Oma lehmä ojassa jouluostoksilla

Kun asuin vielä lapsuudenkodissani, äidilläni oli tapana antaa minulle ja siskoilleni lahjaksi sellaisia elokuvia, jotka hän itse halusi nähdä. Ajatus perheen yhteisistä elokuvahetkistä oli toki mukava, vaikka hänen valitsemansa historialliset draamat eivät ehkä olisi olleet oman leffatoivelistani kärjessä.

Sorrun itsekin usein lausumaan (varsinkin perheenjäsenilleni) lahjoja antaessani saatesanoiksi: ”Jos sinulla ei ole tälle käyttöä, niin voit antaa sen minulle.” Samalla tulen paljastaneeksi, millaisin miettein olen lahjan ostanut. On niin vaikeaa päätellä, mistä lahjan saaja pitäisi, että joskus sitä tekee lahjaostoksia kuin olisi ostamassa lahjaa itselleen. Tähän tulee sorruttua erityisen helposti silloin, kun lahjan saaja asuu antajan kanssa samassa taloudessa: meiltä puuttuu vedenkeitin, joten ostan sellaisen lahjaksi puolisolleni, vaikka minähän sitä teetä useammin juon…

Lahjan hankkiminen on tasapainottelua omien ja lahjan saajan mieltymysten välillä. Jos haluan aidosti ilahduttaa lahjan saajaa, en voi antaa omien mieltymysteni jyrätä hänen toiveidensa ja persoonansa yli. Lahjan ostajan kultainen sääntö ei kuulu ”Anna muille sellaisia lahjoja, joita toivoisit itsekin saavasi”, vaan pikemminkin ”Kohtele lahjan saajaa samoin, kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan – toisen toivetta ja persoonaa kunnioittaen.”

Lahjan ostajan kultainen sääntö ei kuulu ”Anna muille sellaisia lahjoja, joita toivoisit itsekin saavasi.”

Haastattelin tulevaa Ruut-lehden juttua varten diakoniatyöntekijä Kirsi Jaakonahoa. Hän kertoi koordinoimastaan seurakunnan joululahjakeräyksestä, jossa välitetään vähävaraisten perheiden lasten lahjatoiveita halukkaille auttajille. Keräyksen osallistujat saavat tietää lahjan saajasta ainoastaan sukupuolen, toiveen ja iän. Silti osa hyväntahtoisista lahjanantajista on kokenut tietävänsä toiveen esittäjää paremmin, mikä olisi tälle sopiva lahja.

Joku ei ole halunnut ostaa tuntemattoman pikkutytön toivomaa Bratz-nukkea, koska ne näyttävät omasta mielestä kamalilta. Toinen taas on ihmetellyt, miksi teinityttö toivoo lahjakorttia hiuspinnejä ja muita ”turhuuksia” myyvään liikkeeseen, jos kerran perheellä on puute arjen perustavaroistakin. Myöskään murrosikäisen pojan toive nyrkkeilyhanskoista ei herättänyt innostusta. Onneksi toiveet on saatu joka vuosi järjesteltyä niin, että jokaiselle toiveelle on lopulta löytynyt iloinen täyttäjä ja lapset ovat saaneet kaipaamansa paketit.

Itse kammoan turhaa tavaraa, ja antaisin siksi kaikkein mieluiten läheisilleni jouluna kortit, joissa lukee, että olen lahjoittanut heidän puolestaan rahaa lähetystyön tai ympäristönsuojelun hyväksi. Tiedän kuitenkin, ettei minua koskettava hyväntekeväisyyskohde välttämättä herätä lämpimiä tunteita lahjan saajassa. Lahja menee hyvään tarkoitukseen, muttei ehkä täytä tarkoitustaan läheiseni ilahduttamisessa.

Parasta olisi tietenkin, jos tuntisin lahjan saajan niin hyvin, että tietäisin, millainen hyväntekeväisyyslahja saa juuri hänen sydämensä pehmenemään. Yksi mieleenpainuvimmista joululahjoista, jonka olen itse saanut, oli äitini askartelema, lehdestä leikatulla kuutin kuvalla varustettu kortti. Siinä luki ”Hyvää joulua Nelli! T. Saimaannorppa”. Hän oli lahjoittanut rahaa lempieläimeni suojeluun ja saattoi arvata, että kortti saa minut liikutuksen kyyneliin.

Lahjoja hankkiessa on yhä uudelleen suostuttava epätäydellisyyteen ja hyväksyttävä, että vaikka kuinka yrittäisin lahjaa valitessani asettua läheiseni asemaan, saattaa paketin avaajan kasvoilta paistaa ihastuksen sijaan pettymys tai hämmennys. Lahjan symbolinen merkitys säilyy kaikesta huolimatta: ajattelin sinua ja olet minulle tärkeä. Pettymys olisi suurempi, jos lahjaa ei olisi lainkaan – eikä sekään olisi maailmanloppu.

Onneksi hyväntekeväisyyslahjojakin voi antaa mielin määrin – eihän niitä tarvitse osoittaa omille läheisilleen. Heta Muurinen kirjoittaa osuvasti Kulutus.fi:n blogissa:

”Minusta aineettomat lahjat toimisivat paremmin niin, ettei niihin sotkettaisi suomalaisia sukulaisia, vaan ne olisivat aidosti joululahjoja meiltä rikkailta niille köyhille, jotka niitä tarvitsevat ja saavat niistä hyödyn. Joulun henkeen kuuluu pyyteetön lahjan antaminen myös – ja varsinkin – tuikituntemattomalle. Järjestöjen aineettomat lahjat ovat mahtavia siitäkin syystä, ettei tarvitse miettiä, onko lahja sopiva ja haluaako lahjansaaja sen. Niitä asioita miettivät ne, joiden työtä se on.”

Viime hetken lahjavinkkejä:

Aineettomat lahjat ja palvelukset:

Lähetystyö ja kehitysyhteistyö:

Joululahjoja luonnolle ja eläimille:

Avainsanat:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *