Energiajae: Toivo ei ole turha

Kuva: Marja Kaarmila

“Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. 5:5)

Puuttuuko sinulta jotain sellaista, mitä kaipaisit kovasti: asunto, puoliso, työpaikka? Näköpiirissä on ehkä ollut lupaavia ehdokkaita, mutta homma on kariutunut kerta toisensa jälkeen.

Tai sopivan oloista ei ole ikinä tullut vastaan. Jossain vaiheessa on alkanut tuntua siltä, ettei koskaan tulekaan. Olet saattanut jo pohtia, pitäisikö madaltaa standardeja tai luopua kokonaan unelmasta.

Olin itse jokin aika sitten vailla asuntoa, ja sopivan löytyminen vaikutti mahdottomalta. Silloin näin alennusmyynnissä värikkäitä paperilyhtyjä – samanlaisia, joilla muumit koristelevat kirjassa huvimajan juhlia varten. Aloin haaveilla mielessäni kesäjuhlasta, jossa lyhdyt ripustettaisiin tulevan kotini terassille. Kaikki olisi hyvin, minä ja perheeni terveenä ja paikalla paljon ystäviä.

Minulla ei ole tapana tehdä turhia heräteostoksia, ja lyhdyt olivat loppujen lopuksi aikamoista krääsää (sitäpaitsi oli keskitalvi, jolloin aurinkovoimalla toimiville lyhdyille ei ole mitään käyttöä). Jätin ne hyllylle.

Uskallan toivoa, että valoisammat ajat odottavat jo kulman takana.

Lopulta palasin kuitenkin hakemaan niitä. Ne olivat herättäneet minussa ilon ja toivon jostakin sellaisesta, mikä ei näyttänyt todennäköiseltä. Lyhdyt, jotka eivät talvella edes toimi, onnistuivat pakettinsa sisältä valaisemaan sisäistä maailmaani, ja tekevät niin yhä lojuessaan kaapin perukoilla odottamassa kesää. Niiden ostaminen oli minulta päätös: uskallan toivoa, että valoisammat ajat odottavat jo kulman takana.

Pessimistinen puhe vaikuttaa usein viisaammalta ja vakuuttavammalta kuin toiveikas asenne. Kyynisyys on ikään kuin suojakilpi, jonka avulla voi varmistella, ettei putoa liian korkealta elämän kolhuissa.

Sanotaan, että pessimisti ei pety. Pettymykset sattuvat, ja niiltä suojautuminen tuntuu viisaalta. Mutta sattuvatko pettymykset todella vähemmän silloin, jos lakkaa toivomasta ja odottamasta itselle hyvää?

Minulle on ollut tärkeää tajuta, ettei Jumala ole pessimisti. Hänen valtakunnassaan ei tarvitse elää säästöliekillä pettymyksen pelossa. Saa vapaasti iloita asioista, jotka ovat vasta haaveiden tasolla – vaikkei niiden toteutumisesta olisi mitään takeita.

Jonkun mielestä toiveikkuus on naiivia, mutta Jeesus ei ole sillä kannalla. Hän sanoo: “Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.”

Haaveilu ja odotus moninkertaistaa mukavaan asiaan liittyvän ilon – toteutuipa haave tai ei. Karvaskaan pettymys ei voi jälkikäteen riistää sitä iloa, joka valaisi päiviäni silloin, kun vasta odotin suunnitelmien toteutumista.

Jos omassa tilanteessaan ei näe toivoa, sitä ei tarvitse väkisin puristaa itse esiin. Raamatun mukaan uskovien sisällä asuva Pyhä henki voi synnyttää meissä iloa, rauhaa ja toivoa, jos vain annamme sille tilaa.

Itsekin voi toki tietoisesti päättää valita ilon ja toivon, jättää uhkakuvien pyörittelemisen ja alkaa miettimään tulevaisuutta siellä piilevien mahdollisuuksien kautta. Opetella luottamaan siihen, että pettymysten lisäksi ja niistä huolimatta elämä tarjoaa myös hyvää.

Jos on edes pieni mahdollisuus, että rukoukseni vaikuttaa jotenkin, niin ehdottomasti rukoilen!

Rukous perustuu toivoon. Harvoin kenelläkään on varmuutta siitä, että Jumala täyttää omat pyynnöt, ainoastaan toivo – ja se kipinä saa monet yhä uudelleen kääntymään Jumalan puoleen huolineen ja kaipauksineen. Jos on edes pieni mahdollisuus, että rukoukseni vaikuttaa jotenkin, niin ehdottomasti rukoilen!

Useassa englanninkielisessä käännöksessä otsikon kohta kuuluu “Eikä toivo saata meitä häpeään”. Joskus oma toivo tuntuu niin hullulta, että sitä hävettää paljastaa kenellekään. Mitä muut sanoisivat jos kuulisivat, että kaiken kokemani jälkeen vielä elättelen toivoa? Pitäisivätkö nuo minua hulluna, kun vieläkin tavoittelen asiaa, joka niin monta kertaa on livennyt käsistäni?

Entä jos toivosta kertominen saisikin sen vahvistumaan? Herättäisikö minun toivoni toisissakin rohkeuden raottaa kyynisyyden muuria? Jospa muutkin antaisivat itselleen luvan odottaa tulevaisuudelta hyvää, huolimatta todennäköisyyksistä ja senhetkisestä tilanteesta.

Jumalaan uskovalla on lupa haaveilla suuria. Saa odottaa, että fifty-fifty-tilanteessa (tai pienemmilläkin todennäköisyyksillä) juuri se suotuisampi vaihtoehto toteutuu – tietäen, että myös toisessa tapauksessa Jumala johdattaa ja auttaa. Saa elää jo mielessään sitä hetkeä, kun rukouksiin vastataan. Aina vastaus ei ole itselle mieleinen, mutta Jumalan tahto ja suunnitelmat ovat siitä huolimatta aina hyviä.

Vaikka jokin yksittäinen toiveeni ei välttämättä toteudu, Raamattu lupaa, ettei toivo ole turha. Jumala ei ole pettymys, vaan haaveidemme täyttymys: juuri niin hyvä, kuin toivomme hänen olevan, ja enemmänkin. Voimme olla siitä varmoja, sillä Raamatun mukaan hän on luonut meidät haaveilemaan juuri hänestä, “jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”

Energiajae-juttusarjassa kirjoittaja jakaa raamatunkohdan, joka on koskettanut, lohduttanut tai herättänyt oivalluksia. Katso muut sarjan jutut!

Haluaisitko jakaa sinulle merkityksellisen raamatunkohdan ja kertoa, mitä ajatuksia se on herättänyt tai millaisessa tilanteessa se on tullut sinulle tärkeäksi? Laita meille viestiä!

Jutun avainsanat
,
Written By
More from Nelli Heinimo

Batseba – kuninkaan salarakas

Naiset Jumalan käytössä -juttusarjan neljäs osa esittelee Batseban. Mutta mitä ihmettä skandaalikaunottarena...
Read More

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *