Vuokko Heikinheimo on tehnyt pitkän vapaaehtoisuran kristillisessä naistyössä. Hän rohkaisee naisia rukoilemaan ja kuuntelemaan ajankohtaisia tarpeita.
1970-luvulla perheellisellä naisella ei ollut helppoa työelämässä.
– Kun lapsi sairastui, ei työssäkäyvällä äidillä ollut oikeutta jäädä kotiin häntä hoitamaan. Tilanne oli hyvin ahdistava, kertoo Vuokko Heikinheimo.
Hän oli tuolloin viiden lapsen äiti ja aktiivisesti mukana kristillisen naisyhdistyksen NNKY:n toiminnassa Tampereella. Vuokko ryhtyi pohtimaan muiden järjestön naisten kanssa, mitä he voisivat tehdä epäkohdalle.
– Aloimme järjestää äidikekursseja, joilla käyneitä naisia tilattiin pulmatilanteissa perheen avuksi. Aluksi tilaajina oli monia liike- ja teollisuuslaitoksia.
Naisjoukko halusi auttaa ihmisiä tässä ja nyt, mutta toiminnalla oli lopulta myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
Työmaa naisjärjestössä
Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys on kansainvälinen, ekumeeninen ja monikulttuurinen naisten ja tyttöjen liike. Suomessa vuodesta 1896 alkaen toimineen järjestön ytimenä on alusta asti ollut kristillinen usko. Tämän lisäksi on pyritty tarttumaan ajankohtaisiin naisten elämän haasteisiin.
Halun reagoida naisten kysymyksiin Vuokko on saanut jo äidinmaidossa. Vuokon äiti Yolanda Kalkas oli aikanaan Turun NNKY:n puheenjohtaja, joten jo pikkutyttönä Vuokko päätyi mukaan yhdistyksen tyttökerhoon. Sittemmin hän on ehtinyt vaihtaa kotikaupunkia ja vaikuttaa Tampereen NNKY:n puheenjohtajana, lähetyspiirissä, tunturipiirissä sekä yksinhuoltajakahvilassa. Onpa hän kantanut vastuuta myös valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla.
– Kristillinen palvelutyö on yksi lähimmäisenrakkauden muoto. On hienoa, kun näkee tarpeen, jossa voi auttaa. Se antaa elämään merkitystä ja mielekkyyttä, Vuokko toteaa.
Hänelle kristillisyys merkitsee ennen kaikkea lämpöä, turvaa ja rakkautta. Sitä, ettei tarvitse luottaa vain omiin voimiinsa.
– Kaikki, mitä tapahtuu ei ole minusta kiinni. Joka tehtävään voin pyytää voimaa ja taitoa. Jumalan siunaus kantaa.
Ajan tarpeisiin vastaamassa
Vuokosta on tärkeää, että naisten ajankohtaisiin tarpeisiin vastataan. 1970-luvulla se tarkoitti äidikepalvelun perustamista, nykyään esimerkiksi Itu-työn eri muotoja, joissa tuetaan naisia kriisiraskauksissa sekä äitejä ja lapsia haastavissa elämäntilanteissa.
Äidikepalvelukin pyörii edelleen. Äidikkeitä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun vanhemman on päästävä hoitamaan asioita, harrastamaan, opiskelemaan tai tukiryhmään. Lähellä ei välttämättä asu sukulaisia tai ystäviä, joilta voisi saada apua lastenhoidossa.
Jokaisella naisella on hyvä olla mahdollisuus kasvaa vastuuseen.
Työ on muuttunut hiukan, mutta edelleen sen periaate on sama: Naisia koulutetaan äidikkeiksi, jotka vastaavat muiden naisten ja heidän perheidensä akuutteihin tarpeisiin.
– On tärkeää tehdä yhteistyötä naisten ja miesten kesken, mutta tärkeää on sekin, että naisille on olemassa oma vaikuttamisen paikka. Se tukee naisen itsenäisyyttä ja päätöksentekoa, Vuokko toteaa.
Hän muistuttaa, että naisia on monenlaisia.
– Yhdelle on luontaista johtaa, toiselle vetäytyä, mutta jokaisella naisella on hyvä olla mahdollisuus kasvaa vastuuseen. Keskeisintä on kysyä: Mitä tässä ajassa tarvitaan?
Naiset saivat muutosta aikaan
Nuori perheenäiti Vuokko ei aavistanut, että tulevaisuudessa yhteiskunta ryhtyisi tukemaan perheitä pikkulapsivaiheessa. 70-luvun naisten aktiivisuus vaikutti siihen, että perheiden tarpeet huomioitiin lopulta myös lainsäädännössä.
– Äidiketyö teki osaltaan näkyväksi sen, että on olemassa ongelmakohta, johon on löydettävä ratkaisuja, Vuokko sanoo.
Vuonna 1983 yhteiskunta alkoi maksaa kotihoidon tukea vanhemmalle, joka hoitaa kotona useampaa pikkulasta. Muutaman vuoden päästä tuki laajennettiin alkamaan jo ensimmäisestä lapsesta.
Vuonna 1988 lakiin kirjattiin oikeus jäädä töistä neljäksi päiväksi kotiin hoitamaan sairastunutta alle 10-vuotiasta lasta. Nykyään joillakin aloilla, kuten naisvaltaisissa kunnan töissä, oikeus ulottuu 12-vuotiaaseen saakka eikä palkanmaksu keskeydy hoidon ajaksi.
Laki mahdollistaa tänä päivänä pidemmänkin hoitovapaan ottamisen, jos vain työnantaja kykenee järjestämään työt sopivalla tavalla. Hoitamaan voi jäädä myös vaikkapa iäkkäitä vanhempia tai sairasta puolisoa.
Aktiivinen rukoilija
Vaikka lainsäädäntö on helpottanut naisten arkea, elämä on Vuokon mielestä vuosien saatossa monimutkaistunut.
– Vaatimukset ovat joka tavalla kasvaneet. Sota-ajan nuorena minulla oli tietysti omat pelkoni ja ahdistukseni, mutta nykynuorilla on kyllä paljon enemmän uhkakuvia. Joka tietoa lisää se tuskaa lisää, Vuokko huokaa.
Rukous on ihana lahja ja mahdollisuus.
Vuokon elämä on nykyään rauhallista.
– Olen jo vähän syrjässä. Lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten kautta tietysti seuraan maailmaa. Vanhuus on siitä ihanaa, ettei minulta odoteta enää mitään.
Aktiivisuus ei kuitenkaan näytä kadonneen, vaan pikemminkin muuttaneen muotoaan. Vuokko rukoilee, että löytyisi viisautta, näkeviä silmiä ja kuulevia korvia vastaamaan naisten ajankohtasiin tarpeisiin.
– Nykynaisille haluan sanoa rohkaisuksi, että rukous on tärkeä, ihana lahja ja mahdollisuus. Vaikken minäkään usein usko, että mitään tapahtuu, niin saan kumminkin hämmästyä rukousvastauksista. Jumala kuulee rukoukset! Tämä on minun pääasiallinen toivon viestini.
Hei.. Kiitos Vuokon kuvauksestasi!
Tunsin..tunnen hänen äitinsä, Yolandan ja perhekuntaansa aika hyvin sisältäpäin erityisesti 1970-luvulta. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä!
Yst.terv. Seppo Linnanlehto