Kuva: Nelli Heinimo

Fiona Chow: “Ylistys ei ole musiikkityylistä kiinni”

Kanadalainen Fiona Chow koki, että Jumala kutsuu häntä Suomeen. Nyt hän rohkaisee seurakuntia ylistämään Jumalaa.

Seurakuntatalon salista kuuluu rytmikästä musiikkia. Kansainvälinen jumalanpalvelus on käynnistymässä, ja bändi johdattaa osallistujat iloiseen lauluun. Pianon takana ahertavan naisen määrätietoiset eleet paljastavat, että hän pitää lankoja käsissään.

Kirkkokahveilla päädyn juttelemaan naisen kanssa. Käy ilmi, että kanadalainen Fiona Chow on tässä seurakunnassa vain vierailijana: häntä on pyydetty auttamaan muusikoita kehittymään ylistyksen johtamisessa.

Uteliaisuuteni herää. Miten Fiona on päätynyt Suomeen kouluttamaan ylistäjiä? Sovimme uuden tapaamisen kahvilaan, jotta hän voi kertoa tarinansa.

“Opin suomen kielen ylistämällä”

Fiona Chow on ammattimuusikko ja toimii Sibelius-Akatemiassa musiikinteorian ja historian opettajana. Vapaa-ajallaan hän käyttää osaamistaan seurakunnissa, jotta ihmiset voisivat löytää musiikin kautta lähemmäs Jumalaa.

Fiona kertoo musiikkiharrastuksensa alkaneen aikoinaan vanhempien päähänpistosta. Nämä tuumivat, että pianonsoitto tekisi hyvää tytön heikoille käsille. Nuottien lukeminen oli kuitenkin Fionalle hankalaa.

– Olin vähän muita hitaampi oppimaan. Nautin silti musiikista ja soittelin usein korvakuulolta, Fiona sanoo.

Sinnikkäällä harjoittelulla Fionasta kehittyi taitava pianisti ja laulaja, ja hän hakeutui opiskelemaan musiikkia yliopistoon New Yorkiin.

Fiona sai vuonna 2011 työtarjouksen Suomesta. Maa oli hänelle jo ennestään tuttu.

– Olin ollut edellisvuonna lomalla täällä, ja minulla oli suomalaisia ystäviä. Minusta tuntui, että Jumala kutsuu minua tänne.

Ymmärsin vasta Suomeen muutettuani, että kutsumukseni on johtaa ylistystä.

Fionalle oli kehittynyt jo varhaisessa iässä syvä luottamus Jumalaan. Teininä hänellä oli tapana istua pianon ääreen ylistämään, kun elämä tuntui vaikealta. Hän oli musisoinut myös kotiseurakunnassaan, muttei ollut tavoitellut paikkaa musiikista vastaavana vapaaehtoisena.

Ymmärsin vasta Suomeen muutettuani, että kutsumukseni on johtaa ylistystä ja auttaa muitakin kehittymään siinä.

Vaikka Fiona oppii yleensä kieliä helposti, suomen kieli yllätti vaikeudellaan. Hänen paikalliset ystävänsä olivat ruotsinkielisiä, ja Fiona huomasi saavansa kiinni heidän puheestaan paljon vaivattomammin. Vuoden kuluttua Fiona puhui jo itsekin sujuvaa ruotsia.

Suomea hän alkoi harjoitella vähitellen musiikin kautta. Ystävät käänsivät laulujen sanoja ja kertoivat, kuinka ne lausutaan. Nykyään hän pystyy laulamaan suomeksi, vaikka puhe edelleen takkuilee.

– Useimmat oppivat kielen työn kautta ja arjesta, mutta minun suomenkieleni on opittu ylistyksestä ja hengellisistä tilaisuuksista, Fiona toteaa.

Videolla Fiona Chow laulaa yhden suomenkielisistä suosikkilauluistaan. Video: Maria Malmi (Juttu jatkuu videon alapuolella)

Sovittelua ja tiimin johtamista

Fiona Chow löysi oman paikkansa seurakunnasta, jossa on kristittyjä useista eri maista. Siellä hän on myös päässyt kehittymään kutsumustehtävässään. Mitä ylistyksenjohtaja oikein tekee?

– Valitsen musiikin seurakunnan tilaisuuksiin ja johdattelen bändiä ja seurakuntaa ylistämään Jumalaa, Fiona tiivistää.

Kulissien takana on paljon arkista aherrusta, joka jää usein seurakuntalaiselta huomaamatta.

– Viikoittaiseen työhöni kuuluu suunnittelua, treeniaikojen sopimista, yhteydenpitoa muusikoiden ja pastorien kanssa ja heidän toiveidensa kuuntelemista. Tarvittaessa järjestän vaikka kahvituksen harjoituksiin, Fiona kertoo.

Konfliktien ratkaiseminen on osa työtäni.

Ylistyksen johtaminen on Fionan mukaan erilaista kuin ylistäminen yksin tai osana joukkoa.

– Johtajana on pidettävä huolta siitä, että kaikki toimii bändissä. Kun ylistän itsekseni, en ajattele teknisiä asioita tai sitä, mikä laulu tulee seuraavaksi.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä on ylläpitää bändin ryhmähenkeä. Siinä johtamisen taito korostuu.

– Musiikki on muusikoille herkkä asia ja kaikilla on omat mielipiteensä siitä, joten konflikteja syntyy helposti. Niiden ratkaiseminen on osa työtäni, ja se on joskus vaikeaa.

Videolla Fiona Chown johtama Kingdom’s Singers -kuoro esiintyy Helsingin Tuomiokirkossa itsenäisyyspäivänä 2017. Video: Maria Malmi (Juttu jatkuu videon alapuolella)

Fiona näkee ylistystiimin kuin pienenä seurakuntana, jota hän johtaa, innostaa ja rohkaisee.

– Joku kokee epävarmuutta esiintymisessä, toisen mielestä muut eivät soita tarpeeksi hyvin. Muistutan bändiä siitä, että meidän täytyy olla yhtä Jeesuksessa ja tulla toimeen, Fiona sanoo.

Tehtävän tekee antoisaksi muun muassa se, että ylistyksenjohtaja pääsee katselemaan seurakunnan elämää aitiopaikalta.

– Näen elämien muuttuvan ja ihmisten paranevan. On upeaa johtaa ihmisiä Jumalan luo.

Fiona on johtanut ylistystä myös kameroiden edessä TV7:n lähetyksissä. Se on erilaista kuin muissa tilaisuuksissa, mutta ydin pysyy aina samana.

– Ylistys ei koskaan saa olla esitys, vaikka tv:ssä se tuntuu hieman siltä kameroiden ja tv-meikin vuoksi. Mutta oli tilaisuus mikä tahansa, laulan aina yhden hengen yleisölle – Jumalalle.

Fiona Chow on johtanut ylistystä seurakuntien lisäksi mm. Israel-aiheisissa tilaisuuksissa. Kuva: ICEJ Finland

Monipuolisempaa musiikkia seurakuntiin

Ylistystä ja ylistyksenjohtajia on ollut jo Vanhan testamentin aikoina. Silti moni mieltää ylistysmusiikiksi lähinnä amerikkalaistyyppisen popin, jossa lauletaan Jeesukselle bändin säestyksellä. Fiona ei näe asiaa näin kapeasti.

– Kirkossa musiikin tehtävä on tuoda ihmisiä lähemmäs Jumalaa. Siihen sopii monenlainen musiikki.

Jenkkityylistä ylistysmusiikkia kuulee Suomessa tyypillisimmin vapaakristillisissä ja kansainvälisissä seurakunnissa. Fiona on musisoinut paljon näissä, mutta myös luterilaisen kirkon ja järjestöjen tilaisuuksissa.

– Minut kutsutaan toisinaan luterilaiseen nuorteniltaan tuomaan modernimpaa musiikkia, välillä taas messuun laulamaan klassista, Fiona kertoo.

Fionaa harmittaa, että kirkkomusiikki on Suomessa ahdettu tiukkoihin lokeroihin.

Musiikin tehtävä on tuoda ihmisiä lähemmäs Jumalaa. Siihen sopii monenlainen musiikki.

– Luterilaisessa kirkossa on klassisesti koulutetut kanttorit, vapaissa seurakunnissa taas usein pop-jazz-taustaiset muusikot tai amatöörit. On joko ylistysbändi tai urut.

Hän uskoo, että monipuolisempi musiikki rikastuttaisi kaikkia seurakuntia.

– Luterilainen kirkko kaipaisi lisää vaihtoehtoista musiikkia ja vapaakristilliset seurakunnat myös perinteistä, vanhempia sukupolvia miellyttävää musiikkia.

Videolla Fiona Chow esiintyy solistina järjestämässään Gospel Flow -tapahtumassa keväällä 2017. (Juttu jatkuu videon alapuolella)

Fiona on jo aistinut seurakunnissa musiikillisen liikkumavaran laajenemista. Toisaalta paineet monipuolisuudesta ovat ajaneet joitakin järjestämään erilliset jumalanpalvelukset ikäihmisille ja nuorille, koska nämä eivät pidä toistensa musiikista.

– Mielestäni on tärkeää saada eri-ikäiset samaan jumalanpalvelukseen. Voimme oppia toisiltamme niin paljon. Siksi on tehtävä kompromisseja musiikissa ja opittava rakastamaan muidenkin tyyliä.

Klassisen musiikin koulutus on auttanut Fionaa luovimaan eri musiikkiperinteiden välillä ja toimimaan sillanrakentajana. Kun luterilaista virsikirjaa haluttiin virkistää julkaisemalla siihen lisävihko, Fionaa pyydettiin mukaan suunnittelemaan ruotsinkielistä versiota.

– Ylistyksen kautta Jumala haluaa rikkoa siteitä ja muureja – myös kielimuureja ja muureja eri seurakuntien välillä.

Ollaan ylpeitä suomalaisista biiseistä!

Vaikka suomen kieli on Fionalle haastavaa, hän kertoo laulavansa mielellään suomalaisia ylistyslauluja. Hän hämmästelee, miksi Suomessa ylistetään niin usein englannin kielestä käännettyjen biisien tahdissa.

– Jatkuvasti syntyy uusia hyviä suomenkielisiä ylistyslauluja, jotka tulevat kuin suoraan Jumalan sydämestä. Suomalaisten pitäisi olla niistä ylpeitä! Meidän pitäisi ottaa vastaan se, mitä Jumala haluaa antaa juuri Suomelle.

Fiona kiertää perustamansa Kingdom Singers -ylistyskuoron kanssa esiintymässä seurakunnissa. Hän toivoo, että kuoron esimerkki voisi rohkaista myös riviseurakuntalaisia heittäytymään ylistykseen.

– Sinun ei tarvitse olla hyvä laulaja ylistääksesi Jumalaa. Hän ei välitä siitä miltä kuulostat, vaan hän haluaa ylistyksessä antaa meille jotain sydämestään.

Fiona muistuttaa, että Jumala kehottaa Raamatussa meitä ylistämään häntä. Ylistys ei siis ole vain musikaalisten ihmisten tai tietynlaisten seurakuntien juttu.

– Se ei ole pelkästään laulamista, vaan se voi olla soittamista, rukoilua, tanssimista – melkein mitä vain.

Itselle luontevan ylistystavan voi löytää kokeilemalla erilaisia hengellisen musiikin ja Jumalan lähellä olemisen tyylejä. Totutuista tavoista poikkeaminen saattaa vaatia rohkeutta ja asennemuutosta.

– Usein Jumala kutsuu meitä astumaan mukavuusalueemme ulkopuolelle ja luottamaan häneen. Ylistyksen johtaminen vieraalla kielellä on ollut minulle juuri tätä. Mutta Jumalan kutsuun vastaaminen on aina sen arvoista.

Koetko kutsua ylistyksenjohtajan tehtävään? Lue toisesta jutustamme Fionan 10 vinkkiä ylistyksenjohtajalle!

Nelli on Ruut-lehden päätoimittaja, kirjoittaja ja viestintätyöläinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *