Vaatteet ovat viesti. Ne kertovat kulttuurista, yhteiskuntaluokista ja harrastuksista: siitä mitä puolustamme ja mitä vastustamme. Vaatteet verhoavat ihmisen rajat eli kehon. Niillä voimme myös viestiä, miten suhtaudumme kehoomme: rohkeasti ja siveästi, vai häveten ja muilta hyväksyntää hakien.
Mitä siveä pukeutuminen tarkoittaa tänä päivänä?
Sanana siveys saattaa herättää länsimaalaiselle naiselle epämiellyttäviä tai jopa alistavia mielikuvia burkhista ja nunnakaavuista. Siveyden jännittävyys ja elinvoimaisuus valkeni minulle henkilökohtaisesti yllättävältä taholta – paavi Johannes Paavali II:n (1920–2005) kirjoituksista. Hänen ajatuksensa ovat olleet kimmokkeena lähteä pohtimaan asiaa.
Päinvastoin kuin saattaisi kuvitella, pukeutumisen siveellisyys ei ole suoraan verrannollista sen peittävyyteen. Alastomuus ei ole ongelma, ongelma on välineellinen suhtautuminen toisen kehoon. Jokainen meistä on arvokas persoona, jota muut eivät saa käyttää pelkästään välineenä. Siveys suojelee meitä välineellistämiseltä.
Käytännössä siveys voi näyttää eri kulttuureissa hyvinkin erilaiselta. Siinä on kuitenkin aina kysymys kunnioittavasta asenteesta.
Siveys on lahja kummallekin sukupuolelle. Jokainen on tietenkin itse vastuussa siitä, miten katsoo toista ihmistä – riippumatta hänen pukeutumisestaan. Toisaalta jokainen meistä on myös vastuussa siitä, mihin pukeutumisellaan pyrkii. Jos ihminen yrittää pukeutumisellaan “myydä” itseään, hän loukkaa omaa arvoaan, sekä myös sen ihmisen arvoa, jonka mielenkiintoa hän havittelee. Jos esimerkiksi nainen yrittää paljaalla pinnalla päästä miehen suosioon, hän ei kohtele tätä arvokkaana persoonana, joka on kokonaisuus, vaan yrittää vedota vain yhteen viettiin hänessä. Itseään ei pidä kohdella kauppatavarana, mutta ei myöskään toista ostajana.
Jason Lepojärvi kirjoittaa Hyvejohtajuus-blogissa: “Jos seksuaalisuus on puutarha, siveys on sen elinvoima ja puutarhuri.” Siveys ohjaa, ravitsee ja vapauttaa seksuaalisuutta niin, että opimme rakastamaan eli tavoittelemaan toisen persoonan parasta.
Käytännössä siveys voi näyttää eri kulttuureissa hyvinkin erilaiselta. Siinä on kuitenkin aina kysymys kunnioittavasta asenteesta. Siveyttä vaaliva ihminen kohtelee sekä itseään että toisia ihmisiä kokonaisvaltaisesti ja arvostaen. Hän haluaa palvella ja tuottaa iloa, eikä herättää huomiota keinolla millä hyvänsä. Siveys on arvokkuutta. Se näkyy ihmisen ajatuksissa, teoissa ja tavoitteissa – vasta sitten pukeutumisessa. Jos kunnioitan toisia ja itseäni, haluan myös pukeutumisellani näyttää sen.
Pukeutumisen teologiaa
Paavali kirjoittaa Raamatussa, että peitämme erityisen säädyllisesti ne kehonosat, joita häpeämme (1. Kor. 12:23). Häpeä on Johannes Paavali II:n mukaan ikään kuin puolustusmekanismi välineellistä katsetta vastaan. Paratiisissa ennen lankeemusta ihminen rakasti toista kokonaisuutena: ainutlaatuisena kehona, sieluna ja henkenä samaan aikaan. Viikunanlehdet tulivat kuvioihin heti, kun syntyi pelko joutumisesta toisen välineeksi.
Ihmispersoona on aina enemmän kuin yksi ominaisuus tai ilmaus. Meitä hävettää, jos katsomme tai meitä katsotaan pelkästään yhden ominaisuuden kautta, oli se sitten alastomuus tai mikä tahansa muu. Keho tai alastomuus ei ole sinänsä hävettävää, mutta on hävettävää ajatella sitä irrallaan kokonaisuudesta.
Keho tai alastomuus ei ole sinänsä hävettävää, mutta on hävettävää ajatella sitä irrallaan kokonaisuudesta.
Vaatteet ovat siis langenneessa maailmassa tarpeen: voi tulla kylmä, voi tulla helle, voi tulla häpäistyksi tai esineellistetyksi. Jumala osoittaa huolenpitonsa tekemällä Aadamille ja Eevalle nahasta vaatteet heti syntiinlankeemuksen jälkeen, kun he ovat joutuneet pois paratiisista (1. Moos. 3:21). Jumala haluaa ihmisille kuitenkin vielä parempaa: hän tahtoo pukea meidät häävaatteisiin. Morsiuspuku viittaa johonkin kauniiseen ja puhtaaseen – rakkauteen himon sijaan. Jeesuksen pelastustyö on sitä, että saamme aivan ilmaiseksi vaihtaa sielumme likaiset vaatteet – himon, pelon, häpeän – täydelliseen puhtaaseen juhlapukuun (ks. Ilm. 7:14).
Juhli vaatteilla arjessa!
Vaatteiden symboliikasta takaisin arkipäivään. Miten pukeutumisella voisi viestiä omaa arvoa ja ainutlaatuisuutta? 24-7-rukousliikkeen runossa nimeltä Näky (The Vision) kuvataan Jumalaa rakastavia ihmisiä muun muassa näin: “He pukeutuvat kommunikoidakseen ja juhliakseen, mutteivät koskaan piiloutuakseen.”
Kumpi on todella rohkeaa pukeutumista, paljastava vai peittävä kaula-aukko? Ehkä olennaista on se, mitä se paljastaa ja mitä se peittää. Nainen voi paljastaa ulkoisen kehonsa peittääkseen sielunsa ja toisaalta peittää sen paljastaakseen sielunsa. Rohkeinta on minusta paljastaa sydämensä.
Pukeutuminen voi olla keino etsiä huomiota, yritys saada muut kertomaan, että olen arvokas. Toisaalta pukeutuminen voi olla myös tapa kertoa muille, että tiedän olevani arvokas. Lopulta vain Jumala voi kertoa minulle oman arvoni. On oma tehtäväni pitää siitä kiinni. Jos muilta keräämäni huomio osoittautuukin pelkäksi himoksi, se ei kerro minulle omasta arvostani mitään, vaan päinvastoin häpäisee sen.
Pukeutuminen voi olla keino etsiä huomiota, yritys saada muut kertomaan, että olen arvokas. Se voi olla myös tapa kertoa muille, että tiedän olevani arvokas.
Oman kulttuurini rajoissa ja mahdollisuuksissa haluaisin kiinnittää ihmisten huomion ensisijaisesti siihen, kuka olen, en siihen, millainen vartalo minulla on. Toki kehollisuus on tärkeä osa olemustani, mutta haluan tulla nähdyksi kokonaisuutena. Haluaisin, että Jumalan minuun laittama luovuus, kauneus ja monimuotoisuus voisi tulla pukeutumiseni kautta esiin. Siveys ei ole vakavaa tai tukahduttavaa – päinvastoin! Vaatteilla voi leikkiä, niillä voi kertoa tarinoita, huvittaa ja riemastuttaa ihmisiä. Juhlitaan siis vapaasti pukeutumisellamme sitä, että olemme rakastettuja, ainutlaatuisia ja kauniita joka päivä!
Haluan myös haastaa erityisesti miehet antamaan meille naisille huomiota koko persoonamme perusteella, huomaamaan meidät kehoina, sieluina ja henkinä. Kutsukaa meitä kauniiksi, mutta älkää pelkästään ulkomuotomme perusteella! Katsokaa meitä silmiin, katsokaa, mitä kehomme kertovat sydämestämme. Ehkä silloin vähenisi himoitsevan huomion haku. Kun tottuu laatuviiniin, ei halpa enää kelpaa.
Lisää Johannes Paavali II:n teologiasta:
Love and Responsibility (1981). Ignatius Press.
Man and Woman He Created Them: A Theology of the Body (2006). Pauline Books and Media.
