”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.” (Jes. 43:18–19)
Minä en ollut autiomaassa enkä kuivuuden keskellä. Kaikki oli ihan hyvin, elämä kulki eteenpäin tutuissa uomissa. Pikkuhiljaa minuun oli kuitenkin hiipinyt muutoksen kaipuu.
Kun muutoksen kaipuu iskee, jotkut alkavat opiskella uutta alaa tai vaihtavat asuntoa. Minä jäin miettimään, enkä tainnut muuttaa yhtään mitään. Olihan kaikki kuitenkin aika hyvin, vaikka viikot tuntuivatkin toistavan itseään.
Joku ilta noihin aikoihin rukoilin ympäripyöreästi ”Jumala, vie mut johonkin uuteen.” Aikaa kului ja ehdin jo unohtaa koko rukouksen, kun alkoi tapahtua. Puolitoista vuotta pikakelauksella: aloin seurustella, menin naimisiin, jäin vapaalle vakityöstäni ja muutin ulkomaille. Jumala todella vei ”johonkin uuteen”.
Jumala luo uutta meidän elämässämme ja meissä myös pysähtyneinä päivinä.
En kannusta olemaan passiivinen, vaan pyrkimään kohti toivottua tulevaisuutta. On kuitenkin lohduttavaa, että Jumala luo uutta meidän elämässämme ja meissä myös pysähtyneinä päivinä. Etkö huomaa? Silti sitä tapahtuu. Pieniä silmuja puhkeaa, uusia ajatuksia herää, uusia ystävyyssuhteita syntyy. Leskenlehti puskee läpi asfaltin, toivo pilkahtaa toivottomuuden keskellä.
Voisiko myös muutoksen kaipuu olla Jumalan luomaa? Ehkä hän herättää meidät kaipaamaan muutosta elämäämme, jotta olisimme valmiita vastaanottamaan sen sitten, kun sen aika on. Jospa Jumala haluaa muuttaa elämäämme ja siksi synnyttää janon muutokseen. Näin emme enää muutoksen hetkellä haraa vastaan, vaan olemme valmiita hyppäämään uuteen.
Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Mikä mieletön armon ja uudelleen aloittamisen mahdollisuus näistä jakeista säteilee! On helppoa jäädä kiinni menneeseen: omiin tekoihin ja tekemättä jättämisiin, katkeruuteen ja mitä josseihin. Sen sijaan meitä kutsutaan nostamaan katseemme Jumalan mahdollisuuksiin ja uusiin alkuihin.
Vielä kerran Jumala luo uudeksi kaiken. Vanhassa raamatunkäännöksessä jakeiden alaviite vie Ilmestyskirjaan: Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken”. Silloin kaikki entinen katoaa, mukaan lukien murheet ja kuolema. Huikea kuva meidän tulevaisuudestamme!
Kuva: Mirkka Hella
