Onko kauneus naisen mitta?

Miksi seurakunnan naistentoiminta tarjoaa usein voimaantumista ja kaunistautumista? Jumala kutsuu meitä paljon suurempiin asioihin.

Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen!” (Laulujen laulu 4:7)

Raamatusta poimitaan usein irtolauseita kertomaan, mitä Jumala ajattelee ihanista naisistaan. Joskus näillä lauseilla halutaan naisten kohdalla ymmärtää ja korostaa lähinnä, että jokainen nainen on kaunis. Olet kaunis, vaikka et vastaakaan yleisiä länsimaisia kauneusihanteita.

Se on tietysti totta, ja on oikein ja arvokasta tuntea itsensä kauniiksi. Aikanaan on varmaan ollutkin suuri tarve opetukselle, joka hyväksyy kauneudesta nauttimisen ja laittautumisen. Kauneusihanteet kuitenkin vaihtelevat aikakaudesta toiseen ja aina ne ovat yhtä mahdottomia ihmiselle saavuttaa.

Meidän kehomme pieninkin piirto toimii tarkoituksenmukaisesti. Meidät on tehty taitavasti ja Jumalan suunnitelmat meitä kohtaan ovat ylivertaiset. Siksikin on surullista, jos hengellisissäkin piireissä oleellisin jaettu naiseuden kokemus olisi “hyi mä vihaan mun läskejä” -marina, josta Jeesus sitten meidät vapauttaa.

Saako meitä ympäröivä yhteiskunta meidät vetämään yhtäläisyysmerkit kauneuden ja rakastetuksi tulemisen välille?

On absurdia, jos kauneuden kokemus nostetaan yhdeksi jumalasuhteen merkityksellisimmistä osista. Jumala rakastaa meitä, mutta miksi naisille tarjotaan välineeksi sen kokemiseen kauneuden kaltaista inhimillistä ja katoavaa ominaisuutta? Saako meitä ympäröivä yhteiskunta meidät vetämään yhtäläisyysmerkit kauneuden ja rakastetuksi tulemisen välille?

Millainen nainen on Jumalan silmissä sädehtivä?

Seurakunnan naisille suunnatusta toiminnasta jää joskus suuhun maku self helpistä kristillisellä twistillä. Naistenillat otsikoidaan usein kauneuteen ja hyvinvointiin liittyvillä sanoilla. Ohjelmasisällössä on manikyyriä ja pikakampauksia tai sitten puhetta unelmien toteuttamisesta ja voimaantumisesta. Tästä saattaa syntyä vaikutelma, että heikko itsetunto on naiseuteen liittyvä perusongelma, vaikka jokaisella on omat uniikit kamppailunsa.

Aika monta asiaa elämässä täytyy toisaalta olla loistavasti, jotta energiaa ja innostusta riittää voimaantumiseen. Kun laskut kerääntyvät pöydälle, opiskelupaikkaa ei löytynyt tänäkään vuonna tai ahdistuksessaan ei pääse edes ulos oman kodin ovesta, on vaikea säteillä ympäriinsä tai kasvaa täyteen potentiaaliinsa.

Näkyykö naisille suunnatussa sanomassa se, että myös elämä varjoissa ja hiljaisuudessa tai kärsimyksen keskellä on arvokasta?

Mitä naistentapahtuma sanoo hänelle, joka kokee, että kukaan ei rakasta, tai jolle oma keho on vihollinen sairauden takia tai siksi, miltä se näyttää tai tuntuu? Näkyykö naisille suunnatussa sanomassa se, että myös elämä varjoissa ja hiljaisuudessa tai kärsimyksen keskellä on arvokasta? Jumala on kanssamme ja tekee työtä meissä yhtä lailla silloinkin.

Kysymys siitä, millainen nainen on Jumalan silmissä sädehtivä, sekoittuu helposti meidän omaan käsitykseemme siitä, mitä naiseus ylipäätään on. Yhteiskunnassa on keskusteltu paljon naisiin ja miehiin kohdistuvista odotuksista ja kyseenalaistettu niitä. Seurakunnassa tähän on mahdollisesti syntynyt vastareaktio, jossa näemme sukupuolet helposti niiden ääripäinä. Silloin mieheys saattaa kaventua voimaan ja vastuunkantamiseen ja naiseus kauneuteen ja lempeään hoivaamiseen.

Oletammeko liian helposti, että kaikki naiset ovat erityisen kiinnostuneita kauneudenhoidosta? Ajattelemmeko, että hyvinvoivan ja “oikean naisen” kuuluu aina sädehtiä ulospäin?

Jeesus opetti Martan ja Marian luona vieraillessaan jotakin kaunista naisen palvelutehtävästä. Martta kaipasi sisartaan avuksi keittiöön, mutta Jeesus antoi Marian istua jalkojensa juuressa ja sanoi tämän valinneen hyvän osan.

Onko itsensä kehittämiseen, kauneuteen ja hyvinvointiin keskittyminen sitä tämän ajan hätäilyä ja huolehtimista, josta me saisimme irrottaa otteemme?

Kauneudesta on Raamatussa hyötyä ja haittaa

Vanhassa testamentissa mainitaan monen naisen kohdalla, että hän oli kaunis. Jumalan kansa kasvoi tuolloin suoraan biologisten jälkeläisten kautta: juutalaisen lapsi oli juutalainen. Silloin oli varmasti etua siinä, että nainen oli ulkonäöltään sellainen, jonka kanssa teki mieli lisääntyä.

Uusi testamentti ei mainitse naisten ulkonäköä, ja Jeesuksen äiti Maria jää viimeiseksi naiseksi, joka on kirjattu muistiin synnyttäjänä. Tuosta lähtien Jumalan kansaa on kasvatettu kertomalla yhä useammalle ihmiselle Jeesuksesta – siispä on yhtä lailla miesten kuin naisten tehtävä julistaa evankeliumia ja todistaa uskosta.

Kauneudella on joidenkin Raamatun naisten kohdalla lisäksi yllättäviä merkityksiä. Kuningatar Esterin tarinassa korostuu hänen poikkeuksellinen kauneutensa, jonka ansiosta hän tuli valituksi kuninkaan puolisoksi.

Ester oli kaunis siksi, että hän pääsisi tarpeeksi lähelle hirmuhallitsijaa, joka aikoi tuhota koko juutalaisen kansan.

Esteriä ei kuitenkaan luotu kauniiksi vain sen vuoksi, että hän olisi saanut ulkonäkönsä avulla miehen ja sitä myötä lapsia, tai saanut omaa hyötyä päästessään elämään palatsin ylellisyydessä. Ester oli kaunis siksi, että hän pääsisi tarpeeksi lähelle hirmuhallitsijaa, joka aikoi tuhota koko juutalaisen kansan.

Ester riskeerasi henkensä pelastaessaan oman kansansa. Hänen kohdallaan kauneus oli yksi tarpeellinen piirre, mutta todellisen koetuksen ratkaisi sydämen rohkeus. Kenties hänestä tulikin kuningatar vain sellaisia aikoja varten.

Israelin kansan kantaäidille Saaralle ulkoisesta kauneudesta oli pikemminkin haittaa. Sen vuoksi hän ja Abraham joutuivat vieraassa maassa pelkäämään himokkaita miehiä, päätyivät valehtelemaan ja joutuivat vaikeuksiin. Ulkonäkö aiheutti kilpailua ja katkeruutta myös Raakelin ja Lean välille, kun toinen sisarista (ja myöhemmin myös saman miehen vaimoista) oli toista selvästi kauniimpi.

Kelpaisinko vähemmällä ehostuksella?

Tunnetko, että sinun täytyy pukeutua ja laittautua kauniisti ollaksesi hyvä esimerkki kristitystä naisesta? Toivomme ehkä, ettei meistä olisi kaiken kaikkiaan pahaa sanottavaa ja mukaudumme kulttuuriseen vaatimukseen naisellisesta kauneudesta. Luulemme, että muut odottavat meiltä sitä, että panostamme huomattavasti rahaa ja aikaa näyttääksemme mahdollisimman hyvältä päivittäin. Ehkä haluamme näyttää, että uskovakin voi olla muodikas ja siisti tyyppi.

Ehkä osa ajattelee, että Jumalan siunauksen tulisi näkyä elämässämme myös niin, että luomme kauneutta ympärillemme. Minäkin rakastan kukkamekkoja ja huulipunaa. Naiseuteni ei kuitenkaan perustu niihin enkä toivoisi niiden olevan asiat, joista minut muistetaan parhaiten.

Kristityn naisen tavaramerkkien tulisi muistuttaa enemmän listaa hengen hedelmistä. Hiljaisuutta ja nöyryyttä on tosin välillä vaadittu estetiikan kustannuksella. Ei tietenkään ole tarkoitus, ettei kauneudesta ja muista luomakunnan lahjoista saisi ollenkaan nauttia. Silti on hyvä miettiä, miten seurakunnan tulisi meitä varustaa ja mistä haluamme olla tunnettuja: siitäkö, että huolehdimme ulkonäöstämme, vai siitä, että huolehdimme myös toisista?

Tytön ja naisen ainutlaatuisuuden ja merkityksen ei pitäisi olla kiinni siitä, kuinka hyvin hän vastaa kauneusihanteita.

“Kelpaanko” ja “riitänkö minä”, ovat kysymyksiä, joita moni meistä kyselee pitkälle aikuisuuteen. Jokainen tarvitsee tulla hyväksytyksi ja nähdyksi, mutta minusta on harmillista, että joskus vaikkapa kristittyjä isiä ohjeistetaan vastaamaan tähän tarpeeseen kehumalla tyttärensä ulkonäköä. Tytön ja naisen ainutlaatuisuuden ja merkityksen ei pitäisi olla kiinni siitä, kuinka hyvin hän vastaa kauneusihanteita.

Meidän ei pitäisi pelata ympäröivän yhteiskunnan säännöillä, joissa ulkonäkö on menestyksen merkki ja menestys määrittää arvomme. Kauneuden tavoittelijan on hyvä varautua siihen, ettei ulkonäön kautta saatu hyväksyntä tule täyttämään sisäistä kaipausta, vaikka yhteiskunta niin uskotteleekin.

Voisimmeko kertoa lapsillemme ja ystävillemme, että he ovat ihania ja rakkaita juuri sellaisina kuin ovat? Mitä jos sen lisäksi, että huomaamme uuden kampauksen kysyisimme, mitä he ovat ajatelleet tällä viikolla tai minkä asian puolesta he haluaisivat tänään rukoilla? Miten tukisimme toisiamme niin, että monenlaiset kykymme saisivat tulla käyttöön?

Olet prinsessa, et missi

Kauneus on kaunista. Iloitkaamme siitä. Mutta sillä, että olemme Jumalan prinsessoja, ei ole mitään tekemistä kasvohoitojen ja hienojen mekkojen kanssa. Todellinen merkitys löytyy siitä, että kuninkaan tyttärinä olemme valtakunnan perillisiä.

Sillä, että olemme Jumalan prinsessoja, ei ole mitään tekemistä kasvohoitojen ja hienojen mekkojen kanssa.

Me emme ole täydellisiä, mutta Jumalamme on, eikä hän muutu. Jumala ei tee virheitä luomistyössään ja on huolellisesti valmistanut sinut. Tästä iloitsee myös psalmi 139: “Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”

Olemme arvokkaita, koska Jumala on luonut meidät kuvaksemme. Jumalan nainen voi olla upea monella tavalla.

Naiset tarvitsevat kokonaisen Jumalan, joka elää heidän kanssaan kokonaista elämää, eivät amerikkalaishenkistä isukkia, joka sanoo heitä näteiksi. Jeesus rakasti meitä antamalla henkensä puolestamme. Jumala kutsuu jokaista naista kertomaan tästä rakkaudesta.

Hän haluaa myös kasvattaa meitä niin, että muistutamme mieleltämme ja toimintatavoiltamme yhä enemmän Jeesusta. Sellaisena olemme hänen silmissään kaikkein kauneimmillamme.

4 Comments

  • Kiitos kirjoituksesta! Jos suuntaisimme katseemme Kristukseen peilin sijasta, ulkonäköpaineetkin pienenisivät.

  • Tämä on asia jossa on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on ihmistäkin. Itse toimin yrittäjänä Kauneusalalla, ja tarjoan mm. kasvohoitoja luonnonmukaisilla tuotteilla ja hoidan toki itseäni myös. Monelle tämä hoidossa käyminen on tapa rauhoittua, hiljentyä ja pitää huolta samalla omasta terveydestä ja siinä ihonhoidolla on oma roolinsa. Monelle nämä rentouttavat hoidot ovat myös hetkiä jolloin saa luotetun ihmisen kanssa jutella elämän iloista ja suruista ja jakaa asioita joita ei välttämättä ehkä muutoin pystyisi. Koenkin, että hoitajana hoidan ihmistä kokonaisuutena, en vain sitä ulkoista kuorta. Tykkään itsekin laittautua, mutta persoonallisesti, enkä tee sitä muita miellyttääkseni tai huomiota hakeakseni saati ulkoisista paineista johtuen. Tykkään vaan korostaa laittautumalla omaa persoonaani. Olen kuitenkin silti Taivaan Isän tytär ja hänelle ihan yhtä rakas kuin sellainen joka ei tällaista laittautumista ja itsensä hoidattamista koe tärkeäksi ja koen että roolini hoitajana on minulle sopiva ja olenkin kokenut tehtäväni siunatuksi vuosien aikana. Saatan hoitojen aikana usein myös ääneti siunata ja rukoilla asiakkaani puolesta ja olen kokenut tämän hyvin tärkeäksi tehtäväkseni. Vaikka sitä hedelmää ei tästä ehkä heti ole nähtävissä , uskon että jokin pieni siemenen alku saattaa näistä hetkistä saada alkunsa. En myöskään ainakaan itse koe olevani pinnallisempi tai vähemmän älykkäämpi vaikka toiminkin hyvinvointialalla ja laittaudun itse silloin kun sellaiselta tuntuu. Minä voin omaa, uniikkia persoonaani käyttää tehtävään, jonka olen kokenut lahjaksi saaneeni ja se on hyvä juuri niin.

    • Kiitos kommentistasi, Miia!
      Tämä kirjoitus pohtii sitä, korostuuko kaunistautuminen ja hyvinvointi seurakunnan (naisten)toiminnassa sillä tavoin, että se jo tuo osalle naisista ylimääräisiä paineita sekä sitä, typistyykö evankeliumi silloin hyvän itsetunnon löytämiseksi. Kyse ei ollut siitä, etteikö kristitty olisi sinänsä vapaa toimimaan näiden asioiden eteen niin vapaa-ajallaan kuin työkseen.
      Ihmisten kohtaaminen, välittäminen ja rukoileminen ovat merkityksellisiä sisältöjä -Jeesuskin toimi ja rakasti ihmisiä juuri niin. Ne voivat tapahtua vaikka samalla kun laitetaan kynsiä tai muuta. Hienoa, että olet löytänyt lahjasi ja paikkasi!

  • Tätä olen usein ihmetellyt. En ole ollenkaan ainoa, joka jättää menemättä naistenpäiviin sisällön vuoksi. Koemme olomme vieraaksi kynsilakkapullojen keskellä tilaisuudessa, jossa puhuja kertoo, että me naiset olemme sellaisia ja tällaisia. Se saa minut kokemaan, että olen epäonnistunut hengellisessä elämässäni, kun en pidä vaaleanpunaisista hörhelöistä, voimaantumisesta ja hoivaamisesta, enkä voi sietää kynsilakkaa. Työelämässä ja muussa arjessa en joudu koskaan huomioimaan naiseuttani, paitsi joissain julkisissa vessoissa. Eikä sitä huomioi kukaan muukaan, vain seurakunnassa naiset laitetaan stereotyyppiseen lokeroon. Entä, jos haluaisinkin naistenpäivillä vahvaa teologista opetusta kolminaisuusopista, Mooseksen kirjoista sekä johtamisesta seurakunnassa? Sitten nuoruuteni aikojen käsitys sukupuolesta ja sen ilmaisusta on kovasti ja oudosti kaventunut. Edelleen kristillisissäkin yhteyksissä, lehtihaastatteluissa kerrotaan heidän ulkomuodostaan ja harrastuksistaan, jopa shoppailustaan. Miehien kohdalla ei näin toimita, vaan kerrotaan siitä, mitä he ovat tehneet ja saaneet aikaan. En tiedä, miten paljon aikaansaaneet ja viisaat naiset suostuvat tuollaisiin artikkeleihin. Ei yhdenkään pastorin ulkonäköä kommentoida lehtijutussa, joka käsittelee hänen työtään. Naisten kohdalla tätä näkee vieläkin. Riipii suunnattomasti. Kiitos siis tästä kirjoituksesta.

Comments are closed.