Harva meistä naisista nykyään haluaa tulla määritellyksi miehensä kumppanina. Uskon, että se ainakin osittain on reaktiota historian vääryyksiin: miehet ovat valta-asemastaan käsin usein määritelleet naisen haluamallaan tavalla, jopa itseään vähempiarvoisena. Vaikka moni meistä ehkä yrittääkin määritellä naiseuttaan irrallaan miehistä, vaikuttaa identiteettiimme kuitenkin valtavasti se miten isämme, veljemme ja rakkaamme ovat meihin suhtautuneet.
Miehet eivät varmasti ole oikeita henkilöitä sanomaan keitä me naisina olemme, mutta uskon, ettemme kyllä pysty siihen itsekään. Luodun voi määritellä vain Luoja. Raamatussa Jumala kuitenkin määrittää luomansa sukupuolet toinen toistensa kautta. Siksi on mielestäni tärkeää yrittää ymmärtää sukupuolia mieluummin yhdessä kuin erossa toisistaan.
Raamatussa kerrotaan, että Jumala on luonut naisen miehen kylkiluusta. Tosin ei miestäkään olisi ilman naista, kuten Paavali asian ilmaisee: “Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta kaikki on saanut alkunsa Jumalasta”. Kumpikaan sukupuoli ei voisi olla olemassa ilman toista.
Nainen ja mies ovat yhdessä kuva Jumalasta
Raamattu kertoo, että Jumala on rakkaus. Kristityt puhuvat kolmiyhteisestä Jumalasta: Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, joiden keskinäinen yhteys on täydellistä rakkautta. Jumala on siis olemukseltaan yksinäisyyden vastakohta. Tällaista Jumalaa ei voi kuvata sen enempää mies kuin nainen yksinään. Ehkä Jumala siksi totesi, ettei ihmisen ollut hyvä olla yksin. Yhdessä olemme Jumalan kuva. Miehen ja naisen yhteys, josta uusi elämä syntyy, kuvaa vieläpä erityisellä tavalla Jumalaa, joka on uutta luova Rakkaus.
Tarvitsemme siis naisina elämäämme myös miespuolisia läheisiä, jotta voimme kunnolla ymmärtää itseämme ja naiseuttamme. Sama pätee miehiin: vasta suhteessa ympärillä eläviin naisiin he ymmärtävät, mitä on olla mies. Sana sukupuoli viittaa tähän: puolet ihmissuvusta, puolet ihmisyydestä. Nainen ei ole vähempää tai enempää ihminen kuin mies, mutta hän on eri tavalla ihminen kuin mies. Paljastamme ihmisyydestä ja Jumalasta jotakin ainutlaatuista ja erilaista kuin mitä miehet paljastavat.
Moderni nainen yrittää joskus tasa-arvon nimissä tehdä kaikkea samaa mitä mies, usein myös samalla tavalla kuin mies. Tasa-arvo on minullekin tärkeää, ainoastaan terminä pidän sitä hiukan harhaanjohtavana, koska se viittaa vertaamiseen: tasan, yhtä paljon kuin muut. Ainutlaatuisten ihmisten arvoa ei mielestäni voi verrata. Jokaisen arvo on erilainen ja ääretön. Puhuisin siis mieluummin arvostamisesta kuin tasa-arvosta.
Jos naisen täytyy tehdä asiat samalla tavalla kuin mies näyttääkseen, että on yhtä hyvä, olemme kaukana sukupuolten aidosta arvostamisesta.
Jokaista ihmistä tulee sukupuolesta tai muista tekijöistä riippumatta arvostaa, ei yhtä paljon kuin muita vaan ainutlaatuisesti omana itsenään. Arvokas kohtelu on muun muassa juuri sitä, ettei vertailla ihmisiä toisiinsa. Jos naisen täytyy tehdä asiat samalla tavalla kuin mies näyttääkseen, että on yhtä hyvä, olemme kaukana sukupuolten aidosta arvostamisesta. Se saavutetaan vasta, kun erilaisuudesta voidaan iloita ja nauttia. Erilaisuus on jotakin syvempää kuin kulttuuriset stereotypiat siitä mitä naisen tai miehen kuuluu tehdä. Naiset ja miehet voivat tehdä lähes mitä tahansa, mutta he tekevät asioita silti aina naisina tai miehinä.
Naista ja miestä ei siis pidä vertailla kysymällä kumpi on parempi, arvokkaampi tai taitavampi. Yhtä typerää olisi vertailla viulua ja jousta. Uskon, että Jumala on tarkoittanut meidät naiset ja miehet, puolisoina, veljinä ja siskoina, isinä ja äiteinä, toinen toisiamme varten. Tehtävämme on tuoda esiin toistemme arvo ja merkitys. Ilman sukupuolieroja ei myöskään syntyisi elämää. Samoin kuin viulu ja jousi saavat suurimman merkityksensä vasta kun niitä käytetään yhdessä, on miestä ja naistakin ymmärrettävä keskinäisessä kunnioituksessa ja rakkaudessa.
Eevako Aadamin pelastus?
Koska mies ja nainen ovat aidosti erilaisia, he voivat täydentää toisiaan niin fyysisesti kuin sielullisestikin. Raamatun luomiskertomuksessa Jumala tekee naisen miehen kumppaniksi ja avuksi: “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen”. Sana ”apu” on heprean kielellä ezer. Tuo apu ei ole mitään kevyttä keittiöapulaisuutta, vaan voimallista ja elintärkeää kumppanuutta.
Sana ezer viittaa yleisimmin Jumalan pelastavaan apuun, jota esimerkiksi Israelin kansa tarvitsi, ettei tuhoutuisi muiden kansojen hyökätessä (katso esim. 5. Moos. 33:26, jossa tätä sanaa on käytetty). Naiseutemme on jotakin, mitä mies ja koko maailma tarvitsee selvitäkseen hengissä. Olemme Jumalan paras lahja miehille! Naisina haluamme usein luonnostamme vastata tähän tarpeeseen: olla avuksi, taistella rakkaittemme puolesta ja parantaa yhteiskuntamme kipukohtia.
Naiseutemme on jotakin, mitä mies ja koko maailma tarvitsee selvitäkseen hengissä.
Arvomme ei perustu kuitenkaan antamaamme apuun vaan siihen, että Jumala on luonut meidät ja rakastaa meitä. Luomiskertomuksessa sekä miehen että naisen ensimmäinen suhde ei ole ihmissuhde tai parisuhde, vaan henkilökohtainen suhde Luojaan. Jumala on se, joka esittelee Eevan unesta heränneelle Aadamille. Vaikka sukupuolet ovatkin toinen toistaan varten, kumpikin on ensisijaisesti Jumalaa varten.
Sekä nainen että mies tarvitsevat Jumalan apua ymmärtääkseen, keitä todella ovat. Ihmisinä olemme keskeneräisiä, emmekä rakasta täydellisesti. Sen enempää oman kuin toisenkaan sukupuolen edustaja ei voi siis vastata tyhjentävästi kysymykseen: “Kuka minä olen?”. Ainoastaan täydellinen rakkaus näkee oikein. Siksi vain Jumala voi auttaa meitä näkemään itsemme ja toisemme, naisina ja miehinä, oikeassa valossa.
Oli paljon hyvää asiaa!