Lopetin kristillisten romaanien karttelun

Olen ollut epäluuloinen ronkeli kristillisten romaanien suhteen. En tiedä mistä suuhun on jäänyt puiseva tai ennalta-arvattava maku. Vähän niin kuin raamatullisista hahmoista tehdyt elokuvat, joita en viitsi katsoa, koska tiedän jo mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Fiktio kyllä muuten maistuu, varsinkin jo ennalta hyväksi koettujen kirjailijoiden kynästä.

Hyvä kirja ei voi olla liian pitkä. Nautinnollisimpia lukukokemuksia ovat ne kirjat, joiden henkilöt elävät mielessä sillä aikaa, kun on pakko elää arkea, ja joiden pariin livahdetaan ahmaisemaan pari sivua heti, kun on vähänkin ylimääräistä aikaa. Hyvän kirjan vuoksi voi uhrata unen, ruoan ja perjantai-illan elokuvan. Onnellinen se aviopari, jotka ovat molemmat hyvän kirjan lumoissa samaan aikaan.

Luin jostakin, että on olemassa kahdenlaisia ravintolatilaajia: toiset tilaavat aina sen saman, tutun annoksen ja toiset kokeilevat joka kerta jotain uutta. Olen harmitellut jumittumistani samoihin ruokiin ja kokeillut välillä uusia tuttavuuksia. Kokeilut makuelämysten laajennusten parissa ovat tuoneet pettymyksiäkin.

Olen kirjojen suhteen vähän samanlainen: tiedän mistä tykkään ja luen sitä. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi huonoihin kirjoihin. Tämä voi tietenkin rajoittaa lukunautintoja, epäluuloinen jää monesta paitsi. Olen onneksi oppinut, että kirjan voi jättää kesken. Toisin kuin kesken jäänyt ateria, se ei jää kalvamaan vatsaa.

Olen onneksi oppinut, että kirjan voi jättää kesken. Toisin kuin kesken jäänyt ateria, se ei jää kalvamaan vatsaa.

Pari vuotta sitten ostin tarjouspaketin, josta sai ladata kymmeniä e-kirjoja. Siirtelin niitä Kindleen ja aloitin lukemisen eräällä automatkalla. Aloittamani kirjan nimestä en osannut arvata, mikä aihe oli: ”Pearl in the Sand”, Helmi hiekassa. Kirjassa kerrotaan Raahabin tarina – Vanhan testamentin kuuluisimman prostituoidun elämä romaanin muodossa.

Jäin koukkuun ja ahmin kirjan parissa päivässä. Tessa Afshar onnistui maalaamaan vangitsevan kuvan nuoresta tytöstä Jerikon kaupungissa ja ratkaisuista, jotka tekivät hänestä kaupungin tunnetuimman naisen. Samalla kirja pysyi uskollisena Raamatun historialliselle kertomukselle Israelin kansan vaiheista Luvatun maan rajoilla. Vaikka tiesin Raahabin kohtalon, jännitin hänen ja Salman suhteen muodostumista ihan yhtä lailla kuin parhaimman rakkausromaanin parissa.

Toinen vaikuttava kokemus kristillisessä fiktiossa oli suuren suosion saavuttanut Taivaslaulu, jonka kummitätini antoi hyllystään luettavaksi. Pauliina Rauhalan kaunis runoilu ja koskettava rakkaustarina viipyvät pitkään ajatuksissa. Viljan ja Aleksin perhe-elämän tirkistelijänä halusin ymmärtää heidän lestadiolaiskulttuuriaan, joka on ollut myös iso-isovanhempieni elämää. Rauhalan kirjoja lukisin muitakin.

Viimeisin kokemus on se, jossa uhrataan uni ja hyvinvointi. Kello 2 aamulla mieheni lähti työmatkalle. Jäähyväissuukon jälkeen pyörin tunnin turhaan sängyssä ja tartuin sitten Francine Riversin Mark of the Lion -sarjan ensimmäiseen osaan. Neljä tuntia myöhemmin ensimmäinen lapsista heräsi ja keitin aamupuuron. Ajatukset pyörivät Hadassahin ja Marcuksen mahdottomassa tilanteessa.

Sarjassa seurataan kristityn orjatytön ja nuoren komean aristokraatin elämää vuoden 70 Roomassa. Hadassahin epäröivä usko kasvaa ja on valmis kohtaamaan sen ajan kauhistuttavimman kohtalon kristityn elämässä. Onneksi Rivers kirjoitti sarjaan kolme paksua kirjaa, 1500 sivua kuluivat uskomatonta vauhtia.

Kyllä, kristilliset romaanit voivat olla rohkaisevia ja haastavia kokemuksia, ne romanttisetkin. Olen turhaan karttanut tätä genreä. Toiveikkaana uusia kirjakokemuksia kohti!

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *