Tein sovun 15-vuotiaan itseni kanssa

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen on kuin katsoisi tosi-tv:tä: myötähäpeä polttelee poskissa, mutta silti tekee mieli jatkaa. Se on myös yllättävän terapeuttista.

Onko ylösnousemus tunneasia?

Nousiko Jeesus konkreettisesti haudasta, vai onko ylösnousemus vain vertauskuva opetuslasten kokemalle uudelle toivolle? Olisiko yhdentoista miehen tunnemaailman ailahdus voinut synnyttää kansanliikkeen, joka on voimissaan edelleen?