Kun oma lapseni syntyi, minulla ei ollut aavistustakaan kristillisestä kasvatuksesta. Olin ateistivanhempien lapsi, joka tuli aikuisena uskoon. En tiennyt, millaista on pienen lapsen hengellisyys, tai miten uskoa voisi elää todeksi lapsiperhearjessa. Nämä kahdeksan oivallusta auttoivat minut alkuun – ehkä niistä on apua myös sinulle.
1. Anna lapsellesi rakastava koti
Millaisissa perheissä kasvaa uskoon sitoutuneita lapsia ja nuoria? Kalifornialainen Georg Barna on tutkinut asiaa. Tyypillistä oli, että näissä perheissä lasten suhde vanhempiin oli läheinen, toinen vanhemmista oli jäänyt kotiin hoitamaan lapsia niin pitkään kuin se oli mahdollista ja lasten kanssa keskusteltiin ja vietettiin aikaa yli kuusi kertaa enemmän kuin keskimääräisessä amerikkalaisperheessä.
Jotkut kehityspsykologit ovat sitä mieltä, että näemme Jumalan sellaisena, millaisena olemme kokeneet vanhempamme vauva-aikana. Turvallinen ja rakastava kuva vanhemmasta muuttuu myöhemmin ajatukseksi turvallisesta ja rakastavasta Jumalasta. Etäinen ja ankara vanhempi taas vaikuttaa siihen, että kuva Jumalasta on myöhemmin etäinen ja ankara. Ehkä tässä on jotain perää, sillä sanotaanhan Raamatussakin, että jokainen vanhemman ja lapsen suhde kuvastaa taivaallisen Isän suhdetta lapsiinsa.
2. Panosta omaan jumalasuhteeseesi
Ruotsalainen uskontopedagogi Hjalmar Sunden jaottelee vanhemmat kolmeen erilaiseen uskontokasvattajien ryhmään: epävarmoihin, liian varmoihin ja varmoihin. Jokainen näistä kasvattaa lapsiaan tietynlaiseen käsitykseen uskosta, olipa sitten kasvatus tietoista tai ei.
Epävarmoja ovat vanhemmat, jotka käyvät kirkossa silloin tällöin, mutta arjessa uskolla ei ole heille merkitystä ja usko saatetaan kokea ahdistavanakin. Epävarmojen vanhempien lapsille välittyy uskosta ristiriitainen kuva, ja heidän suhteensa uskoon muodostaa häilyväksi, välinpitämättömäksi ja vähätteleväksi.
Vanhempien omasta esimerkistä lapsi näkee, miten usko tuo elämään iloa, lohtua ja turvaa.
Liian varmat vanhemmat ovat autoritaarisia, ja vanhempien uskoa ja päätöksiä ei saa kyseenalaistaa. Kotona lapsilta saatetaan vaatia tiukkojen käyttäytymissääntöjen noudattamista ja erottautumista maailmasta, minkä vuoksi koulun kaveripiirissä lapset tuntevat olonsa ulkopuoliseksi. Näiden vanhempien lapsilla on riski hylätä kokonaan ahdistavaksi kokemansa usko. He saattavat myös omaksua vanhempiensa mustavalkoisen maailmankuvan tai kokea uskossaan jatkuvaa vajaamittaisuutta ja ahdistusta, kun eivät koskaan yllä vanhempiensa asettamiin uskovaisuuden standardeihin.
Näiden väliltä löytyvät varmat vanhemmat, joille usko on tapa elää ja olla. Vanhemmat eivät pakota lapsia omaksumaan näkemyksiään, mutta elämällään he luovat positiivisen ilmapiirin uskon ympärille. Vanhempien omasta esimerkistä lapsi näkee, miten usko tuo elämään iloa, lohtua ja turvaa. Näiden vanhempien lapsille oli todennäköisintä valita aikuisena kotoa opittu tapa uskoa.
3. Älä pakota
Joskus tuntuu siltä, että Jumala antaa ihmisille suuremman valinnanvapauden kuin me ihmiset olemme valmiita antamaan toisillemme. Jumala kuitenkin on antanut meille täyden vapauden valita, haluammeko elää hänen yhteydessään. Niin kipeää kuin se vanhemmille joskus tekeekin, meidän lapsillamme on tuo sama vapaus. Jumala ei pakota ketään luokseen. Mekään emme voi pakottaa toista uskoon, emmekä voi synnyttää uskoa toisessa. Lopulta usko on aina ihmisen itsensä ja Jumalan välinen asia, ja vain Jumala voi sen synnyttää.
Älä pelkää lapsen vaikeita kysymyksiä. Voit vastata kysymyksiin omasta näkökulmastasi, ja jos et tiedä vastausta, voit myöntää sen.
Anna lapsellesi tilaa kysellä, kyseenalaistaa ja etsiä. Anna hänelle lupa olla myös uskomatta, ja löytää sitten uskonsa itse. Älä pelkää lapsen vaikeita kysymyksiä. Voit vastata kysymyksiin omasta näkökulmastasi, ja jos et tiedä vastausta, voit myöntää sen. Vaikka olemme vanhempia, meidän ei tarvitse olla kaikkitietäviä. Vastauksia voitte etsiä yhdessäkin. Jumala ei pelkää meidän kysymyksiämme, sillä hänellä kyllä on jokaiseen kysymykseen vastaus.
4. Älä piilota uskoa lapsiltasi
Suomalaisessa kulttuurissa uskoa on pitkään pidetty yksityisasiana. Jos uskosi on omilta lapsiltasikin piilossa, lapset eivät pääse näkemään, millä tavalla usko vaikuttaa sinun elämässäsi.
Sanoita siis kokemustasi. Kun käytte seurakunnassa, voit kertoa, miksi haluat sinne mennä ja millä tavalla tilaisuus kosketti sinua. Kun sinulla on huolia, voit kertoa että rukoilet niihin Jumalalta apua, ja siitä lohdutuksesta ja rauhasta jota sitten saat kokea – ja myöhemmin ehkä myös rukousvastauksista.
On helppoa rukoilla huomaamatta arjen keskellä, mutta kun rukoilet, voit myös kertoa lapsillesi, että nyt aiot hetken jutella rauhassa Jumalan kanssa. Näin lapsesikin näkee, että rukous on osa arkeasi. Raamattua voitte lukea vaikka yhteisessä hetkessä, jossa lapsilla on omaan ikätasoonsa sopivat lastenraamatut, ja vanhemmilla lapsilla jo omat Raamatut.
5. Ole läsnä arjessa
Ota koppi arjen pienistä tilanteista ja lasten omista kysymyksistä. Kun vietät aikaa lastesi kanssa, saat kuulla mikä heille omassa elämäntilanteessaan on tärkeää. Meillä parhaat opetushetket ovat olleet niitä, kun lapsen omiin elämänkysymyksiin on yhdessä etsitty vastauksia Raamatusta. Silloin tieto ei jää ulkokohtaiseksi, vaan sillä on todellinen merkitys lapsen omassa elämässä.
6. Auta lastasi löytämään uskovia kavereita
Jos usko on vain oman perheen sisäinen juttu, lapsi voi alkaa kokea ulkopuolisuutta omissa kaveriporukoissaan. Kristittyjen ei tarvitse eristäytyä maailmasta ja on vain hyvä asia, että meillä on ystävinä muitakin kuin samalla tavalla uskovia ja ajattelevia. Jokainen meistä silti tarvitsee myös uskovien yhteyttä – myös lapset.
Hengellinen kasvatus on ensisijaisesti kodin tehtävä, mutta seurakuntaan uskoa ja elämää voi mennä jakamaan yhdessä. Jos seurakunnassasi ei ole hyvää toimintaa lapsille, voit yrittää löytää teille ystäväksi edes muutaman uskovan perheen, jonka lapset olisivat samanikäisiä. Lapsille on tärkeää nähdä, että he eivät ole ainoita uskovan kodin lapsia, ja että Jeesuksen seuraaminen on ihan normaalia. Tämä kantaa hedelmää viimeistään murrosiässä, kun kaveripiirin vaikutus voi kasvaa kotia merkittävämmäksi.
7. Etsi hyvä lastenraamattu
Lastenraamattu ei ole sama asia kuin Raamattu. Lastenraamatut ovat aina kirjoittajansa tulkintaa Raamatusta, ja niissä näkyy kirjoittajien ja heidän omien taustayhteisöjensä käsitys Raamatusta ja Jumalasta. Valitse ikäkauteen sopiva lastenraamattu, josta välittyy kuva rakastavasta Isästä, joka siunaa lapsiaan.
Varhaislapsuudessa uskon elämyksellinen puoli on kaikista tärkein, ja liian paljon tietoa liian varhain voi johtaa väärinkäsityksiin.
Lastenraamatuksi kannattaa valita sellainen, josta myös itse pidät! Silloin ehkä muistat lukea sitä myös lapsillesi useammin. Lukekaa lastenraamattua keskustellen, mutta ei yliselittäen – anna lapselle myös tilaa välillä vain eläytyä tarinaan ja löytää sieltä itse itselleen merkittäviä asioita. Kun lapsi alkaa itse kysellä älyllisiä kysymyksiä uskosta, hän on valmis myös omaksumaan vastaukset. Varhaislapsuudessa uskon elämyksellinen puoli on kaikista tärkein, ja liian paljon tietoa liian varhain voi johtaa väärinkäsityksiin.
8. Siunaa lapsiasi
Parasta kristillisessä kasvatuksessa on armo. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Teemme virheitä, joita emme haluaisi tehdä, tai joita emme edes tiedä tekevämme. Onneksi meillä on Jumala, joka on täydellinen Isä. Lapsemme eivät ole yksin meidän varassamme, vaan heillä ja meillä on yhteinen Isä, joka hoitaa, hoivaa ja huolehtii meistä.
Rukoile siis lastesi puolesta, vaikka vain hiljaa mielessäsi. Voit pyytää, että Isä varjelee heitä niinä hetkinä, kun sinä et ole paikalla. Voit rukoilla, että Isä voi hoitaa heitä niissä asioissa, joissa sinä et osaa lapsiasi kohdata. Voit myös rukoilla itsellesi viisautta vanhempana, jotta osaisit vastata juuri omien lastesi tarpeisiin. Ja joskus pelkkä ristinmerkki otsaan riittää lasten nukahdettua vuoteisiinsa. Isä ymmärtää kyllä meidän sydäntemme salatutkin rukoukset.
Lähteet:
Saara Kinnunen: Lapsen usko – Miten tukea lapsen hengellistä kasvua?
Rachel Turnerin luentosarja Parenting for Faith
Georg Barna: Revolutionary Parenting
