Jumala valitsi köyhän ja ulkopuolisen naisen osaksi suurta suunnitelmaansa. Lue, millainen oli lehtemme nimikkohenkilön elämä!
Raamatusta löytyy lukuisia kertomuksia, joissa Jumala nostaa tavallisen tallaajan erityiseen asemaan. Moni meistä toivoo samaa omalle kohdalleen: että joku näkisi erityisyytemme ja sisäisen prinsessamme. Että elämällämme kaikkine vastoinkäymisineen olisi jokin merkitys.
Vanhaan testamenttiin talletettu Ruutin elämäntarina on kaikkea tätä. Selviytymistarinassa on kuitenkin syvällisempi ulottuvuus: vaikka se sijoittuu ajalle yli tuhat vuotta ennen Jeesuksen syntymää, siinä on nähtävissä pilkahduksia Jeesuksesta. Traaginen tapahtumaketju paljastuu viimein koko maailmaa koskettavaksi rakkauskirjeeksi Jumalalta ihmisille.
Monikulttuurisen perheen koettelemukset
Raamatun aikoihin naisten tarinoita kirjattiin ylös harvoin. Ruut on poikkeuksellinen päähenkilö myös syntyperänsä vuoksi: hän kuului Israelin naapurikansaan moabilaisiin, johon suhtauduttiin torjuvasti. Oli jopa kiellettyä solmia avioliitto heidän kanssaan. Kun tätä lakia uhmattiin, Jumalan palvelemiseen sekoittui epäpyhiä aineksia vieraan maan uskonnosta.
Ruutin tarina alkaa juuri tällaisesta rikkomuksesta. Israelilainen perhe muuttaa Moabiin nälänhätää pakoon ja perheen pojat ottavat vaimokseen paikalliset naiset. Miesten äiti Noomi kuitenkin huolehtii siitä, etteivät juutalaisten tavat ja usko katoa perheen elämästä. Kenties juuri hänen ansiostaan myös toinen moabilaisista miniöistä, Ruut, kiinnostuu Israelin Jumalasta.
Sitten perhettä kohtaa kamala suru: miehet kuolevat yksi toisensa jälkeen. Jäljelle ei jää ketään, joka toisi leivän pöytään, eikä lapsiakaan ole. Kolmella leskellä on ilman turvaverkkoa hyvin heikot tulevaisuudennäkymät keskenään, joten surun murtama Noomi päättää lähteä etsimään uutta alkua synnyinmaastaan Israelista.
Ratkaiseva askel kohti tuntematonta
Ruutin ja hänen kälynsä kannattaisi nyt kaiken järjen mukaan palata lapsuudenkoteihinsa ja etsiä uudet aviomiehet. Noomi yrittääkin patistaa heitä siihen, mutta nuoret naiset eivät suostu noin vain hylkäämään rakasta anoppiaan. Tiukan keskustelun jälkeen toinen miniöistä myöntyy ehdotukseen. Ruut taas sanoo anopilleen:
“Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!”
Ruutin päätös on radikaali. Seuraamalla Noomia Israeliin hän käytännössä heittää hyvästit haaveille uudesta aviomiehestä ja lapsista. Eihän kukaan kunnollinen juutalaismies huolisi vaimokseen moabilaista leskeä! Vaikuttaa siltä, että yhteinen suru on syventänyt kahden eri-ikäisen naisen suhdetta ja synnyttänyt verisiteitä vahvemman ystävyyden.
Päätöksessä on kaikkein merkittävintä se, että Ruut valitsee Jumalan.
Valintaa ohjaa varmasti myös huoli anopin selviämisestä. Sen sijaan, että matkaan lähtisi yksinäinen nainen, heitä on nyt kaksi tukemassa toisiaan. Ruut on häkellyttävän uskollinen ja uhrautuvainen miniä!
Päätöksessä on kuitenkin kaikkein merkittävintä se, että Ruut valitsee Jumalan. Vai käykö sittenkin toisin päin? Jumala veti Ruutia puoleensa, sillä hän halusi tämän elämän runteleman naisen osaksi suurta suunnitelmaansa. Tapaus on vihje Jumalan tulevista suunnitelmista. Juutalainen usko oli sidottu kansalaisuuteen, mutta Jumala halusi avata tien pelastukseen koko maailmalle – kenelle tahansa, joka uskoo Jeesukseen.
Väliinputoajan ainoa toivo
Ruut on köyhänä, lapsettomana leskinaisena todellinen hylkiö. Pian hän saa otsaansa uuden leiman: Israelissa häntä katsotaan kieroon, sillä hän on ulkomaalainen ja vieläpä kotoisin kaiken iljettävyyden tyyssijasta.
Ruutilla ei ole uudessa kotimaassaan ystäviä, sukulaisia tai mahdollisuutta toimeentuloon. Mooseksen laissa on kuitenkin säädös, jonka tarkoituksena on taata ravinto kaikkein köyhimmille: Sadonkorjaajien täytyy jättää peltojen reunat puimatta, jotta nälkäinen voi poimia sieltä viljantähkiä. Kaikki maanomistajat eivät sitä ahneuksissaan noudata, mutta Ruut löytää pellon, jolta siipeilijää ei häädetä pois.
Sadonkorjaajat ihmettelevät ahkeruutta, jolla Ruut poimii syötävää itselleen ja anopilleen. Kun varakas maanomistaja Boas tulee tarkastamaan tiluksiaan, hänkin kysyy hämmästyneenä: “Kuka tuo tyttö on?” Sanavalinnan voisi raamatunopettaja Jukka Norvannon mukaan kääntää jopa: “Kuinka olen voinut olla näkemättä aiemmin tuota tyttöä?”
Moni olisi ärsyyntynyt siitä, että vierasmaalainen nainen kärkkyy jämiä arvokkaasta viljasadosta. Boas sen sijaan kohtelee Ruutia korostetun kunnioittavasti ja pyytää jopa tätä jäämään pellolleen seuraaviksikin päiviksi. Hän tarjoaa ruokaa ja vannottaa työntekijöitään pitämään huolta, ettei Ruut joudu kohtaamaan rasismia. Miehen asenne luultavasti kumpuaa siitä, että hänen oma äitinsä Rahab hyväksyttiin juutalaisten yhteisöön vastaavanlaisesta hylkiön asemasta.
Unelmien poikamies paljastuu
Boasin lempeä käytös lyö Ruutin ällikällä. Tämä on liian hyvää ollakseen totta! Boas kertoo kuulleensa puheita Ruutin rohkeudesta, uskollisuudesta ja uskonnollisuudesta. Se, että mies kiinnittää huomiota juuri näihin ominaisuuksiin, kertoo paljon sekä hänestä että Ruutista. Varmaan muunkinlaisia juoruja on liikkeellä, mutta Boas valitsee uskoa positiivisiin puheisiin.
Jos Ruutin sisäinen kauneus onkin häikäisevää, on myös Boas oikea prinssi Uljas. Hän tarjoaa ruokaa, turvaa, lohdutusta ja julkisia kehuja – muttei kuitenkaan matchoillen ja tunkeilevasti vaan kohteliaasti ja sopivan pidätttyväisenä. Ensitapaamisen menukin on romanttinen: popcornia ja viiniä.
Ensitapaamisen menu on romanttinen: popcornia ja viiniä.
Kuin unelmien poikamies konsanaan, Boas ei heti lyö kaikkia korttejaan pöytään. Vasta kotona anopin luona Ruutille paljastuu, että hyväntekijä on sukua Noomille. Tieto avaa heidän tilanteeseensa uuden, yllättävän toivon. Vuosia sitten Noomin mies on nälänhädässä myynyt pois perheelle kuuluvat perintömaat, mutta Mooseksen laki velvoittaa lähintä sukulaista lunastamaan ne takaisin (3. Moos. 25:25).
Laki takaa sosiaaliturvan myös leskille: jos nainen jää leskeksi lapsettomana, hänellä on oikeus saada edesmenneen miehensä veli uudeksi aviomiehekseen (5. Moos. 25:5). Paha vain, ettei Ruutin ja Noomin perheeseen jäänyt edes veljiä. Kehtaisiko Ruut kaiken erityiskohtelun päälle vielä vaatia tuntemattomalta sukulaiseltaan pysyvää elatusta?
Anoppi laittaa rattaat pyörimään
Ruut ja Boas saavat silmäillä toisiaan yli kuukauden, koko viljan korjaamiseen kuluvan ajan. Romanssi ei kuitenkaan etene. Herrasmiehenä Boas ei kiirehdi. Hän kunnioittaa lakia, jonka mukaan eräs läheisempi sukulainen voi “lunastaa” Ruutin aviomiehekseen.
Noomi ymmärtää Boasin ylitsevuotavaan ystävällisyyteen kätkeytyvät vihjeet. Hän ohjeistaa Ruutia siinä, kuinka tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Haluaahan Noomikin sydämellisen Boasin perheeseensä. Kun Boas on käynyt sadonkorjuujuhlien päätteeksi puimatantereelle nukkumaan, Ruut peseytyy, laittaa hajuvettä ja ujuttautuu yön pimeydessä miehen peiton alle jalkopäähän.
Suunnitelman noudattaminen vaati rohkeutta. Puimatanner oli paikka, jossa prostituoidut tyypillisesti myivät palveluksiaan (Hoos. 9:1). Jos joku tunnistaisi Ruutin, hänen maineensa olisi mennyttä ja viimeinenkin toivo perhe-elämästä ja turvatusta tulevaisuudesta haihtuisi. Kun Boas herää, Ruut esittää hänelle pyynnön, joka merkitsi käytännössä kosintaa – melko radikaalia tuon ajan naiselta!
Onneksi tarina päättyy kauniisti. Ruut ja Boas menevät naimisiin ja saavat lapsen, jonka hoivaaminen auttaa myös Noomia toipumaan omien poikiensa menetyksestä. Samasta lapsesta polveutuu myöhemmin kuningas Daavid, joka nostaa Israelin valtakunnan loistoon. Ruutin ja Boasin jälkeläisten linja huipentuu lopulta koko ihmiskunnan kuninkaaseen ja pelastajaan, Jeesukseen!
Taas näitä pelastajaprinssejä…
Kuulostaako lässyltä? Petyitkö, kun sitkeä ja rohkea Ruut ei päätynyt pitämään itse huolta itsestään, kuten nykypäivän tarinoiden suosikkisankarittaret, vaan tarvitsi miestä pelastajakseen? Jumala olisi toki voinut nostaa Ruutin köyhyyden kuopasta myös ilman prinssi Uljaan apua. Hän halusi kuitenkin paljastaa vielä hienomman totuuden omasta luonteestaan.
Jeesuksen mukaan kaikki Vanhan testamentin kirjat ennustavat hänestä (Luuk. 24:27) – ja hän jos kuka tuntee Raamatun. Siispä myös Ruutin kirja, joka näyttää päällisin puolin vain suloiselta tuhkimotarinalta, on pohjimmiltaan kertomus Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Jumala johdatti Boasin pelastamaan Ruutin surkealta kohtalolta, jotta ymmärtäisimme, kuinka hän itse tahtoo pelastaa meidät ja ottaa perheeseensä.
Jeesus valitsee meidät suojiimme, vaikkemme osaa tai edes halua toimia häntä miellyttävällä tavalla. Hän tarjoaa umpikujaan ajautuneelle ihmiselle mahdollisuuden uuteen alkuun. Hän huomaa hylkiöt ja rakastaa heitä kuin aviomies vaimoaan. Moni onkin Jeesukseen tutustuessaan ihmetellyt Ruutin tavoin: “Miten voit olla minulle niin hyvä?”
Kuten Boasia, myös Jeesusta kutsutaan Lunastajaksi. Hän on maksanut tarvittavat lunnaat, jotta jokainen ihminen voi vapautua syntiensä aiheuttamasta tuomiosta. Maksu tapahtui, kun hän antoi henkensä puolestamme. Ehkä ei ole sittenkään hullumpi juttu päätyä prinssin pelastamaksi!