviljelijöinä (Joos. 15:17-19) ja paimenina (1. Moos. 29:9). Lapset oppivat elämäntavan olemalla pienestä asti mukana aikuisten töissä, avustaen niissä omien kykyjensä mukaan. Nykyajan termeillä sanottuna useimmilla perheillä oli oma perheyritys, jossa lapset olivat kotikoulussa, eikä julkisen ja yksityisen elämän välillä ollut samanlaista rajaa kuin tänä päivänä.
Toki osalla ihmisistä oli myös ammatti, jota tehtiin kodin ulkopuolella, ja näitä ammatteja oli niin naisilla kuin miehilläkin. Työssäkäyviä naisia löytyy sekä Vanhasta että Uudesta testamentista. Vanhassa testamentissa mainitaan naisten ammatteina muun muassa hajuvoiteiden valmistaja, kokki ja leipuri (1. Sam. 8:13), kätilö (2. Moos. 1:15) ja kaupunkien rakentaja (1. Aik. 7:24).
Uudessa testamentissa mainitaan joitakin työtätekeviä naisia sekä naisia alkuseurakunnan johtotehtävissä. Aquila ja Priscilla olivat aviopari, jotka molemmat olivat käsityöläisiä ammatiltaan (Ap.t. 18:3). He myös olivat yhdessä Paavalin työtovereita evankeliumin työssä (Room. 16:3). Muina naisten ammatteina mainitaan kauppias (Ap.t. 16:4) ja palvelustyttö (Ap.t. 12:13).
Naiset toimivat myös hengellisissä johtotehtävissä. Lyydia oli nainen, joka antoi kotinsa seurakunnan kokoontumispaikaksi – todennäköisesti hän oli tuon seurakunnan johtaja (Ap.t. 16:40). Uudessa testamentissa mainitaan myös naispuolinen apostoli Junia (Ap.t. 16:7) sekä diakoni Foibe, joka matkusti pitkiä matkoja evankeliumin työssä ja oli tukena monille, myös Paavalille (Room. 16:1-2). Diakoni oli arvonimi, jota käytettiin myös Apolloksesta, Korintin seurakunnan johtajasta, ja Paavalista itsestään.
Muissa lähteissä kerrotaan, että Uuden testamentin ajan kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa naiset saattoivat toimia esimerkiksi lääkäreinä, kultaseppinä, kirjureina, imettäjinä ja lastenhoitajina. Naisen asema ei silti ollut tasavertainen mieheen verrattuna. Naiset eivät tehneet työtä kodin ulkopuolella yhtä paljon kuin miehet ja naisen oikeudet esimerkiksi perintöön tai omaan omaisuuteen olivat rajatut. Vasta Jeesuksen elämä ja opetukset alkoivat tuoda muutosta naisen asemaan. Jeesus opetti kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta Jumalan lapsina riippumatta sukupuolesta, iästä tai kansallisuudesta. Vähitellen naiset saivat saman ihmisarvon, joka oli aiemmin omittu vain miehille.
Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. (1. Kor. 11:11-12)
Täydellinen ihmissuhde
Kuvaus naisen ja miehen tasa-arvoisesta ihmissuhteesta löytyy kuitenkin jo Raamatun alkulehdiltä. Alussa Jumala luo ihmisen, antaa ihmiselle tehtävän maailmassa ja asettaa raamit miehen ja naisen väliselle suhteelle.
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” (1. Moos. 1:26-27)
Luotuaan tämän maailman Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tässä jakeessa, jossa ensimmäinen ihminen luodaan, sana ihminen on alkukielellä adam. Se ei ole erisnimi, vaan tarkoittaa ihmiskuntaa. Jumala loi siis ihmiskunnan, joka mieheksi ja naiseksi luotuna on kokonaisuudessaan hänen oma kuvansa.
Miehelle ja naiselle hän antoi alkuperäisessä suunnitelmassa kaksi tehtävää: Lisääntykää, mihin kuuluu avioliitossa eläminen, lasten saaminen ja hoitaminen. Vasta seuraava käsky oli vallita luomakuntaa, eli käyttää valtaa ja tehdä työtä maailmassa. Tärkeää on huomata, että nämä molemmat käskyt annettiin ihmisille, miehelle ja naiselle, yhdessä toteutettaviksi.
Nainen on miehen vierellä, ei tämän alapuolella.
Jumala halusi antaa ihmiselle kumppanin ja sellaisen ihmissuhteen, joka olisi kuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1. Moos. 2:18) Alkutekstissä sana apu on ezer ke-negdo. Sananmukaisesti tämä tarkoittaa apu, joka on kuin häntä vastapäätä.
Historian saatossa apuna oleminen on tulkittu niin, että nainen olisi apulaisena miestä alempiarvoisempi. Kaikissa muissa yhteyksissä Raamatussa sana ezer viittaa kuitenkin apuun, jota Jumala antaa ihmiselle. Eihän Jumalakaan ole ihmistä alempiarvoinen, vaikka tätä auttaakin – pikemminkin toisinpäin. Ezer on jumalallista apua, ja ke-negdo kertoo tasavertaisuudesta autettavaan nähden.
Nainen luotiin viimeisenä, luomistyön huipentumana. Jumala vaivutti miehen uneen ja otti naisen tämän kylkiluusta. Alkukielessä tämä sana on tsela, joka tarkoittaa sivua tai kylkeä. Kyljestä ottaminen kuvastaa naisen tasavertaista asemaa. Nainen on miehen vierellä, ei tämän alapuolella. Tästä kertoo myös miehen reaktio vaimonsa nähdessään: Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. (1. Moos. 2:23)
Syntiinlankeemuksen seuraukset
Paratiisissa ihmisen ja Jumalan välillä ei ollut mitään erottavaa tekijää, koska synti ei ollut vielä tullut maailmaan. Ihminen saattoi olla kaiken aikaa Jumalan läsnäolossa ilman mitään häpeää tai tarvetta peitellä mitään itsessään. Jumala halusi, että ihminen eläisi vailla huolia toimeentulosta ja ilman sydänsuruja, täydellisessä yhteydessä Jumalaan ja yhteydessä toinen toiseensa.
Sitten tapahtui yksi maailman kuuluisimmista virhearvioinneista, ja asiat muuttuivat radikaalisti. Syntiinlankeemuksella oli seurauksensa, ja ne olivat kovat. Ensiksi synti aiheutti ihmiselle eron Jumalasta sekä puolisostaan. Täydellinen yhteys rikkoutui, ja ihminen joutui peittämään itsensä toisilta. Sitten Jumala kertoi, miten ihminen joutuisi kärsimään syntiinlankeemuksen vuoksi.
Naiselle hän sanoi: — Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.
Ja miehelle hän sanoi: — Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. (1. Moos. 3:16-19)
Näillä jakeilla perustellaan usein perinteistä perhemallia, jossa miehen on tehtävä töitä ja naisen mukauduttava miehen tahtoon. Silloin unohdetaan, että juuri näistä seurauksista Jeesus tuli meidät vapauttamaan. Se, että mies joutuu raatamaan töissä, oli seurausta syntiinlankeemuksesta. Samoin se, että nainen joutui miehen vallan alle, oli seurausta syntiinlankeemuksesta. Luomisessa Jumala ei tarkoittanut miehen ja naisen välistä ihmissuhdetta tällaiseksi.
Jeesus eli maan päällä ja kuoli ristillä, jotta me voisimme vapautua synnistä ja kaikista sen seurauksista. Usko Jeesukseen palauttaa ihmisen siihen tilaan, jossa hän voi olla suorassa yhteydessä Jumalaan. Samoin Jeesuksen työn tarkoitus on, että aviopuolisot voisivat elää taas suhteessa, jossa he tasaveroisina kumppaneina voisivat ilman häpeää antautua toisilleen ja paljastaa toisilleen koko sydämensä. Tämä työ on prosessi, jota Pyhä Henki tekee uskovan sydämessä, ja joka tulee täydelliseksi vasta Taivaassa.
Se, että nainen joutui miehen vallan alle, oli seurausta syntiinlankeemuksesta.
Vaikka aluksi saattaisi näyttää muulta, tästä kertoo myös usein lainattu kohta Efesolaiskirjeestä:
Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. … Samoin aviomiehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. … “Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” (Ef. 5:22-25, 28, 31)
Merkittävää on, että koko kohta alkaa sillä, että aviopuolisoita kehoitetaan alistumaan toistensa tahtoon. Tämä tulee ennen kehotusta vaimoille alistua miehensä tahtoon. Kohdassa sanotaan miehen olevan naisen pää samalla tavalla kuin Kristus on seurakunnan pää. Miten Kristus sitten on seurakunnan pää, ja miten Kristus rakasti seurakuntaa? Ei hallitsemalla, vaan rakastamalla, ohjaamalla, pesemällä jalat, antamalla levon uupuneille, antamalla anteeksi vihamiehilleen ja kuolemalla rakkauden tähden.
Kristillinen käsitys avioliitosta vie rakkauden ihanteen paljon pidemmälle kuin yksikään romanttinen elokuva.
Mies ei voi alistaa vaimoa tahtonsa alle voimalla. Kun aviopuolisot pyrkivät rakastamaan toisiaan Kristuksen kaltaisella rakkaudella, toisen tahtoon alistuminen tulee mahdolliseksi. Vaikka oma puoliso ei ole täydellinen, se ei silti estä kunnioittamasta ja rakastamasta. Parhaimmillaan kunnioitus ja rakkaus auttaa tuomaan toisesta esille sen, mikä hänessä on parasta.
Viittaus yhdeksi lihaksi tulemiseen on suora lainaus luomiskertomuksesta, jossa tämä lause esiintyy ensimmäisen kerran. Näin Uudessa testamentissa meitä muistutetaan siitä, että ensimmäiset ihmiset näyttivät meille avioliiton mallin. Luomisessa Jumala erotti naisen miehestä, mutta avioliitossa hän yhdistää miehen ja naisen taas hengen todellisuudessa yhdeksi. Ohje siis kuuluu: Rakastakaa toisianne ymmärtäen se, että puolisosi on luu sinun luustasi, liha sinun lihastasi. Kristillinen käsitys avioliitosta vie rakkauden ihanteen paljon pidemmälle kuin yksikään romanttinen elokuva.
Työnarkomaanit ja läheisriippuvaiset
Syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät kaikkialla yhteiskunnassa siinä, miten työ tai ihmissuhteet ovat ottaneet ihmisten sydämissä Jumalan paikan. Talouselämä-lehti uutisoi viime tammikuussa näin: Terve ihminen tahtoo töihin – ”Kun saa olla tarpeellinen, kokee olevansa olemassa.” Työnteko on monelle nykyihmiselle oman identiteetin peruspalikka. Pyydä ihmistä kertomaan itsestään, ja hän kertoo sinulle ammattinsa.
Työnarkomania on kuluttava sairaus, jota esiintyy niin miehillä kuin naisillakin. Työn arvon ylikorostumisen vuoksi monet äidit myös kamppailevat arvottomuuden tunteen kanssa jäädessään kotiin hoitamaan lapsia. Jumala ei kuitenkaan määrittele meitä työn kautta, vaan suhteessa itseensä. Kuolemamme jälkeen meitä ei arvioida sen perusteella, mitä olemme saavuttaneet, vaan miten olemme rakastaneet.
Toinen virhe on määritellä itsensä ihmissuhteiden kautta ja etsiä aviopuolisolta tai lapsilta sellaista rakkautta ja hyväksyntää, jota vain Jumala voi meille antaa. Mikään muu kuin Jumalan rakkaus ei voi täyttää pohjimmaista rakkauden kaipuutamme. Sen vuoksi ehdottoman rakkauden etsiminen maailmasta tulee joka kerta satuttamaan meitä, koska rikkinäiset ihmiset voivat rakastaa vain vajavaisesti. Raamatussa meitä myös kehotetaan ensisijaisesti rakastamaan toisia, ei etsimään rakastetuksi tulemisen kokemusta toisista ihmisistä.
Työn arvon ylikorostumisen vuoksi monet äidit kamppailevat arvottomuuden tunteen kanssa jäädessään kotiin hoitamaan lapsia.
Feminiinisyyden aliarvostaminen yhteiskunnassa on yksi syntiinlankeemuksen seurauksista. Tämä näkyy naisten alistamisessa, pahoinpitelyissä ja kaltoinkohtelussa, mutta myös siinä, että naisellista hoivaa ja huolenpitoa ei arvosteta yhtä korkealle kuin “miehisiä” töitä. Herkkiä ja empaattisia miehiä saatetaan pilkata, ja naisten on usein tehtävä itsestään maskuliinisempia voidakseen menestyä yhteiskunnassa.
Jumala kuitenkin loi sekä miehen että naisen omaksi kuvakseen. Vaikka Jumalaa sanotaan Isäksi, häneen sisältyy niin maskuliinisuus kuin feminiinisyyskin. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja jokaisessa ihmisessä on ainutlaatuinen yhdistelmä maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä. Näistä molemmat ovat yhtä arvokkaita.
Jumalan tahto on, että olemme ensisijaisesti Jumalan poikia ja tyttäriä. Hän haluaa itse täyttää rakkauden, arvostuksen ja hyväksynnän tarpeemme. Me olemme arvokkaita siksi, että olemme Jumalan lapsia, emme omien suoritustemme tai tekojemme vuoksi. Kun saamme tämän varmuuden sydämiimme, muut asiat elämässä voivat asettua oikeille paikoilleen.
Onko lastenhoito naisten työtä?
Harvat raamatunjakeet on tarkoitettu vain toiselle sukupuolelle. Lähetyskäsky, kohdat kristittynä elämisestä ja Jeesuksen seuraamisesta koskevat niin miehiä kuin naisia. Sama pätee vanhemmuutta koskeviin ohjeisiin esimerkiksi Sananlaskujen kirjassa. Uudesta testamentista löytyy vain kaksi kohtaa, joissa puhutaan naisten tehtävästä kotona. Ensimmäinen näistä on kirjeessä Titukselle:
Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan, olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa ja mukautumaan miehensä tahtoon, jottei Jumalan sana joutuisi pilkan kohteeksi. (Tit. 2:4-5)
Kohdassa nuoria naisia kehotetaan hoitamaan hyvin kotinsa ja rakastamaan miestään ja lapsiaan. Tämä kehotus ei ole tarkoitettu kaiken ikäisille naisille, vaan pienten lasten äideille. Kohta ei myöskään sano, että nämä olisivat naisten ainoat tehtävät, vaikka selvästi lapsista huolehtiminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä – olihan se ihmiselle luomisessa annettu ensimmäinen tehtävä.
Raamattu ei sano, että lasten ja kodin hoitaminen olisivat naisen ainoat tehtävät.
Toinen kohta löytyy Ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle.
(Nuorista leskistä): Kierrellessään talosta taloon he oppivat laiskottelemaan ja lisäksi juoruilemaan ja sekaantumaan muiden asioihin, puhumaan sellaista mitä ei pitäisi. Siksi tahdon että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia ja hoitavat kotiaan, niin etteivät he anna vastustajillemme aihetta solvaamiseen. (1. Tim. 5:13-14)
Kuten edellisessä kohdassa, myös tässä mainitaan, että nuorten naisten olisi hoidettava kotinsa hyvin, jotta kristityt eivät joutuisi pilkan kohteeksi. Meidän aikanamme kulttuuriset normit poikkeavat niistä, jotka vallitsivat Uuden testamentin ajan maailmassa. Hyvä kysymys onkin, mikä tänä päivänä on se toimintatapa, jolla meidän on toimittava, jotta Jumalan sanaa ei pilkattaisi.
Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle annetaan ohjeita myös miehille. Ohje on oikeastaan seurakunnan paimeneksi haluavalle, mutta en epäile, etteikö se pätisi myös muihin miehiin. Jae sanoo varsin selvästi, että lasten kasvatus on myös miehen tehtävä, ja tämä tehtävä on jopa hengellistä palvelutyötä tärkeämpi.
Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? (1. Tim. 3:4-5)
Raamatussa perhe on yksi keskeisistä teemoista. Raamattu ei puhu vain ihmisten perheistä, vaan perhe on myös vertauskuva seurakunnasta, jossa Jumala on Isä ja uskovat veljiä ja sisaria. Jopa kolminaisuuden sisäisiä suhteita verrataan perheeseen – Jumala on Isä, jonka poika on Jeesus Kristus. Perhe on myös ensimmäinen yhteisö, johon Jumala ihmisen loi. Tämä kaikki kertoo perheen merkityksestä Jumalan suunnitelmassa.
Jeesuksen opetukset laajensivat perheen määritelmää. Perhettämme eivät ole vain verisukulaisemme, vaan kaikki uskovat yhdessä. Lähimmäisiämme eivät ole vain ihmiset jotka tunnemme ja joista pidämme, vaan itse asiassa kaikki ihmiset. Silti meidän on ensin huolehdittava kaikista lähimmistä ihmisistämme ennen kuin voimme huolehtia muista. Perhe on oikeastaan seurakunta pienoiskoossa. Parhaimmillaan perheessä on jatkuvasti “kaksi tai kolme koolla Jeesuksen nimessä” (Matt. 18:20), jolloin Jeesus on läsnä heidän keskellään.
Kotiäiti vai uraäiti?
Raamatun ajan nainen ei todennäköisesti joutunut tekemään sellaisia valintoja, joita me teemme kodin ja työn välillä. Yhteisöllisemmässä elämäntavassa lasten hoitaminen kotona ei tarkoittanut eristäytymistä neljän seinän sisälle. Nuoren äidin apuna oli iso joukko toisia naisia, minkä ansiosta äidit pystyivät osallistumaan yhteisön elämään ja töihin samalla, kun lapset saivat olla lähellä vanhempiaan. Näin eletään edelleen monissa maailman maissa, mutta länsimaista tämä elämäntapa on lähes hävinnyt.
Suomalainen nainen saa nykyaikana valita melko vapaasti oman elämänsä suunnan. Valintoihin liittyvät kuitenkin omat haasteensa, jotka ovat erilaisia kuin Raamatun ajan ihmisillä. Tämän päivän nuori äiti saattaa jäädä hyvinkin yksin pienen lapsensa kanssa, kun moneen paikkaan aikuisten maailmassa ei voi ottaa mukaan lapsia. Tyydyttävältä vaihtoehdolta ei tunnu myöskään kokopäivätyö, jonka jälkeen omalle lapselle jäisi vain muutama tunti aikaa.
Raamattu ei anna asiaan patenttiratkaisua. Sen Raamatusta voi kuitenkin oppia, että Jumalan suunnitelmassa lasten saaminen ja lastenhoito ovat tärkeysjärjestyksessä korkeammalla kuin muu työ, ja pienten lasten äidin ensisijainen velvollisuus on huolehtia lastensa hyvinvoinnista. Isäkään ei voi laistaa osastaan lastensa kasvattajana. Äidillä ja isällä on erilaiset, mutta yhtä tärkeät osansa lastensa kasvattajina.
Jumalan suunnitelmassa lasten saaminen ja lastenhoito ovat tärkeysjärjestyksessä korkeammalla kuin muu työ.
Jos pohdit, olisiko sinulle oikea paikka kotona lasten kanssa vai työelämässä, ehkä nämä kysymykset voivat auttaa sinua eteenpäin:
- Mihin Jumala kutsuu meitä perheenä juuri nyt?
- Teenkö valintani ympäristön paineista vai omasta tahdostani?
- Pyrinkö täyttämään hyväksynnän tarvettani hakemalla arvostusta työstä/kodinhoidosta?
Jumalalla on meille jokaiselle ainutlaatuinen kutsu. Jos perheessä on lapsia, on varmasti tärkein tehtävämme tarjota heille hyvä lapsuus. Tämän toteuttamiseksi ei ole yhtä perhemallia, jota kaikkien tulisi seurata. Toisaalta on hyvä tietää, että mikäli koet Jumalan kutsuvan sinua kotiäidiksi, et menetä mitään tärkeää, vaikkei maailma osaa laittaa arvoa äitien kodeissa tekemälle työlle.
Jumala siunaa kotiäidin työn ja auttaa löytämään ilon ja energian työhön, joka on raskaampaa, haastavampaa ja vastuullisempaa kuin useimmat kodin ulkopuolella tehtävät työt. Jumala haluaa antaa jokaiselle ihmiselämälle hyvän alun. Lapsi tarvitsee paljon aikaa, läsnäoloa ja hoivaavaa rakkautta, jotta voi kasvaa terveeksi ihmiseksi, joka ajallaan on valmis ottamaan vastuun omasta elämästään ja toisista ihmisistä.
Lopullisia vastauksia kenenkään elämään en tiedä, mutta uskon, että jokainen perhe voi löytää oman oikean ratkaisunsa, kun elämän tärkeysjärjestys on ensin kohdallaan. Kun Jumala on elämässämme tärkeimmällä sijalla, perheemme hyvinvointi on meille tärkeämpää kuin työ ja ura ja etsimme vilpittömästi Jumalan tahtoa, asettuvat elämän eri palikat oikeisiin kohtiin.
Lähteet:
Denise Jordan: The Forgotten Feminine
Martti Nissinen: Oliko kaikki Eevan syytä? (Kirjassa Ahola, Antikainen & Salmesvuori: Eevan tie alttarille)
Marg Mowczko: Working Women in the NT: Priscilla, Lydia & Phoebe
Blake J. Neff & Donald Ratcliff: Handbook of family religious education
Anni Pesonen & Kirsi Valkama: Arkielämä Raamatun aikaan
Gotquestions.org: Why did God use Adam’s rib to create Eve?
